Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kohta 30 vuotias ja en ole saanut mitään aikaiseksi. Alkaa vuodet käymään vähiin, jotta voisin toteuttaa unelmia
27.06.2022 |
Opiskelin kaksi ammattia, joista kumpikaan ei työllistänyt (vaikka kovasti mainostettiin, että työtilanne hyvä, mutta valmistuessa ei enää ollutkaan). Kyllästyin, ja nyt opiskelen hoitajaksi, eli jos tämä ei tule työllistämään niin ei sit mikään. Rahatilanne on niin surkea kuin olla voi, opintolainoja on ja kulutusluottoja. Näitä pääsen maksamaan pois vasta 1-2 vuoden päästä. Haaveilen mm. omasta asunnosta, mutta olen luultavasti 50 vuotias, kun sellaisen voin lopulta hommata. Haluaisin myös matkustaa, mutta nekin rahat on pois omasta asunnosta. On varmaan vaan pakko todeta, että olen myöhässä. Perheen perustamisesta haaveilun olen jo kuopannut ajat sitten, on yksinkertaisesti liian myöhäistä. Ehkä pitäisi nyt vaan keskittyä nauttimaan pienistä asioista ja unohtaa unelmat. Samalla ikätoverit hehkuttaa somessa omia asuntoja, lapsia, kumppaneita, lomamatkoja jne. Minulla onnistunut päivä on se, että saan jotain syödäkseni ja telkkarista tulee jotain hyvää. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (57)
Mä olen 55v ja toteutin juuri keväällä yhden unelmistani, ostin kanootin ja olen melonut sillä pitkin jokia ja järviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot ihan normaali milleniaali. Ihan sama täällä. Se vaa näyttää siltä kuin muut hoitais hommat kuten vanhemmat sukupolvet tekivät. Tosi asia on, että iso osa ei meidän sukupolvesta yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa, isovanhemmista puhumattakaan. Koulutuksen merkitys on romahtanut, kaikki on koulutettuja, parisuhteiden perustaminen on vaikeampaa, vakitöitä ei ole olemassakaan, ei saa lainoja, jne. Tää on ihan kuule sukupolvikokemus. Sä vaan tunnet niitä poikkeusyksilöitä tai huomaat vaan ne. Ja vertaat ittees menneen maailman ihanteisiin ja tavoitteisiin, mikä on myös tavallista, koska kun me oltiin lapsia, meille vielä tyrkytettiin ja opetettiin niitä tietämättä, että ei tule olemaan mahdollista.
Olen about saman ikäinen, ja yksikään kaverini ei olisi saanut ostettua sitä omaa asuntoa ilman kumppanin tuloja sekä vanhempien avustusta. Jos on ihan omillaan niin onkin paljon vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen about saman ikäinen, ja yksikään kaverini ei olisi saanut ostettua sitä omaa asuntoa ilman kumppanin tuloja sekä vanhempien avustusta. Jos on ihan omillaan niin onkin paljon vaikeampaa.
Tämä on kyllä totta. Toisilla vanhemmat jopa ostavat lapselleen auton ja takaavat asuntolainan. Hieman tulee katkera olo, kun omat vanhemmat eivät suostu ostamaan minulle edes kaurahiutalepussia. No ei voi mitään.
30v ei ole liian myöhäistä muuttaa elämän suuntaa. Nyt vaan tekemään kovasti töitä ja säästämään rahaa. Ei baari-iltoja, Wolttia, pikavippejä! Hyvin voi olla jo 5 vuoden päästä ties miten hyvä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ikätoverit hehkuttaa somessa omia asuntoja, lapsia, kumppaneita, lomamatkoja"
Nämä ovat aivan h *elvetin tylsiä unelmia, sori vaan. Ymmärrän että joillekin omakotitalo, tesla, kumppani ja lapset ovat se life goal, mutta oikeesti... Ootko varma että nää asiat on sun unelma? Mieti ihan perinpohjin että ovatko nämä sun unelmia vai vaan ainoastaan yhteiskunnan tai äitisi odotuksia.
Itse olen aina ajatellut että hommaan lapsia ja autoja MIKÄLI MUILTA UNELMILTANI EHDIN. Ne olisivat vain plussaa, mutta tärkeimmät asiat itselleni ovat ihan muita juttuja.
Jos tuon ikäinen luuhaa av;llä, en ihmettele ettette saa elämässä aikaan mitään. Olette jo valmiiksi menopaussin ylittäneiden vanhojenpiikojen tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma asunto on yliarvostettu. Usein suuret vastikkeet ja kovaa lainaa maksetaan 50-60 vuotiaaksi.
Lisäksi sodan uhka leijuu ilmassa, kiva kun pommi tuhoaa asunnon mutta velka jää.
Mä tulen olemaan 30v kun valmistun lähihoitajaksi (ei aiempaa tutkintoa), mulla on 5000e kulutusluottoja enkä tunne mitään stressiä tästä. Aikaa on (toivottavasti) vaikka kuinka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, itsellä add eikä opiskeluista ole oikein tullut mitään. Paljon nuorempana myös mt-ongelmia, elämäni on suurinpiirtein samanlaista kuin 20-vuotiaana, paitsi että olen paljon yksinäisempi sillä monet entisistä ystävistä on mennyt naimisiin, edennyt uralla, saanut lapsia jne. Itsellä rahaa muutama satanen, asun yksiössä ja suurin tapahtuma on se että kerran kuussa tulee käytyä baarissa. Ainiin ja kumppanista nyt näillä taustoilla on turha edes haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
Oma asunto on yliarvostettu. Usein suuret vastikkeet ja kovaa lainaa maksetaan 50-60 vuotiaaksi.
Lisäksi sodan uhka leijuu ilmassa, kiva kun pommi tuhoaa asunnon mutta velka jää.
Vuokra-asuminen on myös törkeän kallista ja haukkaa valtaosan tavallisen työssäkäyjän tuloista. Ja jossainhan sitä pitää ihmisen asua. Olisi ihan mukavaa, että sitten eläkeläisenä olisi oma, maksettu asunto kun eläkkeet on niin pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen perustaminen ei kyllä ole liian myöhäistä vielä, jos oot alle 30... Tiedän monia, jotka saivat ekan lapsen esim 33v ja kerkesivät saada 5 lasta. En tunne ketään kellä olisi oma asunto (edes mun vanhemmilla eikä todennäköisesti tule koskaan olemaan). Tunnen vain yhden ihmisen, joka matkustelee. Ehkä elät kuplassa, jossa on vain "menestyneitä" ihmisiä, eikä yhtään tavista. Jos yhtään lohduttaa niin voin kertoa omasta elämästä: oon abaut samanikäinen, mutta vakavasti sairastunut. En tule koskaan työkykyiseksi, voimat vain hiipuu päivä päivältä ja ennuste eliniän suhteen ei ole kovin hyvä. Toki ihmeitä tapahtuu ja minulla on lapsia. Jos hoitajille ei löydy töitä, niin sitten kenellekään ei löydy. Täältä katsottuna en heittäisi kirvestä vielä kaivoon, vaan sinun tilanteeksi näyttää oikeasti toiveikkaalta. Olet päässyt kouluun, sinulla on opiskelupaikka, onnittelut siitä. Ei sekään kaikilta onnistu! Et myöskään ilmeisesti käytä päihteitä yms ja sinulla on elämässäsi haaveita ja toiveita. Olen ihan varma, että ne vielä toteutuvat <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma asunto on yliarvostettu. Usein suuret vastikkeet ja kovaa lainaa maksetaan 50-60 vuotiaaksi.
Lisäksi sodan uhka leijuu ilmassa, kiva kun pommi tuhoaa asunnon mutta velka jää.
Vuokra-asuminen on myös törkeän kallista ja haukkaa valtaosan tavallisen työssäkäyjän tuloista. Ja jossainhan sitä pitää ihmisen asua. Olisi ihan mukavaa, että sitten eläkeläisenä olisi oma, maksettu asunto kun eläkkeet on niin pieniä.
Mutta vuokra-asuminen on henkisesti paljon vapauttavampaa. Velkavankeus on jotain muuta. Mutta kukin tavallaan.
Mulle optimaalisin on niin että itse asun vuokralla, mutta hommaan sijoitusasunnon johon vuokralainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vannoa, että moni nuorena perheellistynyt on suorastaan kateellinen sinulle, kuka olet tuossa iässä täysin vapaa tekemään mitä haluat ilman, että on perhettä rajoittamassa unelmia. Yksi tuttu on jopa myöntänyt salaa haaveilevansa siitä, että olisi sinkku ja lapseton ja koko maailma olisi avoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma asunto on yliarvostettu. Usein suuret vastikkeet ja kovaa lainaa maksetaan 50-60 vuotiaaksi.
Lisäksi sodan uhka leijuu ilmassa, kiva kun pommi tuhoaa asunnon mutta velka jää.
Vuokra-asuminen on myös törkeän kallista ja haukkaa valtaosan tavallisen työssäkäyjän tuloista. Ja jossainhan sitä pitää ihmisen asua. Olisi ihan mukavaa, että sitten eläkeläisenä olisi oma, maksettu asunto kun eläkkeet on niin pieniä.
Mutta vuokra-asuminen on henkisesti paljon vapauttavampaa. Velkavankeus on jotain muuta. Mutta kukin tavallaan.
Mulle optimaalisin on niin että itse asun vuokralla, mutta hommaan sijoitusasunnon johon vuokralainen.
Saako niitä sijoitusasuntoja sitten ilman velkavankeutta?
Isäni toteuttaa juuri elämänsä kolmatta suurta unelmaa. Eka oli lentäminen (lentolupakirja) jonka hankki täytettyään 40v. Toinen oli oman metsän omistaminen, jonka sai toteutettua 55v iässä. Nyt on kolmas unelma toteutumassa, rakentaa hirsitaloa. Se on pieni, monelle varmaan kesämökin kokoinen, mutta 70+ ikäinen ei ehkä kuitenkaan aio varautua enää kovin monella lastenhuoneella. Se metsäkin on pieni, mutta kuitenkin oma.
Vierailija kirjoitti:
Isäni toteuttaa juuri elämänsä kolmatta suurta unelmaa. Eka oli lentäminen (lentolupakirja) jonka hankki täytettyään 40v. Toinen oli oman metsän omistaminen, jonka sai toteutettua 55v iässä. Nyt on kolmas unelma toteutumassa, rakentaa hirsitaloa. Se on pieni, monelle varmaan kesämökin kokoinen, mutta 70+ ikäinen ei ehkä kuitenkaan aio varautua enää kovin monella lastenhuoneella. Se metsäkin on pieni, mutta kuitenkin oma.
Tämä on minusta hyvö esimerkki siitä, kuinka unelmia kannattaa aina tavoitella eikä luopua niistä. Ei niiden saavuttamiseen tarvitse asettaa mitään päivämäärää, kunhan tekee aktiviisesti valintoja niita unelmia kohti.
Älä luovuta nyt, vielä kerkeät saavuttamaan monia asioita!
Alle 30-vuotias ei ole liian vanha perustamaan perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Voin vannoa, että moni nuorena perheellistynyt on suorastaan kateellinen sinulle, kuka olet tuossa iässä täysin vapaa tekemään mitä haluat ilman, että on perhettä rajoittamassa unelmia. Yksi tuttu on jopa myöntänyt salaa haaveilevansa siitä, että olisi sinkku ja lapseton ja koko maailma olisi avoin.
On ehkä ryhmin "lohdutus" todeta, että moni olisi kateellinen, jos aloittaja itse ei ole tyytyväinen tilanteeseensa.
Mä olen suht nuorena perheellistynyt, mutta en koe, että maailma olisi jotenkin mennyt multa kiinni. Me eletään oman näköistämme elämää lapset siinä elämässä mukana. Eivät he ole mikään pakollinen paha, jotka täysi-ikäistyttyään jätetään syrjään ja me vanhemmat lähtisimme elämään "unelmaamme".
Alue: Aihe vapaa
Nyyh.