Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako ottaa toinen koira?
27.06.2022 |
Meille tarjoutui mahdollisuus ottaa koiranpentu nyt 10-vuotiaan koiramme kaveriksi. Nyt käynnissä kuumeiset pohdinnat mitä tehdään, otetaanko pentu nyt vai joskus vuosien päästä kun vanhasta koirasta aika jättää. Meillä lisäksi lapset 4v ja 7v, joiden pärjääminen pennun kanssa vähän epäilyttää, samoin oma jaksaminen töiden ja perheen lisäksi myös pennun koulutukseen. Lisäksi mietityttää miten rauhaa rakastava koiramme jaksaa pentua enää tässä iässä, ja miten toinen koira pärjää sitten kun väistämättä jää muutaman vuoden päästä ainoaksi? Onko meidän sitten pakko taas hankkia toinen koira, ettei toinen olisi yksinäinen? Toisaalta tilaisuus olisi nyt hyvä, pentu olisi juuri meille sopiva ja varsinkin mies kaipaisi vähän virkumpaa lenkki- ja harrastuskaveria, vanhalla koiralla alkaa nivelrikko hidastaa tahtia eli sen kanssa ei enää kovin rankkoja reissuja voi tehdä.
Nyt siis ilmoille kokemuksia, plussia ja miinuksia toisesta koirasta, onko joku ottanut pennun vastaavassa tilanteessa ja miten on mennyt? Semmoiset älä ota ollenkaan koiraa- jutut voi nyt jättää pois kokonaan, kyllä me jo tiedetään mitä koiran omistaminen vaatii ja halutaan sitä.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Älä ota koiraa ollenkaan. Ota kissa.
Mies on allerginen kissoille eikä se oikein sovi juoksulenkkiseuraksi 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi, jos aiempi on jo vanha ja huonokuntoinen. Pennut osaa olla äärimmäisen rasittavia, en kiusaisi vanhaa koiraa sellaisella.
Ei kannata ottaa koiraa. Mutta mites olis akvaariokalat?
Eikö silloin jo järki sano että ei, jos kerran noinkin moni asia mietityttää?
Eli olisko se niin, että mies lenkittää pennun ja sinä vanhemman koiran, jos kerran lenkit pitää tehdä erikseen? Jos nyt olette jakaneet lenkitykset, niin jatkossa sitä ei voi tehdä, jos molemmat koirat tarvitsevat erilaista ulkoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö silloin jo järki sano että ei, jos kerran noinkin moni asia mietityttää?
Niin, kun en osaa oikein arvioida miten realistisia nämä minun huolet on. Isoin on ehkä se vanhan koiran jaksaminen, ja myös oman energian riittäminen pennun kanssa. Miehen mielestä kumpikaan ei ole ongelma, minun mielestä on. Eli tässä nyt on semmoinen klassinen tilanne että puolet perheestä haluaa pennun ja puolet epäröi.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi, jos aiempi on jo vanha ja huonokuntoinen. Pennut osaa olla äärimmäisen rasittavia, en kiusaisi vanhaa koiraa sellaisella.
Niin tai sitten pitäisi ainakin tutustuttaa etukäteen ennen päätöstä. Voihan olla niinkin, että nuorempi kaveri piristää vanhusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kans komppaan, että ei kannata ottaa kun noin moni asia mietityttää.
Muksut on pieniä, pennulla on omat erityistarpeensa ja vanhuksella taas omansa. Pahimmassa tapauksessa teillä on vuoden päästä hulttiopentu, jonka koulutukseen ja sosiaalistamiseen ei ole ehditty paneutua ja toisaalta taas väsynyt vanhus, joka on jäänyt vähän pahnanpohjimmaiseksi arvokkan vanhuuden sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Eli olisko se niin, että mies lenkittää pennun ja sinä vanhemman koiran, jos kerran lenkit pitää tehdä erikseen? Jos nyt olette jakaneet lenkitykset, niin jatkossa sitä ei voi tehdä, jos molemmat koirat tarvitsevat erilaista ulkoilua.
Niin no, mieluusti itsekin juoksisin koiran kanssa. Nyt juoksulenkkeillään vuorotellen ilman koiraa, kun ei tuo vanhempi siihen koskaan oppinut. Mutta kyllä, tuokin tulee varmasti ongelmaksi jossain kohtaa että koirat tarvitsevat erilaista liikuntaa. Osa lenkeistä varmaan menisi yhdessäkin, mutta ei kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehdottomasti ottaa pentu! meille tuli penntu, kun vanhempi on 8v ja "vanhus" piristyi aivan silmissä! Kyllä koira kaipaa lajitoveria, vaikka ihmisten kanssakin pelkästään hhivn pärjää!
Viestissäsi ei ollut yhtään syytä ottaa sitä toista koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viestissäsi ei ollut yhtään syytä ottaa sitä toista koiraa.
Haluaisivat lenkkeilykaverin.
Vähän riippuu mielestäni rodustakin tuo vanhuksen jaksaminen. Jos rotu on joku adhd labbis tai bc, en ottais pentua. Joku lähtökohtaisesti rauhallisempi rotu, niin ihan penturiekkumimen menee suht äkkiä ohi ja vanhuskin saa olla kohtuu hyvin rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos uusikaan koira ei välitä lenkkeilystä? Monet tykkäävät mennä omaan tahtiin ja haistella ja tutkia luontoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi, jos aiempi on jo vanha ja huonokuntoinen. Pennut osaa olla äärimmäisen rasittavia, en kiusaisi vanhaa koiraa sellaisella.
Niin tai sitten pitäisi ainakin tutustuttaa etukäteen ennen päätöstä. Voihan olla niinkin, että nuorempi kaveri piristää vanhusta.
No tämäpä, kun en nyt kuitenkaan ihan vanhukseksi tuota meidän koiraa miellä vielä. Viime aikoina oireilemaan alkanut nivelrikko on ainoa vaiva mikä hänellä on, toki tykkää myös nukkua paljon. Meillä on kyllä tilaa rajata koirat erilleen välillä tarvittaessa. Ainakin tutun nuoren koiran kanssa koiramme on kovin innokas ja ne nivelvaivatkin unohtuu (mikä tietysti on vähän huono nivelten kannalta, ja yritetään vähän rajoittaa niitten leikkejä). Mutta pennut on rasittavia.
Jos jonkun otatte, ottakaa joku koronakoira. Saatte parivuotiaan, jota ei jakseta enää omassa kodissaan katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu mielestäni rodustakin tuo vanhuksen jaksaminen. Jos rotu on joku adhd labbis tai bc, en ottais pentua. Joku lähtökohtaisesti rauhallisempi rotu, niin ihan penturiekkumimen menee suht äkkiä ohi ja vanhuskin saa olla kohtuu hyvin rauhassa.
Tämä nykyinen on samaa rotua (samalta kasvattajalta tulisi pentu) ja ei tosiaan ole mikään hyperaktiivinen rotu kyseessä, enemmän semmoinen sisällä rauhallinen, mutta ulkona reipastuva. Toki ei voi tietää millaisen yksilön saa, ja muistot nykyisen koiran nuoruusajoista on kultaantuneet vuosien varrella. Mutta kyllä, on olemassa se riski ettei uusikaan koira opi tykkäämään juoksulenkeistä, mutta mies siis kävisi myös metsällä toisinaan ja ihan patikoimassa jne., mistä tämä meidän koira nuorempana tykkäsi, mutta selvää on ettei koko päivä metsässä reipasta tahtia liikkuen ole enää mahdollista nykyisen kanssa.
ei sitä pentuakaan voi vielä juoksuttaa kun vasta vuoden ikäisenä. Pentu vie oikeasti aika paljon fyysistä ja henkistä energiaa, lenkit eivät ole pitkiä mut ekat 6kk on hypittävä sen 5-6kk päivässä ulkona, alkuun jopa tiheämmin. Lapsetkin taitaa olla vielä vaativassa iässä..Lisäksi pentu voi osoittautua yllättävän rasittavaksi ja jääräpäiseksi, jolloin tulet kaiken väsymyksen keskellä katumaan sen ottamista, jopa vihaamaan sitä koiraa kun se on niin hankala..kokemusta valitettavasti on.
Vierailija kirjoitti:
ei sitä pentuakaan voi vielä juoksuttaa kun vasta vuoden ikäisenä. Pentu vie oikeasti aika paljon fyysistä ja henkistä energiaa, lenkit eivät ole pitkiä mut ekat 6kk on hypittävä sen 5-6kk päivässä ulkona, alkuun jopa tiheämmin. Lapsetkin taitaa olla vielä vaativassa iässä..Lisäksi pentu voi osoittautua yllättävän rasittavaksi ja jääräpäiseksi, jolloin tulet kaiken väsymyksen keskellä katumaan sen ottamista, jopa vihaamaan sitä koiraa kun se on niin hankala..kokemusta valitettavasti on.
Tää on just se mitä pelkään. Mies vakuuttaa jaksavansa ja on etätöissä eli pystyy käyttämään pentua ulkona päivälläkin, ja esikoinen on innoissaan ja voisi ehkä koulun jälkeen käyttää pentua tuossa omalla aidatulla pihalla, minä epäröin silti. Tämä keskustelu vahvistaa kyllä kaikki epäilykseni siitä että huonoja puolia on enemmän kuin hyviä :D
Älä ota koiraa ollenkaan. Ota kissa.