Voiko narsistinen alkoholisti raitistua?
Luen juuri Johanna Pohjolan kirjaa nimeltä "Isä pullossa." Kirja käsittelee alkoholismia. Koska asia on minuakin sivuava, siis isäni oli alkoholisti ja myös ex mieheni.
Kirjassa käsitellään myös raitistumismenetelmiä. Esim. Minnesota-hoitoon kuuluu rankka osio, jossa omaiset saavat tulla kertomaan alkoholistille, miten he ovat kärsineet tämän juomisesta.
Kirjassa sanotaan: "...alkoholistin motivaatio raittiuteen kasvaa, kun hän ymmärtää, miten muut ovat kärsineet hänen juomisestaan. Hän itse on sille ollut sokea.
Tarkoitus on siis herättää alkoholisti näkemään oma syyllisytensä toisen kärsimykseen.
Voin ymmärtää, että isääni tällainen hoito olisi saattanut tehota, mutta exääni ei. Hän oli vahvasti narsistinen persoona, joka ei tuntenut empatiaa mitään eikä ketään kohtaan. Hän pystyi vain näyttelemään sitä. Miten herätetään näkemään oma myrkyllinen käyttäytyminen, kun ei ihmisellä ole kykyä siihen? Hän ei selvin päinkään pystynyt näkemään muuta kuin omat tarpeensa ja toisten tietoinen halventaminen ja alistaminen oli hänelle nautinnollista.
Kuinka tällainen ihminen voisi toipua alkoholismista, ainakaan tällaisella menetelmällä? Hänethän olisi pikemminkin pitänyt saada näkemään vain se, miten hän vahingoitti omaa itseään, omaa elämäänsä, omaa suurta kuninkuuttaan. Toisten elämistä hän ei piitannut. Mutta hänen elämänsä tarkoitus oli juominen, jolla hän sai lisätyksi omaa kuviteltua, mutta hänelle todellista glooriaansa. Samalla hän tietysti vahingoitti läheistensä elämää, mutta siitä hän ei välittänyt, päinvastoin.
Hän joi itsensä hautaan. Olen edelleen sitä mieltä, että häntä ei olisi auttanut mikään.
Minulla ei siis ole enää juovaa läheistä, mutta asiat mietityttävät minua edelleen.
Voiko narsistinen alkoholisti raitistua ja tunnustaa heikkoutensa, minkä sanotaan olevan edellytys raitistumiselle?
Onko kenelläkään kokemustietoa asiasta?
Kommentit (5)
Varmasti voi, jos kokee hyötyvänsä itse raitistumisesta.
Minnesota-hoito on vain yksi tapa raitistua. Narsisti voi aivan hyvin raitistua, jos hän juo niin paljon, että pelkää kuolevansa juomisen seurauksiin tai että sairastuu psykoosiin eikä toivu siitä. Tai että tajuaa pian joutuvansa kodittomaksi elelemään tilapäisesti jossain ensisuojassa tai jonkun luona. Raitistuminen ei ole mikään pelkästään psykologinen juttu, vaan laajemmin koko olemassaoloa koskeva olotilan muutos. Ylipäätään se, että hoidossa kerrotaan omaisten kärsimyksistä ja että nämä pääsevät purkamaan itseään ei ole edes yleisintä alkoholismin hoitoa. Tietääkseni sellaiseen ei saa edes julkisista varoista maksusitoumusta. Kuntien maksama alkoholismin hoito on erilaista. Siellä opetellaan ottamaan vastuuta omasta itsestä. Myös AA-ryhmät hoitavat alkoholismia. Siellä toimitaan aika erilailla kuin Minnesota-hoidossa. Hoito on ilmaista ja kansalaistoimintaa eli asiat tehdään itse.
Päihteettä voi olla, juurikin koska hyötyy siitä eri tavoin, mutta todellinen henkinen raitistuminen vaatii nöyrtymistä ja sensorttista itsetutkiskelua, joka ei narsistilta onnistu. Eli tavallaan voi raitistua, jos sillä tarkoitetaan päihteettä oloa, mutta totuus on näille edelleen myrkkyä, ja sellainen raittiin alkoholistin avoin ja rehellinen tapa elää ei näiltä luonnistu.
Kyllä voi. Minnesotassakaan ei keskitytä pelkästään tuohon, että mitä muut ovat kestäneet tai kärsineet. Kyllä se enemmän keskittyy alkoholistiin itseensä.