Puolisoni ei osaa käyttää me-sanaa. Puhuu aina itsestään.

Sama meillä. Mies puhuu niinkuin minua ei olisikaan.

Todennäköisesti teitä ei olekaan. Hänelle. Mutta jollekin toiselle voisi olla. Mies on esineellistänyt teidät. Kuten auton, ruohonleikkurin, koiran, sohvan. Haluaa naisesineen elämäänsä.

Seurustelin tollasen janssa hetken ja aloin voida henkisesti huonosti tosi pian.

mun ex oli samanlainen, sanoinkin hänelle ettet näe ``meitä`` vaan omat tarpeesi

eikä muuttunut vuosien aikana

Meillä mies oppi, että ollaan me, kun en vaan enää päästänyt sitä yksin minnekään.

Yleensä ne on narsisteja tai vahvat narsistiset piirteet. Sanominen tai pyytäminen ei auta. Vain lähtö auttaa itseä - parempaan elämään.

Pakko tunnustaa, että mä olen samanlainen.

Esim. kerroin työkaverilleni käyneeni baarissa.

Hän oli sitten kertonut toiselle, että olen eronnut!

Ala sinäkin puhua hänen kuultensa samalla tavalla.

Kieli on ajattelun väline

Minulla päinvastoin. Olen eronnut mies jo viisi vuotta sitten, mutta aina sanon kavereille, että tulkaa käymään meillä.

Anna kun veikkaan: ei käytä myöskään sanoja anteeksi tai kiitos.

Hitto, kun meinasin revetä onnesta, kun mies ekan kerran käytti sanaa me. Tuli vaan mieleen =)

Vierailija kirjoitti:

Minulla päinvastoin. Olen eronnut mies jo viisi vuotta sitten, mutta aina sanon kavereille, että tulkaa käymään meillä.

No...ei kai kukaan sano, että tule käymään minulla😊

Meillä "me" on käytössä vain niissä asioissa, joissa oikeasti on jotain "me". Siksi talo on miehen, kasvihuone minun, molemmilla on omat autonsa eikä yhteisiä päätöksiä ole, ne on kompromisseja. Jos on saatu yhteinen kutsu, niin mies kertoo, että "me olemme tulossa juhliin" ja jos mennään yhdessä kauppaan, niin "me kävimme kaupassa", yksinään kaupassa käytyään leipä on miehelle "minä ostin" eikä mikään yhteishankinta.

Ja jos mies pesi auton, niin hän sen pesi, emme me!

Exäni käytti joskus myös me -muotoa. Kuten "leikkasimme aidan", silloin kun minä olin leikannut sen yksin.

Minua ärsyttää, kun naapurin nainen käyttää koko ajan me-sanaa: me ajateltiin, meidän mielestä.....

miehen lisäksi myös vauvasta: me oltiin lenkillä (vauva siis nukkui vaunuissa, koska ei tietenkään osaa vielä lenkkeillä), sit me opeteltiin syömään perunaa ja sit meitä väsytti ja nukuttiin päikkärit.....

Me täällä vauvapalstalla ajatellaan tästä asiasta hieman toisin.

Puhun joskus töissä vain itsestäni, koska työkaverit eivät tunne puolisoani ja haluan muutenkin pitää kotiasiat yksityisasioina. Kyllä he tietävät, että olen naimisissa.