+++ Ensikkojen viikot 34 & 35 +++

Viikko vierähti taas ja avasin uuden ketjun parille seuraavalle viikolle.



Hiljaista on täällä, uuteen kiertoon vasta lähdetty , tänään KP5. Viikonloppuna sitten taas oviksen tikuttelua, tällä kertaa tilasin ovistestejä kotitestit.fi:stä. Luin tällä kertaa jopa ohjeetkin etukäteen ja niissä neuvottiin antaa pissan seisoa ennen testaamista. Plääh, en mä nyt missään töissä voi alkaa pitämään pissaa purkissa puoltatuntia yleisessä vessassa. Täytyy sit vaan testata töiden jälkeen kotona.



Mulla kyl toimii aika hyvi joku luonnonmukainen seksihalun säännöstely. Nyt taas ku menkat loppu, haluttaa paaaaljon enemmän. Heti oviksen jälkeen halut loppuu puoleks kuuta ku seinään. Miehen kannalta ei ehkä niin kiva.. Vauvanteon kannaltahan se on ihan sama...





AA KP 5/25-26

*AA*: Mulla on kans luonnonmukainen seksihalun säännöstely. Menkat kun loppuu niin tekee niiin mieli, aina sinne ovikseen asti mutta sitten tosiaan tulee seinä vastaan :p Mieshän siitä ei tosiaan tykkää kun ovishan on kierron puolessa välissä niin miesrukka joutuisi oleen 2-3vk "puutteessa" kun laskee menkkaviikko tuohon mukaan. No en mie sentään raaski pihtaamaan alkaa että tyyliin kerran viikossa kierron puolivälin jälkeen :p



*ON*: Hohhoijaa, tuhruttelua ollut viikonlopusta lähtien. Tyhjennys oli 7.8 ja 6pv vuosin, sen jälkeen tasan viikon on tuhrutellut eli lähes 2vk tätä on nyt kestänyt. Mietin vain että kuinkahan kauan tätä tuhruttelua jatkuu.. Ei viikkotolkulla huvittaisi kulkea pikkuhousunsuoja housuissa :/ Ja olisihan se kiva jos ne ensimmäiset menkatkin tulisivat ;) Muutoin olo on ihan kohtalainen... Vauvauutiset vain ottavat koville. Meidän naapuriin muutti vanhoja tuttuja ja huomasin että he ovat saaneet lapsen ja toinen vatsan koosta päätellen tulossa :~( (tässä on siis pari vuotta mennyt ettei olla nähty kyseisiä tyyppejä).

Uudet salkkaritkin alkoi vihdoin ja viimein ja eikös sielläkin sitten ollut VAHINKO vauvauutisia :(

Pelottaa vain että meille ei vauvaa suoda... Vielä 2v sitten en edes haaveillut lapsesta ja nyt se olisi niiiin toivottu! Pelkään että siihen etten ole aiemmin lapsia halunnut onkin ollut ihan kohtalon syy; esim. en voi saada lapsia ja kohtalo on siksi minulle järjestänyt etten ole edes halunnut lapsia... Kaikenlaista sitä näköjään mieleen tulee :p



Sunnuntaina viimein viemärikin aukesi :D Iso tukos siellä oli ollut kun päällä on putket laitettu niin että vettä pitäis vähän enemmän käyttää mitä meillä tällä käytöllä on ollut.



Tänä aamuna oli se oppisopimushaastattelu/tapaaminen (hui kun pitkä sana). Työkuva saattaa vähän muuttua mutta se olisi minulle mieluisampaan suuntaan joten peukut pystyyn vain! En tiedä kuinka kauan menee että saan jotain tietoa mutta täytyyhän heidän siellä rauhassa miettiä ja keskustella asiasta. Vihreää valoa kuitenkin edelleen eli hyvä kun ei tullut suoraa tyrmäystä =)

-Danja-

Olen enemmänkin kirjoitellut tuonne haahujen pinoon, koska en ole teitä halunnut pelotella km jutuillani=)



Tänne taivaan alle ei kovin kummia kuulu. Tyhjennyksestä aikaa 42pvä ja menkkoja ei vaan kuulu. Kuinkahan kauan niitä saa odotella. Tuntemuksia on kyllä ollut jo tovin aikaa siihen suuntaan että täti tulee paikalle,mutta eipä ole löytänyt vielä. Testinkin tein ja negahan se oli.



Danja, minäkin olen monesti miettinyt syytä siihen miksi tämä on niin vaikeaa. Olen nuoresta asti halunnut lapsia ja vieläpä vähintään neljä (no sitä en varmaankaan saa, koska mies ei innostu ihan niin kovasti tähän). Olen hoitanut ja hoivannut toisten vauvoja ja isompia lapsia ihan teini-ikäisestä saakka suurella antaumuksella. Koulutuskin on hankittu tälle alalle ihan silkasta lapsirakkaudesta. Miksi ei siis omia saa? Olenko tehnyt jotain niin äärimmäisen pahaa että siitä rankaistaan näin? Syitä ei löydy, mutta kyllä on palon kysymyksiä sille joka tätä asiaa säätelee... Kohtalonivaa kai. Mulle on aina sanottu että susta tulee mahtava äiti. No, nähtäväksi jää tuleeko äitiä ollenkaan. Masentavia ajatuksia. Uskon silti että kaikesta selviää, kävi miten kävi.



Tänään tuli ne kauan pelkäämäni vauvauutiset. Ystäväni sai vauvan ja pelkäsin ihan hulluna omaa reaktiotani etukäteen. Ei se tuntunut pahalle. Ihanaa vaan että kaikki meni hyvin ja lapsi saatiin maailmaan terveenä. Itku ei tullutkaan vaan osasin iloita ja olla onnellinen. Ihanaa huomata itsessään tämäkin piirre, ettei kaikesta olekkaan katkera. Elämää tämä on, sanovat viisaat=)



Nyt ompeluhommiin...



Irish

Minut saa poistaa listoilta kokonaan. Kyllästyin näihin nettisivuihin totaalisesti. Koko ajan jotain häikkää, ulkoasu ei miellytä ainakaan minun silmää.Lehteä lue edelleen, mutta keskustelemassa käyn nykyään Kaksplussan-sivuistoilla.

Plussaonnea kuitenkin koko pinolle =)

T:Kitteni

*Danja* ja *Irish*: mulla on ollut ihan samanlaisia tunteita kuin teilläkin, ja on aika ajoin edelleen. Välillä tuntuu muutenkin, ettei mikään ole enää samalla tavalla kuin ennen km. Onneksi noita huonoja hetkiä on kuitenkin vain suht harvoin.



Vihdoin pääsin tänne saakka. Viimeiset pari viikkoa ovat ollet aika hektisiä kun uusi lukuvuosi pyörähti opeilun merkeissä käyntiin sekä häitä suunnitellessa. Joitan alustavaa ollaan saatu jopa varattuakin. Millaisia heitä te muut olette pitäneet/olette suunnittelemassa?



Ovis oli viikko sitten, mutta taisi mennä hieman sivu suun; siipan piti nimittäin lähteä toiselle paikkakunnalle. Kieltämättä harmittaa aika vietävästi, ja itsellä on sellainen fiilis, ettei se ole taaskaan onnistunut.. Mutta: eikös ne pikku vintiöt voi kuitenkin elää noin vuorokauden?



Meillä oli töissä todella mielenkiintoinen koulutus koskien mm. ADHD lapsia oppilaina. Mielenkiintoista tässä oli se, että myöhemmin diagnosoidut lapset ovat ollet yleensä vaativia vauvoja. Tämä neuropsykologi korosti, että vaativista vauvoista ei automaattisesti tule näitä diagnoosin saaneita, vaan on ensiarvoisen tärkeää, millaista vauvan kanssa käyty, varhainen vuorovaikutus on. Jos lapsi ei saa hyväksyvää ja rakastavaa hoivaa, vaikuttaa tämä myös hänen aivoihinsa, millä on vaikutuksensa myös alttiuteen saada esim juuri keskittymishäiriöitä tms. Olipa sekavasti selitetty, toivottavasti joku edes ymmärsi pointin.



Onko kukaan muu teistä kokenut, että kun yrittämisestä huolimatta + ei kuulu, sitä ei oikeastaan uskalla enää edes toivoa tai ainakaan usko siihen yhtä vahvasti kuin joskus ihan ekoilla, innosta toiveikkailla yrityskierroilla? Joulukuusta saattaa tulla hyvin vaikea, ellei tässä taphdu mitään ennen sitä.. Sitten mua ärsyttää niin vietävästi tämä Taiveaho yms tyypit. Tietyssä mielessä minusta on hyvä, että joku haluaa antaa niinkin kipeälle ja vaativalle aiheelle kuin lapsettomuus kasvot, mutta.. En ymmärrä sitä, miksi aiheesta täytyy retostella joka lehden kannessa. On jotenkin ironista, että ko.henkilö on kauniissa kesämekossa, leveä hymy kasvoillaan ja otsikko on jotain tyyliin "Lapsettomuus on kipeä asia". Useimmille se vain taitaa olla niin vaikea ja henkilökohtainen asia, että siitä on vaikea puhua edes niille kaikkein läheisimmille. Onneksi meitä on erilaisia, ja jotkut jopa niin avoimia että pystyvät tuohon. Tällä ei ole tarkoitus loukata ketään, asia vain ihmetyttää kovin suuresti. Pahoittelut omanapaisuudesta taas kerran..



Mukavaa lauantaita kaikille!



C kp 21/28-33

Christinalla onkin samanmoisia ajatuksia kuin täälläkin. Todellakin pelottaa edes toivoa raskautta enää. Kovasti haluais, mutta silti se ajatus pelottaa. Ja toi keskenmenneen la:n ylitys oli mulle ainakin hankala aika. Toinen on mulla nyt edessä sit helmikuussa. Toivotaan, että meillä kaikilla olisi ennen sitä jo pieni toivo kasvamassa mahassa...



Lapsettomuudesta pohdintaa.. Itse olen ajatellut, että olisiko helpompaa jos voisin asiasta avoimesti puhua kaikien kanssa. En ole siihen vielä pystynyt kun ihan lähimpien kanssa. Ja toisaalta. eihän tässä virallisesti ollakaan lapsettomia. Lääketide tunnistaa sen vasta vuoden yrittämisen jälkeen edellisestä raskaudesta. Näin lääkäri miunua valisti, kun halusin lapsettomuusjonoon. Onneks puhuin siitä ennen tätä edellistä raskautta ja sain lähetteen, koska aikaa oli kulunut edellisestä jo miltei se vuosi. Ajankin jo sain ja aion mennä sinne. Jospa se puhuminen sen lääkärikäynnin myötä helpottuu.

Olen miettinyt noita julkkiksia jotka asiasta puhuvat kovin avoimesti. Rohkeaa puhua näinkin kipeästä asiasta. Ja ajattelen sen olevan hyväksi myös niille, jotka eivät halua asiaa julkistaa. Vähentävät varmasti turhia vauvauteluita. Koko kansa saa kuulla miten se henkisesti pariskuntaa koettelee ja toivottavasti tämä avaa niiden ihmisten silmät joiden mielestä lapsettomuus on jollain tapaa ihmisen oma vika. Itse en kuitenkaan tähän avoimuuteen varmasti ikinä pysty. Ehkä joskus jos tarve vaatii niin lähimille sen asian voi kertoa ja kipeistä tunteista puhua. Huh, kun alkaa ihan itkettää tää ajatus=) Tunteet pinnassa.



Jokohan menis nukkumaan? Mies lähti kavereidensa kanssa kuppilaan ja saankin olla ihan itsekseni kotona. Voi, prkl! Unohdin että petivaatteet on ulkona! Lähdempä ne hakemaan ja petaamaan sängyn.



Irish

Täällä elelty hiljaksiin, ovista koitin tänään tikuttaa mutta mitään ei näkynyt. KP 10 siis menossa ja viime kierrossa limoja tuli bongattua näihin aikoihin.



Mullakin on mennyt niin että alussa oli toiveikas ja jännäsi asiaa, ja nyt on vähän kuin ei mitään ja toivoo tietty salaa et jos tärppäis mutta ei mitenkään kauheasti uskalla ees toivoa :(



AA KP 10 / 25-26

Ei ole mitään sanottavaa, joten en ole jaksanut turhia höpistä..

Nyt aloitan pitkästä aikaa partiossa johtamaan sudenpentuja.. Joten syksystä voi tulla kiireinen, kun jatkan partiota välillä vähän aktiivisemmin..

Meillä mahdollisesti oviksen aika meneillään.. Täytyykin tänään kaataa mies sänkyyn..

Toisaalta mulle on tullut vähän sellainen olo, että unohdan vähäksi aikaa yrittämisen ja koitan ruveta kuntoilemaan oikein kunnolla..



Eikä meillä se yrittäminenkään ihan yksinkertaisinta ole kun molemmat tehdään vuorotyötä ja välillä tuntuu ettei ehdi näkemään toista kuin nukkumassa.. Esim. tämä viikko ollut niin, että mies lähtenyt töihin puolen päivän aikaan, ja mä lähdin töihin seitsemän jälkeen.. Nähtiin aamulla seuraavan kerran ja mies nukkui ja mä taas sitten nukuin kun mies lähti töihin.. Eli minä yövuorossa ja mies iltavuorossa..



Joten tällainen tilanne meillä.. Olisi ihanaa lähteä lenkille, mutta en voi, kun mulle iski yskä loppuviikosta..



KP

Eilisessäkään ovistestissä ei näkynyt mitään :( Kuitenki illalla ja tänään oon havainnut ihan vähän niitä limoja .



AA KP 12/25-26

Irish, halauksia ja jaksamista sinne. En tiedä mikä tilanne on, mutta voimia kuitenkin.





ON: Mulla oli luultavasti ovis tällä viikolla ti-ke. Tikutin keskiviikkona työpäivän jälkeen melkein yhtä vahvan testiviivan kuin kontrolliviivan, sitä ympäröi haaleiden viivojen aikakausi. Ja ke iltana ku ajelin kotiopäin, mulla tuntui ihan selkeästi pistävää kipua toisella puolella munasarjan kohdalla. Toivottavasti se siis oli ovis, limoja en juurikaan oo tästä kierrosta bongaillut.





AA KP 15/25-26

Hiljaista on ollut täällä.



Itselläni alkoi menkat tänään, joten ensimmäiseen oikeeseen kiertoon taas lähdetään. Onneks alkoi nyt, koska lääkäri on ensi viikolla ja varmaan helpottaa siinä asiassa että kierto on jo sen verran pidemmällä.



Muuten kuuluu ihan kamalaa, enkä jaksa siitä kirjoitella enempiä. Perhepiirissä ikäviä uutisia, jotka vaikkutavat koko porukkaan aika lailla radikaalisti ja surullisesti. Enempää ei siis siitä. Koetan täällä oman porukan tuella sinnitellä.



Vauvakuumeilu jatkuu mutta todennäköisesti saa nyt jäädä vähän taka-alalle. On muutakin mietittävää.



Christina tiedän tunteen. Mutta asioilla on tapana järjestyä ja siihen on vaan uskottava, että elämälle löytyy joku muu sisältö jos ei sitä lasta koskaan saa. Inhottaa ja pelottaa ajatellakin niin, mutta joskus niin vaan on. Kuulostaa kylmältä tiedän. Nyt viimeaikoina olen paljonkin ajatellut näitä asioita ja elämän rajallisuutta muutenkin. On otettava kaikki irti siitä hyvästä mikä meillä nyt on. Sitä ei välttämättä enää huomenna ole=( Äh, en enempää masenna teitä.





Irish lähtee kasaamaan puita ja nielemään kyyneleitään

Täällä lienee kaikki kunnossa, tai ei ainakaan mitään syytä olettaa muutakaan :D Alku on mennyt tosi hyvin, oireitakin on melko vähäisesti. Ehkä normaalia väsyneempi, ja nälkä on koko ajan, ja viime päivinä on ollut vähän lievää kuvotusta, mutta muuten ei juurikaan raskautta huomaa. Parin viikon päästä on alkuraskauden ultra (yksityisellä), joten sitten tietää enemmän. Sitä odotellessa siis :)



*Irishkselle* voimia ja jaksamista.



Ja kaikille plussatuulia tasapuolisesti!!! ++++++++++++++++++



marjapensas

Omalta osaltani on vauva-palstailu jäänyt tosi vähälle, nyt kävin pitkästä aikaa lukaisemassa pinon läpi...



Tultiin tiistaina illalla kotiin viikon Kreikan reissulta <3 Sain sieltä kivan rusketuksen, mikä tänä kesänä on tainnut Suomessa olla miltei mahdottomuus... Ja muutenkin kun rusketun tosi huonosti, palan sitäkin helpommin!



Menkat loppui reissun aikana, joten nyt elellään ovista edeltävää aikaa. Ostin muuten kuukautiskupin, onko muilla kokemuksia niistä? Ekat menkat "kupitellen" eivät aiheuttaneet mitään ongelmia, kuukautisten olemassaolon melkeinpä unohti! Joten taidan siirtyä pysyvästi pois siteistä... :) En ole viitsinyt sen tarkempaa oviksen ajankohtaa paikallistaa, ihan oman "mielenrauhan" vuoksi. On sitä ennenkin laskeskeltu otollisia aikoja, mitään siitä hyötymättä... :)



Täällä oli puhetta "kierronkartoituksesta" omien halujen perusteella. Sama juttu täällä, että menkkojen jälkeen halut pikkuhiljaa lisääntyy, oviksen aikaan ei paljoa tarvita (hih!) ja sitten ne halut pikkuhiljaa hiipuu loppukiertoa kohden. Ei ne halut toki mihinkään katoa; loppukierrossa täytyy vaan nähdä hieman enemmän "vaivaa", että itseäkin haluttaisi yms. yms. Mutta ihan miehen kannaltakin on kivempi, että seksiä on loppukierrossa ainakin kaksi kertaa viikossa ;)



Yrittämisen alussa ovulaation jälkeinen aika oli kyllä aika lailla jänskäilyä ja hermoilua siitä, mitä tulee käymään... Ja yleisestikin raskaaksi tulon mahdollisuus sai perhoset vatsaan, mutta myös sen tunteen, että miten lapsen kanssa tulee pärjäämään. Tavallaan siis toivo ja pieni pelko vuorottelivat. Vuoden rajapyykki oli aika kova paikka ja pian sen jälkeen kävinkin gynellä, joka siis löysi multa monirakkulaiset munasarjat.



Helmikuun paikkeilla (kaksi vuotta yrittämistä oli tulossa täyteen) mulle tuli mitta niin täyteen ja jollain tavalla niin paha olo tän pitkän yrittämisen suhteen, että marssin lääkärille ja halusin tutkimuksiin... Oli vaan niin paha olla ja toivo menetetty. Lääkärissä käynnin jälkeen helpotti, kun sai puhua ymmärtäväiselle&ihanalle ihmiselle! Lähete mulla siis edelleen odottamassa verikokeisiin, jossa en ole käynyt.



Jännä miettiä näin jälkeenpäin sitä aikaa, silloin oli jotenkin vaan niin täynnä _yrittämistä_ ja tavallaan alitajuisesti _pakkoa tulla raskaaksi_. Tuollaiset tunteet kai täytyy vaan käydä läpi... Mutta nyt olo on jopa parempi kuin pitkään aikaan! Ihana huomata, että elämässä on nyt muutakin, kuin tavallaan se oviksesta ovikseen eläminen.



Toki oman lapsen kaipuu edelleen on olemassa ja välillä on haikea mieli sen suhteen, että saadaanko me koskaan omaa lasta. Mutta se auttaa, kun kuulee/lukee niistä onnistumisista, jotka on tuleet pitkän yrittämisen jälkeen :)



Muistelen, että MeNaisissa olisi ollut vähän aikaa sitten juttu jostain pariskunnasta, jotka saivat lapsen siitäkin huolimatta, että lääkärit pitivät sitä mahdottomana. Ihan luomusti lapsi oli saanut alkunsa. Tuollaisista onnistumisista tulee hyvä mieli :)



Tämän Taiveahon&Kaikkosen tilanteeseen en ole perehtynyt, otsikot olen ainoastaan lukenut lööpeistä. Kipeä asia, josta on hyvä puhua ja tavallaan antaa lapsettomuudelle kasvot. En sitten tiedä, onko iltapäivälehdet väärä paikka? Hekin ovat suht' nuoria ja _terveitä&"kauniita"_ ihmisiä, joten tavallaan on hyvä, että he tekevät sitä tiedostetuksi, että ns. normaalinkin näköiset ihmiset (ei siis ylipainoa tai muuten epäterveellisiä elämäntapoja) voivat kärsiä lapsettomuudesta. Lapsettomuus kun voi kohdata ketä tahansa, eikä raskaaksi tuloa voi pitää itsestäänselvyytenä.



No, nyt täytyy lopetella! Hyvää loppuviikkoa kaikille Ensikoille :)



-baulie-

Tulin ihan kertomaan, että tänne epätoivon ja surun keskelle kerrankin saatiin vähän valoa. Sain ihan ihanne duunin ja ihan kotiin soittivat. Vakkaripaikka joten nyt saa lto:n hommat siirtyä syrjään ja uudet haasteet odottavat. Tekee varmasti hyvää tän vauvaprojektin kanssa ja myöskin tämän elämäntilanteen sekaan vähän muuta ajateltavaa. Pieni hymynhäive siis nähty tän rouvan suupielessä=)



Tosin itkua on paljon luvassa ja voimia tarvitaan.

*AA*: vaikka testillä ei saisikaan kunnon viivaa/selkeää plussaa (ylipäätäänkin se viivojen vertailu on aika raivostuttavaa puuhaa), sei välttämättä kuitenkaan kerro sitä, etteikö ovista tapahtuisi. Tiedän tapauksen, jolla kävin näin ja hän on nyt onnellisesti rv 20.



*Danja*: miten sinä voit?



*marjanpensas*: mitä odotukseesi kuuluu? Onhan kaikki hyvin?

*Onnellinen84*: samat sanat myös sinulle :)



*zeria* ja kaikki muutkin: mitä teille kuuluu?



omaa napaa: vielä tuohon liittyen, mitä sepustin yrittämisestä ja siitä innostumisesta. Mielessä on pyörinyt kaikenlaista. En enää uskalla mennä kuukausipinoihin, uskaltanut vähään aikaan. En uskalla plussaavani tässä kierrossa, ellei jotain ihmettä tapahdu, vaikka sen pitäisikin periaatteessa olla mahdollista. Wait and see, se selvinnee viimeistään ensi viikon alussa.



Kesän aikana tässä on tajunnut olevansa enemmän tai vähemmän sen faktan edessä, ettei ole olemassa mitään 100% varmaa lupausta siitä, että tämä onnistuisi ja kaikki menisi hyvin. Välillä se on saanut epätoivoiseksi, katkeraksi ja erittäin surulliseksi sekä päähän "haluan uudelleen raskaaksi asap"-ajatuksia. Tällä hetkellä tuo fakta saa lähinnä nöyräksi. Stressaaminen tuskin ainakin auttaa tätä asiaa, joten tikuttelusta huolimatta mieli on kääntynyt jonkinlaisen tjottailun puolelle.



Olen miettinyt myös sitä mahdollisuutta, mitä jos tätä ei onnistukaan aikoihin tai emme saakaan lasta ollenkaan. Elämässäni on paljon hyviä asioita, joista saan olla iloinen, kiitollinen ja onnellinen. Olen terve ja saan nautin liikkumisesta ja urheilusta aina kun haluan. Valmistun maisteriksi ja saan tehdä unelmatyötäni koulussa. Minulla on ystäviä, joiden kanssa jakaa iloja ja suruja. Minulla on ihana ja rakastava mies. Meillä on ihana koti. Häät tulossa. Kuitenkin elämisestä ilman lasta saa minut hyvin surulliseksi ja fiiliksen, että jotain tärkeää puuttuu. Huoh, menipä syvälliseksi :D, tiedätte varmaan, mitä tarkoitan.



C, kp 24/28-33



edit: mun kierto näyttäisi vakiintuneen 30-31 päivään, mutta olkoon vielä noi luvut kun tolla toleranssilla ovat seilanneet.