Lääkäriperhe ja sairaanhoitaja-sisarus

Meillä on perhe, jossa on sattunut niin, että kaikki 3 lasta ovat lääkäreitä. Tai siis 2 on, ja nuorin pääsi lääkikseen mutta jätti sen puolessa välissä kesken, kun tapasi itä-suomalaisen huumeperheen vesan, jonka vanhemmat asuvat missä sattuvat mahtumaan, sisarus kuollut epämääräisissä olosuhteissa jne..

Mitä tämä huono seurustelusuhde kouluttamattoman ihmisen kanssa teki tälle sisarukselle? He alkoivat yhdessä toistaa, että myö ei tehdä korkeakoulututkinnolla mitään. Myö ei opiskella jne. Vanhemmat puuttuivat tähän sen verran, että kuolinvuoteellaan isä pyysi sisarukselta, että kävisi koulun loppuun, mikäli joskus mieli muuttuisikin, ja tulisi tarve hyväpalkkaiselle työlle. Ei auttanut. Sisaruksille huudettiin, että olemme pintaliitäjiä ja mammonan tavoittelijoita, kun olemme opiskelleet lääkäreiksi ja tuossa työssä toimimme päivätyössä yksityisellä sektorilla (ei päivystyksiä).

Sisar siis lopetti koulut kesken, mutta aikuiskouluttautui sairaanhoitajaksi. Siinä vielä häntä tuettiin, mutta sanottiin että palkka ei riitä elämiseen kunnolla heidän valitsemallaan asuinpaikalla, ja kyseessä on vuorotyö. Meille suurinpiirtein taas huudettiin loukkaavasti että MYÖ ei opiskella ja he kyllä tietävät mitä tekevät.

Jo parin vuoden päästä tästä, alkoi vouhkaaminen taas perheen suuntaan, kun sairaanhoitajien pomot on kaikki niin perseestä. Että kesä tulossa ja miltei joka viikonloppuna on töitä! Että lapset kärsii ja heidän kanssa ei voi tehdä mitään. Toinen joka oli eritoten opiskelua vastaan on aivan yksinhuoltajana

Mitä? Eihän tämä huono vitsi voi edes olla totta. Työvuorot ja palkka painotetaan jo sh-koulutukseen hakeuduttaessa. Ei kai vika voi olla aina muissa? Ensin perheessä ja nyt jopa siellä osastolla, kun hän joutuu nyt viikonloppuja ihan tekemään ja olemaan kiinni. Tästähän sanottiin monta kertaa, ja nyt sitten vauhkotaan taas. Pakostikin tulee todella vähä-älyinen vaikutelma.

🥺🥺🥺