Missa taidoissa kotihoidetut lapset ovat jaljessa verrattuna paivakotilapsiin? Kun lapsi siis aloittaa eskarin, mita eroja hoitajat huomaavat lapsissa?

vastaanpa nyt minäkin. Eroja tosiaan on ja nimenomaan sosiaalisissa taidoissa ja kyvyssä ottaa muita huomioon. Eikä puhe ole laitostumisesta :)



Lapseni (4,5v) on päiväkodissa ja työni puolesta pystyy olemaan siellä välillä lyhyempää päivää. Käymme silloin läheisessä leikkipuistossa, missä pyörii paljon kotiäitejä lapsien kanssa. Kotona hoidetuista huomaa hyvin sen, etteivät osaa ottaa muita huomioon, eivät osaa toimia kunnolla sosiaalisissa suhteissa (puhun nyt yli 3-vuotiaista).



Ja samoin näin opettajana huomaan saman asian koulussa: eskariin asti kotona hoidetuilla on usein vaikeuksia toimia ryhmässä, ottaa muita huomioon jne.



Ja huom! Puhun nyt yli 3 vuotta vanhoista lapsista, alle 3 vuotiaan on hyvä olla kotona jos se perheelle on vain mahdollista.

Taitaa riippua ihan siitä, kumpaa hoitomuotoa itse kannattaa. Omien lasteni opettajat ovat todellakin kehuneet lastemme sosiaalisia taitoja, eivätkä he olisi edes tienneet, etteivät lapset ole edes eskaria käyneet, jos en olisi sitä vanhempainvarteissa ottanut puheeksi, t. 22.

5-vuotias osaa lukea, leikata saksilla, viikonpäivät ja laskea helppoja yhteen- ja vähennyslaskuja. Lapseni on seurallinen, hänellä on paljon leikkikavereita ja silti hän on kotihoidossa. Käy kerhossa kahtena päivänä viikossa. Kyllä se on ihan itsestä kiinni.

Kaikki lastentarhanopettajat eivät halua laittaa omia lapsiaan tarhaan. . .

Itse olen ollut päiväkotiapulaisena monessa päiväkodissa ja tiedän miten se homma niissä menee..



Pystyn soveltamaan lapsilleni päiväkodinjuttuja, mutta myös omia juttuja ja maalaisjärjellä olevia juttuja. Tiedän mikä on minun lapsilleni hyväksi ja otan sen huomioon, että asioita täytyy hieman eri tavalla opettaa esikoiselle ja toiselle, koska ovat luonteeltaan ja kehitykseltään niin erilaisia.



Lapset ovat hurjan sosiaalisia (kiitos laajan tuttavapiirin), esikoinen (5v) osaa lukea ja laskea, tietää kellonajat, lapset pukevat vaatteet nopsaan päälle, 2v 9kk osaa sitoa kengännauhat, tykkäävät askarrella, harrastavat liikuntaa, tulevat toimeen ryhmässä hyvin, käydään usein museoissa, tutustutaan luonnonkasveihin, matkustelun myötä on nähty maailmalla monenlaista eikä vain katsottu tietokirjasta, osaavat käyttäytyä jne.. voisinpa sanoa, että ovat ´parempia´ kuin tarhamuksut :D



Oma koulutukseni on vain peruskoulu. Mutta olen hyvin aktiivinen kotiäiti.

Vierailija:

sosiaalisissa: eivät osaa toimia ryhmässä eivätkä osaa ottaa toisia huomioon

ujoudessa: ovat ujoja ja pelkäävät kaikkea mahdollista

koulutaidoissa: eivät osaa lukea eivätkä laskea

Pahin on tuo ensimmäinen, vailitettavasti huomaa heti kuka on kotonahoidettu. Säälin lapsia jotka ovat vain äitinsä halun olla kotona välikappalaeita

Lapsi voi katsos käydä päiväkerhossa 3v-alkaen, ja leikkiä kotona ja kylässä muiden lasten kanssa. Taatusti oppii sosiaalisia taitoja. Ja ujoushan on luonteenpiirre! Myöskään lukemaanoppimiseen ei tarvita päiväkotia, jos lapselle luetaan paljon kotona ja hän itse tutkii kirjoja yms. niin ihan vaan kotona voi oppia lukemaan. Kaikki pk-lapsetkaan eivät osaa lukea kouluunmennessä. Ja joku mainitsi saksien käytöstä ja askartelusta, meillä ainakin askarrellaan paljon kotona ja juuri mainitsemassani kerhossa askarrellaan myös.

Ylisuurissa ryhmissä parin aikuisen kanssa varmaan lapsen oliskin parempi olla, kuin rauhassa kotona ja tavata muita lapsia tavallisen leikin ja pienen kerhoryhmän parissa. HAH.

äitini ei ole ollut mikään small talkin vetäjä ja arka, samaa mallia noudattaen itsestäni tuli samanlainen. Vanhempana vasta osasin kyseenalaistaa tuollaista käyttäytymistä ja uskalsin olla sosiaalisempi omana itsenäni.



Uskon, että kotona hoidetut lapset, joiden äidit näkevät vaivaa lastensa eteen (käyttävät kerhoissa ja puistoissa, askartelevat ja leikkivät jne.) niin oppivat tarvittavat taidot. Mutta vain kotona kasvaminen sinällään passiivisen äidin kanssa ei noita taitoja kehitä.

pitää aina olla tällainen vastakkainasettelu? Pääasia on että lapsesta välitetään, että on turvalliset olosuhteet. Itse oli 6 viikkoa vanha kun jouduin hoitoon (60-luvulla ei kovin pitkiä äitiyslomia vietetty), ja olen ollut vaikka minkälaisessa hoitopaikassa. Eräskin hoitotäti taisi tissutella kaljaa päivän aikana...

Silti sitä vaan kasvettiin aikuiseksi, ja ihan onnelliseksi.



Jos kotihoitosysteemi romutettaisiin, täytyisi rakentaa hillitön määrä tarhoja että saataisiin lapset hoidettua. Ja päinvastoin jos äidit joutuisivat jäämään kaikki kotiin, sekään ei tunnu aivan järkevältä. Eikö ole hyvä että on vaihtoehtoja?



Vasta nyt viime vuosikymmeninä on ollut edes mahdollista tähän valintaan hoitopaikkojen välillä. Sitä ennen lapset hoidettiin vähän miten milloinkin, ei voitu vaatia " sosiaalisten taitojen kehittämistä" yms.

" se koira älähtää johon kalikka kalahtaa" . Se että sinulla ei ole resursseja mennä töihin (henkisiä tai sosiaalisia) on sinun oma vikasi, älä please siirrä sitä lapseesi. Lpsesi ansaitsevat parempaa kuin mihin sinä itse olet päässyt...

Olet oiva esimerkki siitä miten kotiäitiys tylsistyttää ja tyhmentää

olet kirjoitellut tänne vastauksia jo kaksi päivää...

lapsesi tuskin nukkuvat jatkuvasti päiväunia.

en opettajana (tai edes äitinä) kannata tiettyä hoitomuotoa, kerroin vain sen, mitä olet havainnoinut. Eikä kotihoito automaattisesti tarkoita sitä, että lapsella olisi vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja ryhmässä toimimisessa, tottakai " poikkeuksia" löytyy aina, kuten esim. oma lapsesi. Todellisuus on kuitenkin se, että suurin osa niistä oppilaista, joilla on koulun alussa vaikeuksia ottaa toisia huomioon, toimia ryhmän jäsenenä jne on kotihoidettuja lapsia. Tottakai myös ns. päiväkotilapsissa on näitä, vastaavasti kun kotihoidetuissa on niitä, joilla ei ole mitään vaikeuksia.

Minut hoidettiin kotona kunnes olin 7-v. Lähes kaikki muut lapset tunsivat jo toisensa päiväkodista ja vaikka asuimme maalla 70-luvulla niin useimmat aloittivat päiväkodin 5-vuotiaana. Minä en. Äiti oli aina kotona, ei ajokorttia ja mulla ei leikkikavereita lähellä.



Mulle hoitoonlähtö ois tehny hyvää. En mä pohjimmiltani ole arka, mutta se että vain äiti hoivas mua teki musta erittäin pelokkaan. Ois tehnyt hyvää olla muidenkin hoidossa välillä. Luulen että mä kärsin tästä vieläkin ja oon sentään 35-v jo!



omia lapsiani olen kuskannut kerhoihin ajoissa ja jopa ujo tyttäreni on reipastunut erittäin paljon vuodessa! Hän on nyt 5v ja kerhossa käyminen on kehittänyt häntä kovin paljon. On sitten helpompaa mennä eskariin. Nuorimmaisen vien hoitoon jo 1½-vuotiaana eikä hirvitä yhtään. Parempi niin sekä äidille että lapselle.

ja muistan koko peruskoulu ajan tunteneeni itseni ujoksi ja isossa ryhmässä, en suutani uskaltanut avata. Nyt aikuisena tuskin tuollaista luonteenpiirrettä minusta uskoisi löytyvän..



omat lapseni ovat päiväkodissa ja ihailen heidän sosiaalisuuttaan lapsijoukossa. Eivät tosin ole päiväkotihoidossa joka päivä, mutta sulautuvat hienosti joukkoon ja aina löytyy kaveri.

Kotona äidin kanssa voi olla ihan ok olla, jos pääsee säännöllisesti leikkimään muidenkin lasten kanssa useamman kerran viikossa. Kotiin linnoittautuneen äidin lapsella on vaikeaa jatkossa.

Omat lapseni laitan kyllä päivähoitoon!