Lue keskustelun säännöt.
Miehen yksinäisyys puolison yllättävän kuoleman vuoksi
pohjalla
20.06.2022 |
Puolisoni kuoli yllättäen syöpään. Olimme yli 5 vuotta yhdessä ja olin jo luonut tulevaisuuden suunnitelmat ihanan kihlattuni kanssa. Hän kun poistu, elämästäni hävisi pohja. Kaikki vapaa ajan aktiviteetit olin tottunut tekemään hänen kanssaan. Minulla on oma poika vuoroviikoin edellisestä suhteesta, mutta meillä ei ole yhteisiä lapsia. Nyt on lapseton viikko käynnissä ja minusta tuntuu, ettei minulla ole tarkoitusta. Juhannus tulossa, jolle oli hienoja yhteisiä suunnitelmia, mutta eihän nekään toteudu. Ahistaa aivan saa****sti. Ei toi viinan vetäminenkään auta. Mitä keksisin? Mistä saisin sisältöä ja iloa elämääni? #surullinen
Kommentit (5)
Onneksi sinulla on lapsi joka toinen viikko. Panosta siihen.
ns. Tyhjälle viikolle pitää vain kehittää sisältöä. Ala kuntoilemaan.
Pyöräile ja ulkoile, kulje metsässä, käy kalalla. -Toki näitä lapsenkin kanssa paljon.
Kuntosali on hyvä. Ja hyvä ruokavalio. Pidätkö joukkueurheilusta, mene mukaan.
Kun keho voi hyvin, niin mielikin paranee.
Jossain vaiheessa sitten tanssikursseille ja uuden vaimokkeen etsintään.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteeni kuoli yllättäen 03/ 21 sydän kohtaus ,olimme yhdessä 22 vuotta.Asuimme omat kodit.Olen asian kanssa naisena yksin ,koska oli vain suhde! Samalla lailla koen olen leski,vaikka ei sormuksia vaihdettu ja papin puheilla ei käyty.Satuu niin pirusti .
Onneksi meilläkin oli vielä omat kodit. Tuska pienempi, kun omassa kodissa on omat kuviot. En ole pystynyt menemään hänen taloonsa hakemaan omia tavaroitani, koska se sattuisi liikaa. Mutta niin ahdistavaa olla yksin kodissani, kun ei enää ole sitä omaa kultaa jolle soitella ja kirjoitella.
Osanottoni AP:lle ja muille leskeksi jääneille. Ei varmaankaan paljon nyt lohduta tieto, että ajan kanssa suru helpottaa. Toki ikävä varmasti säilyy loppuelämän ajan, muuttaa kuitenkin muotoaan. Sure kun surettaa, ja itke kun itkettää, ettei suru patoudu sisälle, mutta ei kannata alkoholia ottaa suruun. Itselläkin avomies kuoli yllättäen tämän vuoden puolella. Nämä juhlapäivät ja kesä ovat haastavia kun tuntee olevansa niin yksin kaiken keskellä. Elämä on mennyt ihan uusiksi kaikin puolin, eikä suinkaan parempaan päin. Mutta kai se tästä joskus helpottaa. Tsemppiä muillekin leskeksi jääneille, ja avoleskikin on leski.
Olen pahoillani. Se kannattaa muistaa ettei niin suurta ongelmaa olekaan ettei se viinalla pahenisi. Suosittelen jotain sururyhmää sopivan ajan kuluttua, niissä pääsee ainakin puhumaan tuntemuksistaan.