Lue keskustelun säännöt.
Miksi tulen _aina_ lopulta parhaan ystäväni hylkäämäksi?
18.06.2022 |
Lapsuudessani kävin kahta eri koulua (molemmat peruskouluasteet mukaan laskettuna). Näistä molemmista löysin "bestiksen", jonkin aikaa viihdyimme erittäin hyvin yhdessä, mutta aina lopulta ystävä hylkäsi minut, löysi uutta, kiinnostavampaa seuraa, ghostasi. Tajusin, että nykyään nämä kaksi lapsuuden bestistäni ovat läheisiä ystäviä keskenään, minä katselen heidän kuulumisiaan somesta. Olen siis pieneltä paikkakunnalta kotoisin, jossa helposti "kaikki tuntevat kaikki". Sama trendi on jatkunut koko ikäni. Aina vähän aikaa minulla "synkkaa" huippuhyvin jonkun kanssa, mutta sitten minut pikkuhiljaa ghostataan. Olen yrittänyt keksiä syytä itsestäni ja käytöksestäni, mutta en vaan keksi. Olen kuitenkin naimisissa oleva ihminen, eikä ainakaan vielä mieheni ole ghostannut minua. Jotenkin kyllä odotan senkin lopulta tapahtuvan. Tekisi mieli kysyä näiltä minut hyljänneiltä ystäviltä syytä, mutta en kehtaa tehdä sitäkään. Minussa syyn täytyy kuitenkin olla, sillä tämä sama trendi on tosiaan seurannut mukanani koko ikäni, kun taas selkeästi nämä minut ghostanneet solmivat kestäviäkin ystävyyssuhteita. Ajatuksia?
Kommentit (4)
Hankalaa, jos on päässyt mielessäsi tuollaiseksi kierteeksi. Voisiko syynä olla se, että luet liian herkästi suhteen bestikseksi kun toinen on vasta tuttava-asteella?
Kaikki kouluaikaiset ystävyydet ovat mullakin päättyneet, mutta en sitä ihmettele kun elämäntilanteet muuttuvat erilaisiksi. Opiskeluajan ystävyyksiä on jokunen jäljellä, mutta niissäkin on välillä pitkiä hiljaisia kausia. Mutta jokainen elämänvaihe on tuonut mukanaan siihen hetkeen sopivat ihmissuhteet.
Pikkupaikkakunnilla ollaan kai enimmäkseen sukulaisten kanssa läheisiä ja kaikkien muiden kanssa hyvissä väleissä, mutta sukusuhteet ajavat ohi muista. Näin olen kuullut, ei ole omaa kokemusta.
Voimia sulle ja eteenpäin, toivon että löydät hyvän ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ovat salaa kateita sinulle jostakin?
Ei voi oikein ulkopuolisena tietää. Ajattelisin vaan, että syy voi tosiaan olla vaikka kiltteydessäsi. Että ystävyydet eivät sittenkään yllä pintaa syvemmälle. Tosi ystävyys kestää riidat ja niistä ei noin vain lähdetä ghostaten, se ei kuulu ystävyyden kielioppiin.
Toisaalta ihmiset kasvaa ja muuttuu, ja jos kanssasi ei voi puhua jostakin tietystä asiasta, alkaa sellainen suhde tuntua helposti kiviriipalta. Sekä liian puhelias että tuppisuinen ystävä voivat alkaa rasittaa.
MUt olen itsekin yksinäinen, monta ohuehkoa ystävyyttä päättänyt. Toiset viihtyvät kepeissä suhteissa, toiset eivät niitä oikein jaksaisi. Ja miksi täytyisikään, jos huonolta tuntuu.
Sinä pidät toista bestiksenä mutta se sinua vain tuttavana/peruskaverina? Siksi sen toisen on helppo hylätä sinut kun se ei tunne mitään suurempaa sinua kohtaan.
Ja en tarkoita tätä pahalla, vaan ekana vaihtoehtona joka mieleeni tuli. Enhän tiedä sinusta mitään niin mitään varmaa en voi sanoa.
Olisiko niin, että jompikumpi kannattelee sitä ihmissuhdetta yksin tai lähes yksin? Kun tämä suhdetta kannatteleva väsyy yksipuolisuuteen, hän ei enää pidä yhteyttä? Eli joko yhteydenpito, tai se, mitä tehdään tai puhutaan, on liikaa painottunut vain toiseen osapuoleen.
Lapsena sekin, että löytää uuden bestiksen, voi saada aikaan sen, että vanha bestis unohtuu.