Intuitio yrittää kertoa jotain?

Onko sinulla menneisyydessä useita kokemuksia siitä, että huoli uudesta asiasta on osoittautunut turhaksi?

Jos on eikä tälle huolelle ole faktoja perustaksi, niin ehkä huoli on liiallinen?

Olen itse sellainen, etten pidä muutoksista. Joskus kun ne ovat olleet lopulta väistämättömiä, moni huoli on osoittautunut turhaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin muuttaessa koin, että juuri tää asunto on juuri meitä varten, en epäillyt missään vaiheessa asiaa.

Sama fiilis tuli tästä että juuri oikea koti meille. Ja etätyöt niin ei tarvi kun joskus käydä kaupungissa. Busseja menee noin kerran tunnissa. Lapset saa koulukyydin ei ole kun vähän yli 6 km kouluun. Ehkä tää on kokeilemisen arvoista kuitenkin kun ei tämä kaupunkiasuminenkaan ole meidän juttu. Tuolla saa tilaa ollaja hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsilla on nyt ystäviä ja harrastukset yms. mistä pitävät, niin en vaikuttaisi heidän elämäänsä muuttamalla toiselle paikkakunnalle. Hyviä ystäviä on vaikea löytää.

Tämä. Minulle tehtiin näin ja olen siitä vanhemmilleni ikuisesti katkera. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos miettisit ihan järjellä.

"Kaupungin ulkopuolella useita kilometrejä".

Ollaanko siis täysin esim. bussiliikenteen ulottumattomissa, täysin maalla, jossa kulkee yksi bussi kaupunkiin aamulla ja toinen takaisin illalla? Vai onko säännöllistä joukkoliikennettä? Miten lapset kulkevat lähimpään kouluun? Onko se pyörämatkan päässä? Pitääkö joka aamu nousta kuudelta, että ehtii siihen yhteen ainoaan aamubussiin? Entä sitten yläkoulu/lukio/amis? Ovatko ne kuinka kaukana? Kuka kuskaa harrastuksiin? Entä jos lapset haluavat koulun jälkeen jäädä kaverille? Kuka hakee?

Kaupassa käyntikin on metkaa silloin kun pitää oikeasti miettiä kolmen-neljän päivän tavarat kerralla, kun ei millään viitsi näillä bensanhinnoilla lähteä ajamaan 40 kilometriä maitopurkin takia (vs. kipaiset hakemassa sen lähikaupasta vaikka iltalenkkinä).

Ja aikaa menee siinäkin kun ajelee töistä kotiin.

Busseja kulkee noin tunnin välein mutta ei ihan vierestä. Lapsille on koulukyyti, alle 10 km on kaikkiin kouluasteisiin, myös seuraavat asteet, lähin kauppa toki n. 6 km päässä missä koulutkin. Kyydityksen varassa kuitenkin harrastukset ym. Nämä lapsiin liittyvät asiat eniten mietityttää mutta toisaalta ovat itse ainakin mielissään muutosta ainakin vielä. Meillä on etätyöt niin sillä ei ole väliä jos joskus menee se tunti matkaan kun käy työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsilla on nyt ystäviä ja harrastukset yms. mistä pitävät, niin en vaikuttaisi heidän elämäänsä muuttamalla toiselle paikkakunnalle. Hyviä ystäviä on vaikea löytää.

Tämä. Minulle tehtiin näin ja olen siitä vanhemmilleni ikuisesti katkera. 

Totta nämäkin on olleet mielessä. Kuulee paljon puolesta ja vastaan kokemuksia muilta, joskus muutot myös parantaneet koulunkäyntiä ja kaverisuhteita, että voi siinä sekin puoli olla huvä. Koulu on nykyistä pienempi niin ehkä opettajilla on enemmän aikaa per oppilas ja osaaminen plus luovuus voi vapaassa maisemassa päästä enempi esiin kun täällä kaupungin helmassa missä kaikilla vaan jatkuva kiire. Sitäkin on mietitty että lasten hyvinvointiin vaikuttaa vanhempien hyvinvointi, jos emme viihdy täällä onko oikein antas lasten nykyisen koulun ja kaveritilanteen määrätä koko perheen tulevaisuutta? Onhan vanhemmilla toki velvollisuus seurata lasten hyvinvointia mutta myös oikeus ja velvoite tehdä päätöksiä jotka koskee koko perheen hyvinvointia? Kokeilemalla kai se selviää, ja onko sitten lopulta riskinottokykyä vai ei. Oi kun olisi se kristallipallo.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieleni on muutosvastainen ja kaikkien vähänkin isompien muutosten alla alkaa huolehtimaan ja tekee mieli perua kaikki.

Näin se on minullakin, ja kun olen muutenkin huono tekemään päätöksiä vaikka ideoita voi olla vaikka kuinka, kaikki isompi muutos pelottaa kun se lähenee. Varsinkin kun nyt päätökset koskettaa koko perheen tulevaisuutta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Useita kilometrejä? Ei nyt kuulosta mitenkään ylittämättömältä esteeltä. Pelkäät muutosta. Se ei silti tarkoita, etteikö muuttopäätös olisi oikea.

Juu mikä nyt on sitten pitkä matka eri ihmisille, tässä puhutaan n 6 km koulumatkasta, että onneksi ei sen pidempi, mutta ei sieltä helposti kuljeta vaatii kyydit lähes joka paikkaan. Kuitenkin ympöristö todella kaunis että se nyt ainakin tän kaupunkiolon voittaa.

Nosto. Vielä mielipiteitä?

Mulla on aina isojen muutosten (ja niitä olen tehnyt useita) edellä tullut vahvoja epäilyksen tunteita. Kun en vielä tuntenut itseäni, tein pari kertaa niin, että pyörsin päätökseni viime hetkellä.

Oma kokemus on se, että päätöksen teon hetkellä kannattaa luottaa intuitioon. Viime hetken epäily taas usein kumpuaa peloista ja siitä, että ihmisen on usein vaikea päästää irti tutusta ja turvallisesta.

Intuitiol on suunnistettu eteenpäin ja yhtäkkii on jotain menetettävää. Oon saanu kaiken mut mä haluun enemmä

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina isojen muutosten (ja niitä olen tehnyt useita) edellä tullut vahvoja epäilyksen tunteita. Kun en vielä tuntenut itseäni, tein pari kertaa niin, että pyörsin päätökseni viime hetkellä.

Oma kokemus on se, että päätöksen teon hetkellä kannattaa luottaa intuitioon. Viime hetken epäily taas usein kumpuaa peloista ja siitä, että ihmisen on usein vaikea päästää irti tutusta ja turvallisesta.

Jotenkin ajattelisin että tässä minun tapauksessa enempi kyse pelosta koska en pidä muutoksesta vaikka tämä onkin kauan suunnitelmissa ollut positiivinen muutos. Sitä vielä mietin mistä tiedän tuon eron intuition ja pelon osaisi erottaa että kummasta kyse kun nyt alkanut tekee mieli pakittaa suunnitelmista viime metreillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina isojen muutosten (ja niitä olen tehnyt useita) edellä tullut vahvoja epäilyksen tunteita. Kun en vielä tuntenut itseäni, tein pari kertaa niin, että pyörsin päätökseni viime hetkellä.

Oma kokemus on se, että päätöksen teon hetkellä kannattaa luottaa intuitioon. Viime hetken epäily taas usein kumpuaa peloista ja siitä, että ihmisen on usein vaikea päästää irti tutusta ja turvallisesta.

Jotenkin ajattelisin että tässä minun tapauksessa enempi kyse pelosta koska en pidä muutoksesta vaikka tämä onkin kauan suunnitelmissa ollut positiivinen muutos. Sitä vielä mietin mistä tiedän tuon eron intuition ja pelon osaisi erottaa että kummasta kyse kun nyt alkanut tekee mieli pakittaa suunnitelmista viime metreillä?

Minulla viime metrien halu pakittaa on ollut pelkoa. Intuitio ohjannut niitä aikaisempia valintoja. Mutta vaikea toiselle sanoa, jokaisen pitää itse opetella tietämään, miten oma mieli toimii. - se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsilla on nyt ystäviä ja harrastukset yms. mistä pitävät, niin en vaikuttaisi heidän elämäänsä muuttamalla toiselle paikkakunnalle. Hyviä ystäviä on vaikea löytää.

Tämä. Minulle tehtiin näin ja olen siitä vanhemmilleni ikuisesti katkera. 

Totta nämäkin on olleet mielessä. Kuulee paljon puolesta ja vastaan kokemuksia muilta, joskus muutot myös parantaneet koulunkäyntiä ja kaverisuhteita, että voi siinä sekin puoli olla huvä. Koulu on nykyistä pienempi niin ehkä opettajilla on enemmän aikaa per oppilas ja osaaminen plus luovuus voi vapaassa maisemassa päästä enempi esiin kun täällä kaupungin helmassa missä kaikilla vaan jatkuva kiire. Sitäkin on mietitty että lasten hyvinvointiin vaikuttaa vanhempien hyvinvointi, jos emme viihdy täällä onko oikein antas lasten nykyisen koulun ja kaveritilanteen määrätä koko perheen tulevaisuutta? Onhan vanhemmilla toki velvollisuus seurata lasten hyvinvointia mutta myös oikeus ja velvoite tehdä päätöksiä jotka koskee koko perheen hyvinvointia? Kokeilemalla kai se selviää, ja onko sitten lopulta riskinottokykyä vai ei. Oi kun olisi se kristallipallo.

Kumman valitset: sinä olet onneton vai lapsesi on onneton. Pääset muuttamaan mihin haluat, kun kotipesä tyhjenee, mutta lapsesi ei saa enää uutta lapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsilla on nyt ystäviä ja harrastukset yms. mistä pitävät, niin en vaikuttaisi heidän elämäänsä muuttamalla toiselle paikkakunnalle. Hyviä ystäviä on vaikea löytää.

Tämä. Minulle tehtiin näin ja olen siitä vanhemmilleni ikuisesti katkera. 

Totta nämäkin on olleet mielessä. Kuulee paljon puolesta ja vastaan kokemuksia muilta, joskus muutot myös parantaneet koulunkäyntiä ja kaverisuhteita, että voi siinä sekin puoli olla huvä. Koulu on nykyistä pienempi niin ehkä opettajilla on enemmän aikaa per oppilas ja osaaminen plus luovuus voi vapaassa maisemassa päästä enempi esiin kun täällä kaupungin helmassa missä kaikilla vaan jatkuva kiire. Sitäkin on mietitty että lasten hyvinvointiin vaikuttaa vanhempien hyvinvointi, jos emme viihdy täällä onko oikein antas lasten nykyisen koulun ja kaveritilanteen määrätä koko perheen tulevaisuutta? Onhan vanhemmilla toki velvollisuus seurata lasten hyvinvointia mutta myös oikeus ja velvoite tehdä päätöksiä jotka koskee koko perheen hyvinvointia? Kokeilemalla kai se selviää, ja onko sitten lopulta riskinottokykyä vai ei. Oi kun olisi se kristallipallo.

Kumman valitset: sinä olet onneton vai lapsesi on onneton. Pääset muuttamaan mihin haluat, kun kotipesä tyhjenee, mutta lapsesi ei saa enää uutta lapsuutta.

Niin sehän se kun ei meistä nyt kukaan ole onneton vielä, lapset haluaa muuttaa mutta kun ei voi tietää vielä soputuuko sinne ja iskeekö kaipaus sitten viiveellä. Jos lapset nyt sanoisi ettei halua muuttaa koska koulut ja kaverit jää, menisin tietysti heidän ehdoilla. Mielessäni pidän takaportin auki ajatuksella jos 1-2 vuodessa tuntuu ettei olla sopeuduttu ja lapset kärsii sitten tullaan takasin.

Käy vielä siellä uudessa paikassa tunnustelemassa.