Tiedättekö, miltä lapsuuden kotinne näyttää tällä hetkellä?

Ulkoapäin näyttää ihan samalta. Sisältä en tiedä, kun siinä asuu nykyään tuntemattomat ihmiset.

Tiedän. Vanhemmat asuu siellä vielä. Toista lapsuudenkotiani (kerrostalo) olen seurannut netistä. 

Mutta mummolaan haluaisin mennä kylään. Se on nyt ihan eri ihmisten omistuksessa ja sitä on kuulemma rempattu kovasti.

Tiedän, veli perheineen asuu siellä. Ovat laittaaneet sitä omannäköiseksi, eikä tietenkään minusta tunnu enää kodilta, tosin ei se oikeastaan enää silloinkaan tuntunut, kun vanhemmat vielä asuivat siinä.

60-luvulla rakennettu kerrostalo, sisäpiha keinuineen. Kävin siellä kerran aikuisena, oli mielenkiintoinen kokemus. Muutimme pois, kun olin 7 - ja mulla oli paljon muistoja nimenomaan siitä pihasta. Se oli jännittävä paikka ja muistaakseni aika isokin. Siellä oli jännittäviä syreenipensaita, mihin piiloutua ja pari vaarallisen näköistä keinua. Aikuisena vähän petyin, koska todellisuudessa piha oli hyvin pieni ja vaatimaton. Mutta joskus se oli ollut minulle koko maailma!

Jaa-a, lapsuudenkoti Ruotsissa ja eipä ole yhtään havaintoa, miltä näyttää tai mitä sille talolle kuuluu?

Tiedän. On kalustettu mutta tyhjillään tällä hetkellä. Omistan sen ja toimii minun tukikohtana kun kotiseudulle matkustelen. Viimeksi viime vuonna olin siellä viikon.

Kyllä tiedän, olen siellä nyt

Äitini asuu vielä siellä. Melkein samanlainen kuin silloin kun itse asuin siellä. Huoneessani on vielä kirjahyllyssä samat kirjatkin. Huonekalut on erilaiset.

Tiedän. 8-kymppiset vanhempani asuvat yhä omakotitalossa, johon muutin 6 kk:n ikäisenä. Vanha huoneeni on nykyään tietokonehuone, mutta siellä nukun aina, kun käyn vanhempieni luona kylässä. Taloon on tehty paljon remonttia sen jälkeen, kun itse muutin sieltä pois parikymppisenä.

Purettiin viisi vuotta sitten ja tontilla on kaksi uutta taloa.

Mikä on lapsuudenkoti?

Asuin ennen ikävuotta 15v viidessä (5) eri paikassa ja ei hajuakaan millaisessa jamassa tällä hetkellä ovat, ihan ensimmäinen saattaa olla jo purettukin, rivitalokompleksi joka rakennettu joskus 60-70-luvulla, sinne minut kärrättiin 70-luvun puolivälin jälkeen synnäriltä.

Seur rivitalokompleksi jossa asuin ollessani 6v-9v on olemassa, koska oli ihan uusi, kun sinne muutimme, nyt kesälomamatkalla mennäänkin mm synnyinseudulleni ja aion kiertää paikkoja, voi olla, että itku tulee, koska muistot suurelta osin pelottavia ja surullisia.

Mikä niistä?

Tiedän koska asun siinä.

Olen perinyt tämän talon vanhempieni jälkeen  ja asun tässä yksin kissani ja koirani kanssa.

Remonttia on tehty ja laitettu lisäsiipi jossa autotalli ja uusi saunaosasto. Sisätiloja uusitttu, mm. yläkertaan johtava rappu muutettu niin että ne tulevat sisäeteiseen, ennen välieteiseen.

Piha on iso kuten näissä vanhoissa taloissa tuppaa olemaan. Omenapuita karsittu kun tarpeetttomia ja sitä paitsi jo vanhoja. Myös vanhat viinimarjapensaat karsittu pois ja vadelmapuskia vähennetty.

Pihan ympäri laitatrin aidan koiran takia.

Että ihan lapsuudenkotiini palasin ja olen tyytyväinen tähän. Tilaa  on kyllä runsaan puoleisesti mutta ei haittaa.  Minulla ei ole sisaruksia mutta ystäviä pidän kyllä sitten marjoissa ja omenissa.  Täällä mahtuu myös yöpymään jos tulevat saunomaan. Tampereen keskustaan on reilu 2 kilometriä joten paikka on ihanteellinen. Rauhallinen omakotialue. 

Niin ja olen siis nainen, ja sinkku. Ketään en tähän asumaan ota. Apua saa maksamalla ja ystävien miehiltä sekä eräs serkku tykkää tehdä pihahommia. Joten hyvin pärjään.

Kyllä se kerrostalo vielä on suunnilleen samannäköinen. Uskoisin kyllä että maalipinta on uusittu pari kertaa sitten 80-luvun. En tiedä miltä entisessä asunnossamme näyttää.

Olen pari kertaa aikuisena käynyt katselemassa asuinaluetta, ja kaikki näyttää nyt pienemmältä, hiljaisemmalta ja hieman tylsältä. Kadulla ollut elintarvikekioski on lopettanut aikoja sitten eikä lapsia enää näy pihoilla leikkimässä.

Vierailija kirjoitti:

60-luvulla rakennettu kerrostalo, sisäpiha keinuineen. Kävin siellä kerran aikuisena, oli mielenkiintoinen kokemus. Muutimme pois, kun olin 7 - ja mulla oli paljon muistoja nimenomaan siitä pihasta. Se oli jännittävä paikka ja muistaakseni aika isokin. Siellä oli jännittäviä syreenipensaita, mihin piiloutua ja pari vaarallisen näköistä keinua. Aikuisena vähän petyin, koska todellisuudessa piha oli hyvin pieni ja vaatimaton. Mutta joskus se oli ollut minulle koko maailma!

Lapselle on usein lätäkkökin mielenkiintoisin paikka maailmassa, koska siinä saa pomppia ja ottaa mutakylpyjä. Aikuiselle lätäkkö on lähinnä ongelma - ja se on sääli.

Mikä niistä. Ensimmäisestä muutin 2v ja sen jälkeen koteja on ollut monta. En muista edes kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Mikä niistä?

Niinpä. Kerrostalokolmiot Oulussa ja Kajaanissa, rivitalon pätkät Pietarsaaressa, toinen Kotkassa vai tämä nykyinen Keski-Suomessa? Mikään ei varmaan ole pysynyt samanlaisena.

Pitäisi käydä katsomassa.

Juuri samanlaisessa kunnossa mun lapsuudenkotini tällä hetkellä kuin 1 kuvaili. 

Tiedän kun äitini asuu siellä edelleen.