Sinä, joka lukiossa ajattelit ettet ikinä voi saada lakkia
Ja siis tarkoitan nyt tilannetta, jossa on oikeasti epätoivo kolkutellut ovella. Kerro kokemuksesi vertaistukena. Miten käsittelit asiaa ja miten lopulta kävi?
Kommentit (4)
Itse olen uskonut ja luottanut siihen, että tulen kyllä saamaan lakin ja pääsemään ylioppilaaksi vaikka tiesin, että se tulisi viemään enemmän aikaa ja ennen kaikkea työntekoa tosinaan myös hampaan puremista ja mutta ennen kaikkea uskoa omiin unelmiin ja haaveisiin.
Ammattikoulu ei ollut vaihtioehto fyysisen motoriikkavammaisuuteni ja silmieni huonon näön vuoksi. (Olen sillä rajalla, että pärjäänkö arjestani yksin vai avustajan tukemana).
Eniten raskasta on ja on llut joidenkin ulkopuolisten huoamauttelut, että ei tuollaisesta alle seiskan oppilaasta tule mitään.
Kirjoitin lopulta ylioppilaaksi iltalukiosta ja noin 21 vuotta myöhemmin valmistuin maisteriksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen uskonut ja luottanut siihen, että tulen kyllä saamaan lakin ja pääsemään ylioppilaaksi vaikka tiesin, että se tulisi viemään enemmän aikaa ja ennen kaikkea työntekoa tosinaan myös hampaan puremista ja mutta ennen kaikkea uskoa omiin unelmiin ja haaveisiin.
Ammattikoulu ei ollut vaihtioehto fyysisen motoriikkavammaisuuteni ja silmieni huonon näön vuoksi. (Olen sillä rajalla, että pärjäänkö arjestani yksin vai avustajan tukemana).
Eniten raskasta on ja on llut joidenkin ulkopuolisten huoamauttelut, että ei tuollaisesta alle seiskan oppilaasta tule mitään.
Kirjoitin lopulta ylioppilaaksi iltalukiosta ja noin 21 vuotta myöhemmin valmistuin maisteriksi.
Vau mahtavaa!
Itse en ymmärrä tuota lyttäämistä. Lukioista on aina valmistunut myös alle seiskan oppilaita ja he pärjäävät elämässä hyvin.
Jokaisella on lukiossa epätoivokausia. Mutta se menee ohi, ei ole vaikeat ne kirjoitukset. luota itseesi , päivä kerrallaan.
Hop