Terapeutti ei ota tosissaan

Yksi entinen terapeutti oli paljon "jämäkämpi" ja sanoi yhdellä tapaamisella, että hänestä tarvitsen pitkän sairasloman. Siitä oli paljon hyötyä, koska terapeutin sana painoi ja sain sairasloman, olin tästä todella helpottunut. Hän myös osasi kannustaa sitä kohti, että kertoisin vaikeista kokemuksista ja osasi kantaa omat tunteensa niissä tilanteissa kun yritin niistä kertoa. Nykyiselle terapeutille sanoin, että en ole paljon puhunut traumoista ja asioista, joista alunperin halusin. Hänen mielestään terapia ei silti ole epäonnistunutta, ja halusi korostaa sitä että minä en ole käynyt terapiaa "väärin" sen sijaan, että olisi sanonut että hän voisi yrittää vähän enemmän auttaa minua alkuun. Siitä tuli olo, että terapeutti yrittää ehkä päästä vähän helpolla kanssani tai on tyytyväinen, jos en tuo raskaimpia asioita työpöydälle.

Ap

Hanki ystäviä ja harrastus. Säästyy terapiarahat ja saat aitoa vastetta rahalle ja tulevaisuudelle ilmaisia ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Hanki ystäviä ja harrastus. Säästyy terapiarahat ja saat aitoa vastetta rahalle ja tulevaisuudelle ilmaisia ihmissuhteita.

Jos ratkaisu olisi noin helposti toteutettavissa, en olisi ikinä saanut Kelan terapiaa. Moni ei taida ihan ymmärtää että siihen pitää olla todella painavat perusteet.

Sinänsä terapeutti on kyllä validoinut kokemuksiani, mutta ehkä vähän pinnallisella ja mekaanisella tavalla. En ole varma, onko hän oikeasti ymmärtänyt ja kuunnellut, vai onko vaan kohteliaan ymmärtäväinen roolinsa takia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä terapeutti ajattelee ettei se lääkäri sen paremmin pysty sinulle niitä ystäviä tai elämää hankkimaan? Ja mikäli haet terapiasta kuntoutusta masennukseen (?) niin tietysti terapeutti ajattelee että ajattelusi on masennuksen värittämää, ja hänen tehtävänsä on auttaa sinua löytämään keinoja muuttaa sitä eikä kauhistella kuinka kurjasti sinulla meneekään.

Siis masennus on vain yksi diagnooseista ja sivuosassa. En usko, että olisin masentunut aivokemian perusteella, ei ole siis sellainen keissi että kaikki on hyvin, mutta mieli silti todella masentunut. Päinvastoin että se pärjäämisen mahdottomuus on niin epätoivoista että sen takia mielialakin on joskus huono seurauksena. Ja ymmärsit nyt väärin, että ystävien ja elämän hankkiminen olisi se pääongelma tai ratkaisu. Se oli vaan mukana ikään kuin kuvauksena kun yritin kertoa että tässä tilanteessa en ole pystynyt tasapainoiseen ja hyvään elämään pitkään aikaan. Ap

Olet hengissä, miksi siis masentua?

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen terapeutti oli paljon "jämäkämpi" ja sanoi yhdellä tapaamisella, että hänestä tarvitsen pitkän sairasloman. Siitä oli paljon hyötyä, koska terapeutin sana painoi ja sain sairasloman, olin tästä todella helpottunut. Hän myös osasi kannustaa sitä kohti, että kertoisin vaikeista kokemuksista ja osasi kantaa omat tunteensa niissä tilanteissa kun yritin niistä kertoa. Nykyiselle terapeutille sanoin, että en ole paljon puhunut traumoista ja asioista, joista alunperin halusin. Hänen mielestään terapia ei silti ole epäonnistunutta, ja halusi korostaa sitä että minä en ole käynyt terapiaa "väärin" sen sijaan, että olisi sanonut että hän voisi yrittää vähän enemmän auttaa minua alkuun. Siitä tuli olo, että terapeutti yrittää ehkä päästä vähän helpolla kanssani tai on tyytyväinen, jos en tuo raskaimpia asioita työpöydälle.

Ap

Eikö tuo nyt ollut terapeutilta hyvä vastaus. Halusi huojentaa mieltäsi, että aiempi Terapia ei ollut hukkaan heitettyä. Mikset vaan ala puhumaan? Sanot vaan, että olen miettinyt tätä ja tätä ja haluan paneutua tähän ja tohon. Eikös se siitä lähde, että itse tuot asioita esiin.

Ehkä sun kannattaisi puhua siellä luottamuksesta: että on vaikea luottaa terapeuttiin?

Olen sinänsä paraskin puhuja, kun itse vähän vastaavassa tilanteessa lopetin terapian. Terapeutillani oli tapana vaihtaa puheenaihetta aina kun pääsin itse syvälle itse asiaan. Lopulta ei enää kiinnostanut puhua kun hän aina siirsi puheen pinnallisempiin asioihin. Sitten kuitenkin maksoin siitä monta kymppiä kerta (Kela maksoi loput).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen terapeutti oli paljon "jämäkämpi" ja sanoi yhdellä tapaamisella, että hänestä tarvitsen pitkän sairasloman. Siitä oli paljon hyötyä, koska terapeutin sana painoi ja sain sairasloman, olin tästä todella helpottunut. Hän myös osasi kannustaa sitä kohti, että kertoisin vaikeista kokemuksista ja osasi kantaa omat tunteensa niissä tilanteissa kun yritin niistä kertoa. Nykyiselle terapeutille sanoin, että en ole paljon puhunut traumoista ja asioista, joista alunperin halusin. Hänen mielestään terapia ei silti ole epäonnistunutta, ja halusi korostaa sitä että minä en ole käynyt terapiaa "väärin" sen sijaan, että olisi sanonut että hän voisi yrittää vähän enemmän auttaa minua alkuun. Siitä tuli olo, että terapeutti yrittää ehkä päästä vähän helpolla kanssani tai on tyytyväinen, jos en tuo raskaimpia asioita työpöydälle.

Ap

Eikö tuo nyt ollut terapeutilta hyvä vastaus. Halusi huojentaa mieltäsi, että aiempi Terapia ei ollut hukkaan heitettyä. Mikset vaan ala puhumaan? Sanot vaan, että olen miettinyt tätä ja tätä ja haluan paneutua tähän ja tohon. Eikös se siitä lähde, että itse tuot asioita esiin.

Siitä lähtee, että luottamusta on riittävästi. Esim. se edellinen sanoi sellaisia asioita, että sä voit kertoa sen verran kun jaksat ja haluat, mä kestän kyllä kaikki tunteet enkä ole hylkäämässä sinua. Vähän eri tunne kuin tämä joka sanoo, että eipä se niin haittaa että et ole alkanut avautua. Siinä (ekassa esimerkissä) tulee sellainen tunne, että mulle on annettu lupa epäonnistua tai perääntyä ja mulle on oikeaa tukea tunteisiin. Voi olla tosi huono asia alkaa avata jotain traumaa, johon terapeutti ei osaakaan suhtautua vaan jättää yksin, minkä seurauksena asiakas voi mennä vielä huonompaan suuntaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Teidän täytyy määritellä terapian tavoitteet. Masennus pois tai traumat pois ei ole terapian tavoite. Sen sijaan esimerkiksi aloitekyvyn harjoitteleminen, sosiaalisten suhteiden parantaminen masennuksesta huolimatta tai traumamuistoille altistaminen voivat olla terapian tavoitteita. Terapia ei ota "pahaa pois" , se antaa sulle taitoja, joilla sinä hallitset oireita, eivätkä oireet sinua. Suu auki seuraavalla tapaamisella.

Ne on määritelty, sehän kuuluu pakollisiin käytäntöihin nykyään. Ja muistan, että yksi tavoitteista oli tuo traumoihin meneminen. Tavoitteet ei kuitenkaan ole oikein toteutuneet, mutta terapeutin mielestä se ei ole iso ongelma.. minusta on ja pelkään myös, että en saa lisää, jos kerron kelaan että mielestäni ei ole paljon auttanut. Niin, pitäisi uskaltaa sanoa asiat vielä suorempaan. tiedän ettei mun pitäis sitä miettiä mutta pelkään loukkaavani terapeuttiani ankaralla kritiikillä. Ap

Ymmärrät nyt väärin.

Terapeutin tehtävä on saada sinut ajattelemaan uudella tavalla. Sillä tavalla sinä parannut.

Hän ei anna sinulle valmiita vastauksia.

Voi silti olla, että terapeuttisi on "huono" tai sinulle sopimaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen terapeutti oli paljon "jämäkämpi" ja sanoi yhdellä tapaamisella, että hänestä tarvitsen pitkän sairasloman. Siitä oli paljon hyötyä, koska terapeutin sana painoi ja sain sairasloman, olin tästä todella helpottunut. Hän myös osasi kannustaa sitä kohti, että kertoisin vaikeista kokemuksista ja osasi kantaa omat tunteensa niissä tilanteissa kun yritin niistä kertoa. Nykyiselle terapeutille sanoin, että en ole paljon puhunut traumoista ja asioista, joista alunperin halusin. Hänen mielestään terapia ei silti ole epäonnistunutta, ja halusi korostaa sitä että minä en ole käynyt terapiaa "väärin" sen sijaan, että olisi sanonut että hän voisi yrittää vähän enemmän auttaa minua alkuun. Siitä tuli olo, että terapeutti yrittää ehkä päästä vähän helpolla kanssani tai on tyytyväinen, jos en tuo raskaimpia asioita työpöydälle.

Ap

Eikö tuo nyt ollut terapeutilta hyvä vastaus. Halusi huojentaa mieltäsi, että aiempi Terapia ei ollut hukkaan heitettyä. Mikset vaan ala puhumaan? Sanot vaan, että olen miettinyt tätä ja tätä ja haluan paneutua tähän ja tohon. Eikös se siitä lähde, että itse tuot asioita esiin.

Siitä lähtee, että luottamusta on riittävästi. Esim. se edellinen sanoi sellaisia asioita, että sä voit kertoa sen verran kun jaksat ja haluat, mä kestän kyllä kaikki tunteet enkä ole hylkäämässä sinua. Vähän eri tunne kuin tämä joka sanoo, että eipä se niin haittaa että et ole alkanut avautua. Siinä (ekassa esimerkissä) tulee sellainen tunne, että mulle on annettu lupa epäonnistua tai perääntyä ja mulle on oikeaa tukea tunteisiin. Voi olla tosi huono asia alkaa avata jotain traumaa, johon terapeutti ei osaakaan suhtautua vaan jättää yksin, minkä seurauksena asiakas voi mennä vielä huonompaan suuntaan. Ap

Miksi siirryit pois aiemmalta terapeutilta, kun vaikuttaa siltä, että hän oli sinusta hyvä ja pätevä?

Terapeutin kuuluu suhtautua ongelmiisi neutraalisti. Hän haluaa että otat vähän happea ja alatte rauhallisesti pohtimaan, että miten ongelmia voisi helpottaa.

En kanssa saa nyt ihan kiinni, että mikä mättää.

On 10 erilaista tapaa sanoa ja ymmärtää eikä se tarkoita, että nyt se sanoi noin, niin se ei tajua.

Etkö voisi vaan sanoa et mietin tämmöstä että harmittaa tämä ja tämä asia?

Kaipaat siis terapeuttia, joka sanoisi mitä sinun pitää tehdä ja ohjailisi elämäntilanteessasi? Suosittelen keskustelemaan terapeuttisi kanssa asiasta.  Siinä yhteydessä varmasti myös saatte avattua suhteenne laadun ja menevätkö teillä kemiat yksiin. 

On turha jatkaa terapiassa, jos se ei vastaa sinun odotuksiasi ja toiveitasi. Siinä, missä sinä koet terapeuttisi kohtelevan sinua väärin yhtä lailla terapeutti voi kokea sinut asiakkaaksi, johon ei saa millään kontaktia. Asiakkaaltakin vaaditaan motivaatiota, yhteistyötä, vastaanottavaisuutta ja jota sinulla ei nyt vaikuttaisi terapeuttiasi kohtaan olevan. Siksi keskustelkaa. 

Onnea eteenpäin!

 

Julkisen puolen ilmaiseen terapiian ei pääse enen kuin on käynnyt joitain kertoja keskustelut mielen lääkärin kanssa ja keskustelut lääkity ymm.on sinä vaihe riitää terapeutti.Pyritän lyhyt teraapia.Eikä vatvoa mennyt vaan kohti tulevaisuuteen.Lue netistä vaikka aihe psykogia uranurtajan psykiatrian tekstejä.BEN FURMAN

Jos on parempi vaihtaa terapeuttia. Tiedät itse, että on sinulle sopivampia, kuten se edellinen.

Terapeuttia voi vaihtaa.

Meillä juuri sellainen edessä. Terapeutti vähätteli nuoren ongelmia. Nuori puhui asiasta meille täällä kotona ja sitten psykiatrille.

Neuvo oli, että halutessaan tehdä ilmoituksen asiattomasta käytöksestä ja, että terapeutin käytös on ollut epäasiallista.

Terapeutin on hyvä olla sellainen kenen kanssa tuntuu hyvältä työskennellä. Se on, aapee, panostusta sinun hyvinvointiisi. Kyllä sinne on silloin saatava mennä sellaisella mielellä ja sellaisin tuntein, että siellä voi luottaa.

Sinä olet itsesi paras asiantuntija. Olet arvokas ja terapia ln sinua varten. Terapeutti tekee työtä. Rohkeasti etsi itsellesi sopiva.

Toisaalta jos terapeuttikin on väsynyt, voi se toki heijastua työhön. Silti sinä olet siellä itseäsi varten.  Älä lähde etsimään "täydellistä" terapeuttia, sitä tuskin löytyy. Laita vaikka kotona "asialista" näistä haluaisin puhua. Se antaa terapeutillesi hieman kokonaiskuvaa sun huolista, ja työkaluja kysellä ja kuunnella sinua paremmin.

Tää mun tapaus ei sinänsä ole samanlainen kuin ap:lla, mutta mun terapeutti piti mua hulluna kun kerroin epäileväni diagnoosia. Yritti latistaa tahtoani selvittää asioita. Kävikin niin että olin oikeassa. Mulla on autismin kirjon häiriö ja adhd, eikä epäluuloinen + epävakaa persoonallisuushäiriö. Murjotti vielä kun kerroin, että tästä lähtien käyn nepsyvalmennuksessa koska Kela ei voi tukea kahta kuntoutusmuotoa samaan aikaan.

Ottaisin terapeutin kanssa puheeksi viestintätyylistä ja katsoa muuttuuko mikään.