Lue keskustelun säännöt.
En millään jaksaisi aikuisen lapseni uhkailuja
12.06.2022 |
Aikuinen lapseni täytti 35v tammikuussa, vapautui vankilasta syntymäpäivänään. Samat vanhat tutut ystävinä, päihteiden käyttö alkoi heti. Koko alkuvuoden kerjännyt rahaa ja uhkaillut lopettavansa elämänsä. Olen kuunnellut, yrittänyt ohjata hakemaan apua. Mikään ei auta. Olen aivan loppu. Äityli
Kommentit (25)
Näitä kohtalotovereitasi on paljon. Näistä ei kehdata puhua. Häpeän ja epäonnistumisen tunne on niin suuri. Tälläiset luupäät, epäonnistujat eivät kasva koskaan aihkuisiksi tai edes ymmärrä hakeutua avun piiriin. Salaa kadumme heidän maailmaan saattamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska hän on jo aikuinen, voit asettaa kovia ehtoja. Esim sitoutuu käymään terapiassa, olemaan raitis ja mahdollisesti aloittamaan lääkityksen, mikäli lääkäri suosittelee. Soittoajat esim klo 12-20 ja vain selvinpäin. Rahaa ei ollenkaan. Muussa tapauksessa välit valitettavasti kannattaa katkaista. Sinun tuskasi ja väsyminen ei tule pelastamaan häntä.
Otan osaa tilanteeseesi. Tässä kaikki kärsivät lapsesi sairauden vuoksi. Parannus siihen löytyy vain hänestä itsestään.
Al-Anon voisi olla myös hyvä vaihtoehto sinulle?
En halua huumeita omaan elämääni, joten jos olen kaikkeni yrittänyt niin olisi lopulta pakko katkaista välit vaikka onkin oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Al-Anon voisi olla myös hyvä vaihtoehto sinulle?
Olen käynyt juttelemassa Al-Anonissa, mielenterveystoimistossa. Keskustelu auttaa hetkellisesti. Koko ajan kuitenki älytön syyllisyys, häpeä itsellä päällä. Ajatukset hyppivät vihasta sääliin, huoleen, rakkauteen ja huonoon omatuntoon. Äityli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä joskus ainoa ratkaisu on välien katkaisu. Se kuulostaa kylmältä, mutta kenenkään ei tarvitse kuunnella uhkailua eikä kiristämistä, ei edes omalta lapseltaan.
Ymmärrän sinua. Pojallani sama tilanne, diagnooseja löytyy. Aikusta on vaikea auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua huumeita omaan elämääni, joten jos olen kaikkeni yrittänyt niin olisi lopulta pakko katkaista välit vaikka onkin oma lapsi.
Onko sulla muita lapsia? Katkaise vaan yhteys tähän lapseen. Kaikkia ei vaan voi auttaa.
Niinpä ottaisin kontaktin naistentuki ry.Löytyy netistä yhteystiedot. Kuin kriisituki ry.Mitä viellä Helsinki mission sivulla on monta kontakti tietoa valta kunnallista,josta apua saa..Selaa ja katso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan on jo tuttua juttua, mutta ainakin kannattaa varmistaa, ettei omalla auttamisellaan mahdollista sitä päihteiden käyttöä. Jos poika esim pyytää rahaa vaikka vuokranmaksuun tai ruokaan, niin kannattaa varmistaa, että rahat oikeasti käytetään niihin, eikä päihteisiin.
On henkistä väkivaltaa uhkailla itsemurhalla. Sellaista ei kannata alistua kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa vaan katkaisisit napanuoran, selviää omillaan paremmin, lapselle voi olla vaikeampaa irtaantua jos on ollut kovin huolehtivainen ja kiintymyssuhdetta ylläpitävä vanhempi, kaikki ei osaa luonnostaan ja sitten ne ajautuu ongelmiin sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojalla ei näy olevan halujakaan parantaa tapojaan, joten katkaise vaan välit, hän on menetetty tapaus.
Läheisten sekoilut kuormittavat monia. Esim opettajani kasvattilapsi varasti kaiken kotoaan pikku hiljaa ja rahat meni huumeisiin. En tiedä, mitä tapahtui, mutta myöhemmin ope kertoi olevansa omaishoitajana tuolle. (Opella myös normaali biolapsi.)
Mun kaveri taas on tuon tuosta psykoosissa ja vuosia sekoilee, kunnes vihdoin saadaan pakkohoitoon. On erittäin lääke- ja hoitokielteinen. Suuri riesa vanhalle äidilleen ja meille ex-kavereille. Uhkailee ja ottaa kiellosta huolimatta yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kohtalotovereitasi on paljon. Näistä ei kehdata puhua. Häpeän ja epäonnistumisen tunne on niin suuri. Tälläiset luupäät, epäonnistujat eivät kasva koskaan aihkuisiksi tai edes ymmärrä hakeutua avun piiriin. Salaa kadumme heidän maailmaan saattamisesta.
Syntymä on kuolemantuomio...
Ole tyytyväinen että sait sen kotileikkisi.
Olen antanut lapselleni rahaa vaikka tiedän että mahdollistan hänen päihteiden käytön toiminnallani. Kun lapseni soittaa ja itkee yksinäisyyttään ja huonoa oloaan mie vain hellyn. Välillä tulee mieleen että jos minua ei olisi niin ehkäpä silloin lapseni saisi otettua itseään niskasta kiinni ja ryhdistyisi. Koskaan en ole hänelle näistä mietteistäni puhunut. Äityli
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/