Vetäisitkö herneen nekkuun tästä?

Äitini oli taannoin hoitamassa lastani kotonani. Jälkeenpäin selvisi, että hän oli penkonut lapseni vanhoja vaatteita ja lahjoittanut niistä muutaman (haalarin yms) eteenpäin eräälle sukulaislapselle. Suutuin asiasta, koska minulta ei ollut lupaa kysytty. Äitini kommentti oli vain, että olet kyllä kumma luonne ja on hänkin lapselleni vaatteita antanut. Miten olisitte reagoinut? Itse suutuin, en niinkään muutaman vanhan vaatten menetyksestä kuin äitini itsekeskeisestä käytöksestä.

Olisin todellakin suuttunut äidilleni jos tuollaista tekisi ilman lupaa. Oliko ne vaatteet edes hänen ostamiaan? Vaikkei sekään kyllä oikeuta niitä eteenpäin lahjoittamaan ilman lupaa..

Ylipäätään jo siitä kaappien penkomisesta. Pane äitisi ruotuun heti, koska tuosta se meno vain pahenee, jos et heti puutu.

joita halusit säästää mahdolliselle tulevalle sisarukselle.



Mun anoppi taas tempaisi seuraavan tempun. Mä olin ostanut meidän kuopukselle portaisiin turvaportin. Ei ollut mikään halpismalli, vaan täysipuinen petsattu ja maksoi vähän yli 100 euroa. Halusin, että sopii meidän rappuihin. Kuopus kasvoi ohi portti-iästä, mutta halusin säilyttää sen mahdolliselle seuraavalle lapsellemme.



Anoppi oli sitten luvannut sen tyttärelleen, kysymättä minulta mitään. Kaiken huippu on, että en ole missään tekemisissä mieheni siskon kanssa, nähdään kerran vuodessa anopin luona jouluna, koska on tosi takakireä ihminen. Sanoin miehelle, että porttia ei meidän kodista viedä mihinkään lainaan kun ei tiedä missä kunnossa se tulee takaisin & koska ei olla hänen siskonsa kanssa missään tekemisissä. Niinhän siinä kävi, että mieheni oli antanut varastostamme portin salaa isälleen, joka oli käymässä meillä. Sain kuulla vasta myöhemmin, v*ttu!



No nyt se portti on miehen siskon kotona käytössä ja me tarvitaan se puolen vuoden sisään itse, kun uusi vauvamme lähtee liikkeelle. Mitenkähän sen portin nyt pyytäisi takaisin, kun en sitä koskaan halunnut antaa lainaankaan?