Ajatelkaa jos olisi rajaton itsetunto/luottamus niin mihin kaikkeen sitä pystyisikään?

-

Säälittävää.

Mulla oli ennen olematon itsetunto enkä osannut luottaa oikein keneenkään enkä mihinkään. Olen onnistunut paljon työstämään noita asioita, ja kyllä elämä on sen myötä helpottunut, avautunut ja muuttunut rikkaammaksi.

Niinpä. Esikoisellamme on jostain syystä oikein hyvä itsetunto. Ei ole mitenkään ylimielinen tms. mutta jotenkin uskoo olevansa riittävän hyvä ja onnistuvansa hänelle tärkeissä asioissa. On sitten uskaltanut tehdä vaikka mitä ja saanut upeita kokemuksia. Samalla myös taidot ovat karttuneet, kun uskaltanut yrittää. Ei myöskään pelkää epäonnistumisia, ne eivät mitenkään lannista. On kuin kala vedessä paikassa kuin paikassa.

Ei se ole itsetunnosta kiinni. Huonollakin itsetunnolla voi yrittää parhaansa ja yllättävän usein menestyäkin. Koska omaan menestykseensä ei ole pakko eikä - huolimatta siitä mitä helppoheikkipsykologivalmentajat sanovat - ehkä hyväkään uskoa etukäteen.

Itse olen tehnyt niin koska on ollut pakko. Kyse on siitä, että vaikka olettaa epåonnistuvansa, tekee silti parhaansa.

Et edelleenkään pystyisi yhtään mihinkään mutta erehtyisit yrittämään jatkuvasti kaikkea sellaista missä saat turpiisi niin että tukka lähtee.

....tai mitä hävitystä sitä saisi aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Et edelleenkään pystyisi yhtään mihinkään mutta erehtyisit yrittämään jatkuvasti kaikkea sellaista missä saat turpiisi niin että tukka lähtee.

Hyvään itsetuntoon kuuluu se, että tietää missä on hyvä ja missä ei. Eli joko yrittää asioita, joissa on hyvä ja turpiin ei siis todennäköisesti tule ainakaan kovin pahasti. Tai sitten yrittää asioita, joissa tietää olevansa huono ja turpiin ei tule, koska tietää valmiiksi, että suoritus tulee olemaan surkea. Tai sitten sopivasti tuolta väliltä.

T. 4

Minä! Uskon olevani viisas, ihana, hauska, osaava jne, no en kaunein mutta kuitenkin aika jees! Haluatko kysyä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Et edelleenkään pystyisi yhtään mihinkään mutta erehtyisit yrittämään jatkuvasti kaikkea sellaista missä saat turpiisi niin että tukka lähtee.

Minulla on ollut tätä. Lopulta hyväksyin että olen oikeasti kömpelö ja täysin lahjaton ihminen, mutta kalliiksi se tuli. Täytyy vain hyväksyä se että pysyy nyt vain paikoillaan eikä haaveile eikä tee yhtään mitään ettei tule lisää tuhoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et edelleenkään pystyisi yhtään mihinkään mutta erehtyisit yrittämään jatkuvasti kaikkea sellaista missä saat turpiisi niin että tukka lähtee.

Hyvään itsetuntoon kuuluu se, että tietää missä on hyvä ja missä ei. Eli joko yrittää asioita, joissa on hyvä ja turpiin ei siis todennäköisesti tule ainakaan kovin pahasti. Tai sitten yrittää asioita, joissa tietää olevansa huono ja turpiin ei tule, koska tietää valmiiksi, että suoritus tulee olemaan surkea. Tai sitten sopivasti tuolta väliltä.

T. 4

Tai sitten ei vaan välitä siitä jos epäonnistuu?

Kun yliopisto-opiskelijoita on tutkittu, niin on huomattu että usko omaan oppimiseen ja oppimiskykyyn vaikuttaa erittäin paljon opintomenestykseen. Joten kyllä hyvä itseluottamus sellaisenaan auttaa elämässä.

Urheilijat käyttää psykologeja ja henkistä valmennusta just siksi, että ne luottaisi itseensä ja osaamiseensa myös silloin kun tulee epäonnistumisia. Onhan taviksillekin tarjolla vastaavaa elämäntaitoa.

Valtaamaan Ukrainan.

Tai ainakin kuvittelemaan kykenevänsä siihen

Rajattomalla itsetunnolla varustetut tuntuvat pääsevän aika usein poliitikoiksi ja yritysjohtajiksi. Siinä sivussa tahtoo vain olla rajattoman itsetunnon syy, joka usein mielletään mielenterveydelliseksi ongelmaksi.