Pelkään pahoin, että tulen pyörtymään isäni hautajaisissa. Mua alkaa oksettaa aina kun ajattelen hautajaisia.

Kunnioita isääsi, äläkä mieti itteäsi. Kaikki tunteet ovat hautajaisissa sallittuja. Tulkoot jos tullakseen.

Mitä se haittaa, jos pyörryt?

Voit hakea terveysasema resepti muutama diabami.Tai itket ja oksennat.

Isäni hautajaisissa sain kovan (luultavasti) migreenikohtauksen. Se oli ainut, minkä olen koskaan saanut. Pyörtyminenkään ei ollut kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Voit hakea terveysasema resepti muutama diabami.Tai itket ja oksennat.

Diapam.

Hengitä. Koita löytää se kohta, missä paha olo tuntuu, usein vatsan seudulla, ja tee sille kohdalle tilaa hengittämällä. Voit myös laittaa käden lämmittämään sitä kohtaa ja hengittää kohti kättä. Tärkeintä on (maadoittaa itsensä) keskittyä vaikeassa hetkessä johonkin konkreettiseen, kuten hengitys, mitä tunnet käsissä, tuoksuun tai johonkin yksityiskohtaan, mitä näet.

Ota jostain ihmisestä tukea. Sillä ei ole väliä, kuka se on. Hautajaisissa luultavasti kuka vain on valmis ottamaan sinut käsikynkkään. Kosketus toiseen auttaa usein myös.

Otan osaa ja voimia.

Lämmin osanottoni.

Moni läheinen on pienessä lääkepöhnässä rakkaiden hautajaisissa ja se on ihan ok. Surra voi kukin omalla tavallaan ja ajallaan, joten ei se ole vainajalta tai hänen muistoltaan pois jos haet lääkereseptin esim. Diapamiin.

Saat viikon Diapamin kun meet lääkäriin, helpottaa itkua, tiiän

Minä kävin lääkäriltä pyytämästä rauhoittavaa lääkettä äidin hautajaispäiväksi. Pelkäsin ulvovani ääneen, tai romahtavani sinne hautaan itsekin. Otin edellisenä päivänä yhden tabletin, jotta ei tullut sitten yllätystä hautajaispäivänä, kun en ollut sellaisia aiemmin käyttänyt. Otin puolikkaan hautajaispäivän aamuna. Se tyynnytti tunteita, mutta ei vaikuttanut ajatteluun tai kävelyyn -tehnyt humalaista oloa tms.

Hautajaiset menivät periaatteessa hyvin. Olin turta vähän kuin automaattiohjauksella. Kuoleman ja hautajaisten välillä oli kolme viikkoa, niin olin univajeinen ja pahimmat itkut jo itkenyt. Siunaustilaisuudessa itkin ja arkulla myös. Isä piti kädestä ja tuettiin varmaan toinen toisiamme siinä. En paljon muuta muista.

Voimia sinulle <3

Osanotto. Mulla kuoli hetki sitten perheenjäsen. Päätin etten ota lääkkeitä hautajaisiin. Se oli virhe. Olin ihan järjettömän rikki ja itkusta ei vaan tullut loppua. Luulin itkeeni jo riittävästi ennen hautajaisia, mutta ei tunteilleen mitään voi. Jälkiviisaana olisin hakenut diapamia.

Vierailija kirjoitti:

Saat viikon Diapamin kun meet lääkäriin, helpottaa itkua, tiiän

Kummallista, että sureva ei saisi itkeä niin paljon kuin sattuu itkettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat viikon Diapamin kun meet lääkäriin, helpottaa itkua, tiiän

Kummallista, että sureva ei saisi itkeä niin paljon kuin sattuu itkettämään.

Ei ole siitä kyse ettei saisi itkeä. Mutta voin sanoa, että siinä itkevän surevan asemassa voi olla suuri helpotus, jos saa lääkkeestä edes vähän apua pahimpaan tuskaan.

Onkohan meidän suku jotenkin tunteetonta vai sitten vahvoissa lääkkeissä, kun en muista että hautajaisissa olisi ollut mitään erityisen vahvoja tunnereaktioita. Pientä itkeskelyä kyllä, mutta ei mitään ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haittaa, jos pyörryt?

No eihän se kivaa ole jos pyörtyy kesken kaiken ja kaikkien huomio kiinnittyy itseen ja pitää tyyliin makailla vartti lattialla jalat ylhäällä. Itselläni ainakin myös pyörtymisen jälkeen voi olla pitkänkin aikaa tosi huono ja heikko olo.

Itkin melkein ääneen koko vaarini hautajaiset ja muistotilaisuudet kun olin 16v. En haluaisi enää yksiinkään hautajaisiin mutta ei kai niitä välttääkään pysty. Sairastan pahaa masennusta ja noi tilaisuudet ei ainakaan oloa paranna.