Olen 27-vuotias, enkä ole koskaan käynyt kuin Pohjoismaissa.. Outoa?
Ei vain ole tullut lähdettyä, ei ole ollut aikaa. Vietin nuoruuteni erinäisissä kasvatuslaitoksissa ja sen jälkeen luin ylioppilaaksi ja ammattiin. Sen jälkeen tiiviisti töitä ja lapsen hoitoa yh-äitinä.
Nyt matkustaminen on noussut jo pelon aiheeksi. En missään nimessä uskaltaisi lähteä minnekään. Olen varma, etten pärjäisi. Arvatkaa hävettääkö, kun työkaverit kertoilee matkakokemuksistaan! Yritän aina silloin tekeytyä näkymättömäksi, koska en osaa keskustella aiheesta, kokemuksia kun ei ole.
Olen myös huomannut olevani kateellinen niille, jotka ovat matkustelleet. Miten käsittelisin ongelmaani?
Kommentit (7)
Sumplin johtuuko tämä nyt sitten siitä, etten tiedä mistä olen jäänyt paitsi, vai vain siitä, että olen joku ihme friikki. Matkustaminenhan on trendikästä ja siitä aina puhutaan ihmisten kesken. Lähinnä pelkään, että en ole normaali.. Normaalia kai olisi tykätä matkustelusta..?
ap
poistunut Suomen rajojen ulkopuolelle, vaikka ikää olis minkä verran tahansa.
Vierailija:
Sumplin johtuuko tämä nyt sitten siitä, etten tiedä mistä olen jäänyt paitsi, vai vain siitä, että olen joku ihme friikki. Matkustaminenhan on trendikästä ja siitä aina puhutaan ihmisten kesken. Lähinnä pelkään, että en ole normaali.. Normaalia kai olisi tykätä matkustelusta..?ap
enkä todellakaan ymmärrä miksi loma pitäisi sellaiseen käyttää. Eikä se matkailu niin paljoa avarra kuin mitä ihmisillä on tapana hehkuttaa
Ei se matkailu kovin vaikeata ole. Jokin pakettimatka ei juur muuta vaadi kuin, että menee lentoasemalle (tai bussiasemalle, jos siihen kuuluu kuljetus lentokentälle) oikeaan aikaan laukkujen kanssa.
Älä ainakaan estä lapsesi tulevia matkoja. Ties vaikka lapsesi lähtee vaihtariksi ja sitten itkee koti-ikävissään mammaa kylään... :)
Kyllä se siitä! Mun mummo ei osannut sanaakaan muuta kieltä kuin suomea, mutta seittemänkymppisenä oli vihdoin säästänyt eläkkeestään rahaa ja kävi Disneylandit eläkeläisporukan kanssa jne. Vaikkei aiemmin missään ollut matkaillut.
Lappiin aion joskus, muutoin ei kiinnosta.
Mikä siinä pelottaa? Ettet pärjäisi? Miksi?