Onko kukaan joutunut katkaisemaan välinsä omaan vanhempaansa?
Mietin tässä vain, kun joudun asiaa omalla kohdalla pohtimaan, että olisinko ainoa. Ja mitä syitä muilla on ollut. Lähinnä mielessä sellaiset tilanteet, missä oma vanhempi ei ole ollut mikään rikollinen tai vaikka nisti vaan päällepäin ihan normaali tavallinen ihminen (mutta vanhempana kuitenkin sellainen, että väleissä ei oikein voi olla).
Kommentit (12)
Tein niin enkä ole päivääkään katunut muuta kuin sitä etten tehnyt niin jo aiemmin.
Mikä se nyt aloittajalla niin kiikastaa? Oma sosiaalinen nousu, köyhä kouluttamaton vanhempi hävettää? Tuli ensimmäisenä mieleen.
Niin paljon on hoitokodeissa heitä joita kukaan ei katsomassa. Yks äitienpäivä hoitajat kantoivat kukkamaljakoita pitkäaikaissairaalan rappukäytävään. Osastolla allergisia, eivät kestä kukkiA. Yks tuhahti, koko vuoteen eivät käy eivätkä ees kysy mitä mammalle kuuluu. Sit kaikki ryntää kukkineen ja haukkuvat hoitajat (mamma laihtunut, puettu ruma pusero, kynnet leikkaamatta jne.) vuoden kiireisimpänä päivänä kun vierailijat vie aikaa hoitajiltakin
Liittyivät lahkoon kun olin 12. Muutin pois kun 18 vuotiaana pystyin, enkä pitänyt yhteyttä. Sisko liittyi teininä vanhempien vaikutuksesta lahkoon, ja on nykyään erotettu ja vanhemmat katkaisivat kaiken yhteydenpidon. Hyvin tunnettu lahko, varmaan ovat käyneet ovellanne. Siihen lahkoon liittyen on kymmeniä tuhansia katkenneita perhesuhteita Suomessa.
Ei ole.
Siksi aiheesta ei tälläkään palstalla ole koskaan puhuttu halaistua sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Tein niin enkä ole päivääkään katunut muuta kuin sitä etten tehnyt niin jo aiemmin.
Isääni en katkaissut. Hän kuoli jo kauan sitten ja hän oli hyvä ja kiltti ihminen.
Siihen toiseen katkaisin säilyttääkseni mielenterveyteni rippeet. Niitä haavoja sitten vuosia kokoon kursinut, välillä auki revenneet ja kaikki on palautunut mieleen. Pikkuhiljaa tosin olen saanut etäisyyttä ja lakannut vihaamasta, en tunne mitään.
On kauheaa miten yksi ihminen voi tuhota toisen tai ainakin pyrkiä siihen. Ihan kokonaan ei onnistunut, minussa on tervettäkin puolta jonka avulla tästä ylöspäin ponnistaa. Mieleltään terve vanhempi ei vihaa lastaan niin tulisesti. Täytyy olla vakavia mt-ongelmia joita ei koskaan ole hoidettu koska ei myönnä mitään. On vain parempi ja ylempänä muita, omasta mielestään.
Tähän ihmiseen en ole ollut missään yhteydessä nyt vuosiin. Hän on kuollut minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein niin enkä ole päivääkään katunut muuta kuin sitä etten tehnyt niin jo aiemmin.
Isääni en katkaissut. Hän kuoli jo kauan sitten ja hän oli hyvä ja kiltti ihminen.
Siihen toiseen katkaisin säilyttääkseni mielenterveyteni rippeet. Niitä haavoja sitten vuosia kokoon kursinut, välillä auki revenneet ja kaikki on palautunut mieleen. Pikkuhiljaa tosin olen saanut etäisyyttä ja lakannut vihaamasta, en tunne mitään.
On kauheaa miten yksi ihminen voi tuhota toisen tai ainakin pyrkiä siihen. Ihan kokonaan ei onnistunut, minussa on tervettäkin puolta jonka avulla tästä ylöspäin ponnistaa. Mieleltään terve vanhempi ei vihaa lastaan niin tulisesti. Täytyy olla vakavia mt-ongelmia joita ei koskaan ole hoidettu koska ei myönnä mitään. On vain parempi ja ylempänä muita, omasta mielestään.
Tähän ihmiseen en ole ollut missään yhteydessä nyt vuosiin. Hän on kuollut minulle.
Kaipaisitko itse apua? Oletko itse jo vanhempi, sen myötä tulee usein käsitys omien vanhempienkin toiminnasta. Äidit usein ovat niitä jotka enemmän yrittävät lasten asioihin "puuttua." Oma lapseni sanoi nyt kun lapset teini- ikäisiä, nyt hän tajuaa miten hankala oli itsekin.
Aina puuteripilvi sitä tätä ja tota. Oottekste kateellisia Annikselle?
Mieli on tehnyt katkaista välit vanhempiin monta kertaa, mutta perintöä on tulossa aika paljon enkä uskalla siksi lastenlapsien takia.
Kyllä olen joutunut. Syynä vanhemman sekaantuminen minun perheeni asioihin. Lopullinen välirikko tuli perättömästä lsilmosta, jonka teki.
Vierailija kirjoitti:
Puuteripilvi katkaisi
Eipäs.
No ei kai nyt tavalliseen isään tai äitiin voi välejä katkaista.