Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

sekavaa sepostusta syömisestä ja iltakiljumisesta 3kk.

14.10.2006 |

Meidän 3kk. tytöllä on syöminen ollut aina enemmän tai vähemmän vaikeeta. Nyt syömisvaikeudet ovat keskittyneet n. klo. 17->. Selvästi haluaa tissille mutta hetken imemisen jälkeen irroittaa otteen ja aloittaa hillittömän huudon. Mielestäni maitoa tulee ihan reilusti (tuleeko sitten liikaa???) mutta mistäpä sitä tietää. Tätä raivoamista jatkuu siihen asti että vihdoin n.klo.21 nukahtaa tissille. Sitten suostuu syömään rauhassa kun on tarpeeksi väsynyt. Olenkin sitten imettänyt aina vähän kerrallaan kunnes taas tyttö ei rauhoitu muuten kuin että isken tissin suuhun.

Nyt muutamana iltana tyttö on nukahtanut ihan suht. rauhallisesti n.klo 19 mutta herää viim. ½h päästä hillittömään huutoon/raivoamiseen ja tänä iltana KILJUI kuin henkensä edestä (pelottavan kuuloista). En ole ennen kuullut vauvan kiljuvan noin. Rauhoittui kun sai tissin suuhunsa ja imetin sängyssä rauhassa molemmat rinnat kunnes tyttö nukkui rinnalla. Havahtui hieman kun nostin röyhtäisemään. Kun laskin sänkyyn kuten normaalisti huuto alkoi heti eikä hän rauhottunut mitenkään. Nostin syliin mutta minä en saanut häntä rauhoittumaan kunnes isä tuli ja otti syliin. Minä saan muutenkin rauhoittumaan huonosti jos on " kova raivo" päällä. Isän syli jotenkin rauhoittaa. Yöllä imetän sängyssä ja siirto omaan sänkyyn sujuu hyvin.

En tiedä saako tästä mitään selvää mutta onko kenelläkään muulla vastaavaa tai osaako kukaan neuvoa mistä iltaraivarit johtuvat. Minulla on itselläni tosi paha mieli kun imettäminen on tuollaista takkuamista ja kun tyttö ei rauhoitu minun syliini iltaisin. Päivisin ei ole samaa ongelmaa. Tyttö sai muutamana iltana maissivelliä mutta aika huonolla menestyksellä. On muutenkin vähän huono syömään pullosta. Neuvolasta sanoivat että voisin aloitella vellillä kun heräilee iltaisin huutamaan. Tänään ei annettu velliä.

Toivottavasti joku osaa antaa vinkkejä. Olen harkinnut jopa imettämisen lopettamistakin koska siitä tulee niin paha mieli.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoistyttäreni käyttäytyi täsmälleen kuvaamallasi tavalla. Tissiraivareita ja iltaitkuja jatkui noin neljän kuukauden ikäiseksi asti. Sitten iltahuudot loppuivat, ja imetys alkoi sujua ongelmitta. Näin jälkeenpäin (tyttö nyt 3v.) ajatellen luulen, että rinnoistani tuli liikaa maitoa (ns. suihkutissit) ja vauvalle meni maidon mukana ilmaa mahaan, mikä aiheutti kipuja. Meillä iltaitkut alkoivat n. klo 18 ja loppuivat jostain syystä aina n. klo 21, jolloin tyttö rauhoittui ja nukahti tissille. Epäilin myös kolmen kuukauden koliikkia, koska mitkään tipat, keinuttelut, kanniskelut tai nukuttamiset eivät erityisesti helpottaneet tilannetta. Vauvan jokailtaista itkua ja imettämisen kanssa ' pelaamista' oli vaikea jaksaa. Välillä kävin ulkona lyhyillä kävelyillä - yksin - ja jätin vauvan isänsä hoitoon tai menin korvatulpat korvissa eri huoneeseen lukemaan kirjaa ja rauhoittumaan. Imetystukisivuilta löytyy paljon vinkkejä imetysvaikeuksiin. Kokeile niitä ja muista pitää itsestäsi huolta. Tsemppiä ja jaksamista. Toivottavasti iltahuudot pian helpottavat.

Vierailija
2/3 |
15.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on ollut samanlainen ongelma , kuullostaa harvinaisen tutulta kellon aikoineen kaikkineen. Jostain sillon luettiin, että parin kuukauden ikäinen vauva itkee noin kolme tuntia påivässä ja meilä se itkuaika oli klo 18-21.00. Olen päätellyt sen johtuvan huonosta yhtälöstä eli suihkuavista rinnoista, pojan kovasta imuotteesta ja tarpeesta imeä. Maidon mukana mahaan menee ilmaa ja siitä tulee mahakipuja. Tähän joskus auttaa se. että laittaa lapsen selälleen makaamaan, vaikka jalkojen päälle ja nostaa lapsen jalat koukkuun. Sitten hieroo sormella puoli kaaren muotoisesti navan ympäri sinun vasemmalta oikealle. Eli suolta mukaillen.Ei edestaikaisin. Tämä ei kuitenkaan onnistu jos lapsi jännittää mahaansa. :( Ja sitten jalkojen pumppaaminen. Meillä on myös auttanu cuplatonit.

Lisäksin oli ilmeistä että poika halusi imeä jotain (tarttui paljaaseen ihoon yrittäen imeä) mikään muu vaan ei kelvannut pitempä' än kuin rinta ja sekin sai pojan raivostumaan koska sieltä tuli maitoa, vaikka hän oli jo kylläinen. Eli alkoi imemään rintaa, mutta koska sieltä tuli edelleen maitoa hän hermostui.

AIna nuo keinot eivät kuitenkaan auttaneet, melkeinpä yleensä eivätä auttaneet. Olen tarkoituksella illalla pidentänyt syöntivälejä eli en tarjoa rintaa vain sen takia, että edellisestä syötöstä on kulunut tietty aika vaan nimenomaan odotan, että poika ilmottaa nälästään. Tällöin maidon tuleminen ei ole niin ongelma. koska saa nälkäänsä syödä ja imeä pitkään. Meillä tilanne tuntuu jo helpottaneen huomattavasti. Eli saattaa mennä monta iltaa nätisti peräkkäin. Mutta kirjoitukseni pointti on se, että aina sille ei mitään voi ja TODELLA TIEDÄN että se on kamalaa kuunneltavaa, mutta jos yhtään lohduttaa niin, ette ole ainoita ja jos siitä saa voimia, että se toidennäkösesti on ohimenevää.



Mutta toivon, että teillä käy kuten meillä eli

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
15.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 3,5 kk tyttö, ja kovin samanlaista on ollut illat. Alkoi noin 1,5 kk iässä. Illalla klo. 19 - 21 huutoa vaikka minkä teki. Rela tipat auttoi selkeästi, mutta ei poistaneet huutoa / kipua täysin.

Meillä mennään pulloruokinnalla, mutta samanlaista käytöstä. Kun aloitti syömään, niin välillä selkä kaarella huusi ja heilui. Silti halusi maitoa, mutta huutoa, kun yritti syödä. Siitä kierre -> menee ilmaa huudon ja heilumisen mukana ja masu paukkuu..

Hengityksen röhinän takia menin lääkäriin ja erinäisten tutkimusten jälkeen tytöllä todettin rafluksitauti, eli ruoan takasinpäin virtausta vatsalaukusta takasin ruokatorveen. Vatsahapot oli ärsyttäneet jo ruokatorvea.

Hän ei ole koskaan pahemmin puklaillut eikä oksennellut, mutta selkeästi nieleskelee, eli " hissi" toimii..

Nyt on lääkitys refluksiin ja iltahuudot vähentyneet huomattavasti.

En sano että teillä tätä on, mutta ajattelin kertoa meidän kokemuksen.

Tiedän kuinka rankkaa on kuunnella pienen hätää, kun ei voi mitenkään auttaa.

Joten jaksamisia sinne!