Tämä juhannus tulee olemaan ensimäinen kun en itse järjestä mitään enkä ruikuta päästäkseni toisten juhliin
Kokeillaan miltä tuntuu! Yksinjääminen juhannuksena on ollut aina kauhistus ja olen välttänyt sitä viimeiseen asti, mutta kohtaan totuuden silmästä silmään ja päätän selvitä siitä. Kavereita ja ystäviäkin on, mutta luultavasti he ovat minulle tärkeämpiä kuin minä olen heille, sillä heillä on tiettävästi jo ollutkin sisäpiirin mökkijuhannuksia, joista ollaan oltu hys hys. Tulevat toki valmiiseen pöytään jos sellaisen järjestän, olettaen ettei heillä ole parempaakaan tarjolla. Tänä vuonna en kerjää, olen sitten mielummin yksin.
Kommentit (4)
Ei mua ainakaan mihinkään kukaan kutsu. Kaikkeen tottuu.
Vierailija kirjoitti:
Nauttisin. Kattaisin sään salliessa pihalle itselleni hulppean aamiaisen, päivällisen ja illallisen lempijuomineni ja musiikilla höystettynä. Kunnon koristelut kehiin ja puketumiseen panostaminen lisää mielihyvää kummasti.
Ihana asenne! Voisinpa itsekin omaksua tämän. Tosiasiassa suru ulkopuolelle jäämisestä painaa jo nyt. Totuus sattuu. Ap
Mä meinaan olla töissä jussin. Vetäsen lärvit sit heinäkuussa kun täytän pyöreitä.
Nauttisin. Kattaisin sään salliessa pihalle itselleni hulppean aamiaisen, päivällisen ja illallisen lempijuomineni ja musiikilla höystettynä. Kunnon koristelut kehiin ja puketumiseen panostaminen lisää mielihyvää kummasti.