Lue keskustelun säännöt.
mies eri mieltä puheterapiasta!
14.10.2006 |
kolme vuotias lapsemme on todettu olevan hieman kehityksessä jäljessä. viime keväänä kävimme n. 7 kertaa puh terapiassa ja tarkoitus on jatkaa sitä nyt syksyllä. mina olen huolehtinut luonnollisesti terapia käynneistä, kuunnellut asiantuntujoita ja omaksunut tietoa kirjoista ja netistä. sukulaisten mielestä se on hömpötystä että lapsellamme olisi mitään " vikaa korvienvälissä" enkä itsekkään aina ole ollut varma diagnooseista. olen toisin sanoen suhtautunut itsekkin skeptisesti koko touhuun. mutta lapsen vuoksi on ollut pakko. huoleni on suuri, mitä jos minun skeptisyyteni tähden lapseni kehitys kärsii?
lapsemme on herkkä " ulisemaan" ja terapeuttini sanoi sen johtuvan kenties siitä ettei tuo sanavarasto ole ihan kohdallaan. Mieheni aina suuttuu lapselle kun hän ulisee, kyllä se minuakin välillä ärsyttäää, mutta yritän muistaa aina ettei se ole lapsen syytä... nytkin lapsi ulisi ja mies huusi että " miksi sun pitää aina vinkua!" lapselle. sanoin että mies voisi ajatella ulinaa lapsen kannalta, niin hänpä avautui oikein että kaikki on tuntemattomien ihmisten KEKSIMÄÄ HÖMPPÄÄ! ja että minä olen HYVÄUSKOINEN HÖLMÖ. huh... olen niin hukassa, lapsen isä ei tue minua eikä lasta siis ollenkaan asiassa... meni kyllä maku koko viikonlopusta. apua.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi saa sieltä varmasti apua! Monelle tuo terapia-sana on jotenkin luotaantyöntävä ja saa ajattelemaan että omassa lapsessasi olisi pahastikin joku vialla. Kuitenkin aika moni lapsi käy puheterapiassa jonkun kauden elämästään.
Olisiko miehellesi jotenkin kova paikka myöntää että lapsi on tuolla osa-alueella tavallista hitaammin kehittynyt? Ehkä hän tuntee että on jotenkin hänen " syy" ja noloa tms.
Yritä keskustella miehen kanssa, että lapsi on yhtä arvokas vaikka kehittyisikin hitaammin, ei se ole mikään huonouden merkki!! Ja mitä enemmän lapsi saa apua (esitä asia nimenomaan niin että lapsi on PÄÄSSYT puheterapiaan eikä JOUTUNUT) sen paremmin kaikki menee.
Meillä yksi lapsista on vähän hitaammine kehittynyt kun toiset, mutta hänkin kuitenkin ihan " normaalin" rajoissa. Minua asia ei ole koskaan kiusannut, eikä miestäni, lapsi on aivan yhtä rakas ja tärkeä ja ihana, mutta että ottaa päähän kun isovanhemmat jaksaa kauhistella ja vertailla että eikö se nyt totakaan vielä ja että jotenkin koko lapsi on huono. Raivostuttaa!