Kerrotaan tarinoita surkeista suhteistamme - nauretaan omalle hölmöydellemme!

Minä hairahdin nuorena naisena itseäni vanhempaan mieheen, joka oli jälkeen päin ajateltuna kuin ilmetty isäni. Mies oli aivan minun, herkän ja sielukkaan naisen, vastakohta. Kovakourainen, ei juuri lainkaan henkistä kapasiteettia, rahanahne, rasisti, ylpeili valehtelutaidoillaan ja veron kiertämisellään, esineellisti naista, lässytti seksin aikana, oli todella luolamiesmäinen - osasi ajatella miesten juttujen lisäksi vain seksiä, petti ja haukkui minut mustasukkaiseksi, vainovarhaiseksi hulluksi kun epäilin pettämistä. Kiinnijäämisen jälkeen itki ja vannotti että haluaa olla minun kanssa - parin viikon päästä viritteli jo juttua uuden naisen kanssa. Hampaat olivat ruskeat ja pari hammasta jopa irronnut. Oli aivan uskomattoman tylsä! Äänekkään ja huonotapaisen mölyapinan kuoren alla piileksi todella ujo ja epävarma poika. Jos hänellä olisi ollut munaa sen vertaa että olisi ollut oma itsensä, hän olisi kenties voinut olla jopa hieman viehättävä. Ei osannut keskustella mistään, ei osannut kuunnella, puhui päälle. Kun otin eron puheeksi hän sai raivarin ja poistui ovet paukkuen kotoa. Palattuaan oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä tapahtui useita kertoja, ei suostunut eroamaan. Täysin murentuneesta itsetunnostani huolimatta sain lopulta jostain voimaa muuttaa omaan asuntoon, josta käsin oli helpompi miehelle sanoa, että tämä oli nyt tässä. Mitä tekee mies? Jää roikkumaan ja lähettelee viestejä, joiden sisältö on suurin piirtein tämä "Olen miettinyt asioita, ja haluan oikeasti olla sinun kanssasi. Jätän oven raolleen, voit tulla takaisin milloin haluat.". Ei kyennyt ymmärtämään, että MINÄ en halua olla hänen kanssaan :D

Mikä minuun meni kun moisen valitsin? En tosiaan tiedä, "daddy issues" kai jos nyt joku syy pakko heittää, mutta kyllä minä olen ollut ihan uskomattoman hölmö kun olen moiseen haksahtanut :D