Tajusin, että minulla ei ole oikeastaan yhtään ystävää...
Työssä olen paljon tekemissä eri ihmisten kanssa, tykkään siitä, mutta vapaa-ajalla tykkään olla itsekseni ja nyt yhtäkkiä tajusin, että minullahen ei tosiaan ole yhtään ystävää, jonka kanssa edes voisin viettää aikaa! Outoa, että tämä ei ole minua vaivannut.
Kommentit (9)
Sama täällä. Tykkään töissä ihmisistä, mut vapaalla ei vaan enää jaksa ketään.
Itse toivon ystäviä, mutta en vain saa.
en edes ymmärrä mitä ystävä tarkoittaa.
Ei minullakaan ole ollut moneen vuoteen, mutta itseäni se kyllä vaivaa. Olisi mukavaa, jos olisi edes muutama ystävä.
Voi kun me kaikki yksinäiset löydettäis toisemme. Olis niin mukava jutella jonkun kanssa.
Minä taas en tykkää töissä ihmisistä, vievät kaiken energian. Sen sijaan ystäviä on ihana tavata vapaa-ajalma ja antavat minulle hyvää energiaa takaisin. Meitä on niin moneksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun me kaikki yksinäiset löydettäis toisemme. Olis niin mukava jutella jonkun kanssa.
Mutta kun ei se ystävyys, tai edes kaveeraaminen mene noin. Mistä sitä tietää, onko oikeasti mitään yhteistä; mitään, mikä yhdistäisi; mitään yhteistä, mistä keskustelisi. Ei se vaan mene niin, kuin jossain lapsuudessa, että olkaas te yksinäiset tyypit vaikka siinä samassa pöydässä, katsokaa jos teistä tulee parhaat kaverit.
Jos pelkästään -jutella- haluaa, niin suunsahan voi avata kaupassa, kahvilassa, lenkkipolulla.
Ihan sama täällä, ollut koko ikäni. Ei vaivaa yhtään, enkä ihmettele. (N49)