Luulin ennen että yksipuolinen ihastus on pahempaa kuin tämä
Olen ollut varattuna ihastunut muutamia kertoja ja todennut, että juttu on vain omassa päässäni.
Nyt olen ihan rakastunut mieheen, joka tunteekin samoin mua kohtaan.
Mutta molemmat naimisissa tahoillaan...
Miten tästä nyt sitten muka pääsee yli?!
Kommentit (19)
Mutta ei se tunne kestä? Voiko se kestää? Ap
Ota se tilaisuutena testata henkilökohtaista moraaliasi.
Parhaiten pääset tunteesta kun menette yhteen. Arki haalistaa ihastuksen nopeasti.
Kaikki pahimmat tarinat nyt tänne, en halua erota tai pettää, mutta en tiedä miten pääsen tästä eteenpäin. Ap
Mistä tiedät että mies tuntee samoin?
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että mies tuntee samoin?
No kun suoraan sen mulle kertoi. Ap
Eroa niin miehesi saa kunnon vaimon ja pääsee eroon kierosta petturista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pahimmat tarinat nyt tänne, en halua erota tai pettää, mutta en tiedä miten pääsen tästä eteenpäin. Ap
Parempi vaan vältellä kyseistä tyyppiä ja satsata omaan suhteeseen enemmän. Jos se oma suhde on kuitenkin hyvä ja sellainen missä haluaa olla, jatkuva muihin ihastuminen voi toki kertoa jotain siitä suhteen laadusta...
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei se tunne kestä? Voiko se kestää? Ap
Tottakai se kestää. Nyt ero vireille molemmille niin pääsette yhteen.
Kuten jokunen on jo todennut, arki tekisi luultavasti tehtävänsä. Suuri osa hohdosta liittyy tuohon kutkuttavaan asetelmaan ja kielletyn hedelmän makuun. Mutta toki voi olla, että jos olisitte tavannut sinkkuina, teistä olisi voinut tulla ihan hyvä pari, sellainen joka kokee nyt samankaltaisia aikoja kuin sinä koet nyt tuon puolisosi kanssa, josta et halua erota.
Onko teillä lapsia? Jännittävät tunteet sisälläsi muuttuvat rumemmiksi ja raadollisemmiksi, jos visiot heidät mukaan kuvitelmiisi. Miltä tuntuisi esitellä tuo mies lapsillesi ja nähdä lastesi surullisten katseiden taakse, kun he pohtivat, millä kaikilla tavoilla tuo mies nyt on meidän isäämme parempi ihminen, että tämän takia kannatti rikkoa lapsuutemme hajalle.
Vierailija kirjoitti:
Eroa niin miehesi saa kunnon vaimon ja pääsee eroon kierosta petturista.
Ei niille tunteilleen mitään aina mahda. Tässä nyt vaan päästiin jo niin lähentymään, että ei ollut ulospääsyä tilanteesta. Kumpikaan ei mitenkään ehdoin tahdoin hakenut toista tai mitään sellaista.
Ihastus on normaali tunne mielestäni ja tykkään siitä että kykenen vielä siihen näin nelikymppisenä.
Mutta tämä on mulle ihan uusi juttu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuten jokunen on jo todennut, arki tekisi luultavasti tehtävänsä. Suuri osa hohdosta liittyy tuohon kutkuttavaan asetelmaan ja kielletyn hedelmän makuun. Mutta toki voi olla, että jos olisitte tavannut sinkkuina, teistä olisi voinut tulla ihan hyvä pari, sellainen joka kokee nyt samankaltaisia aikoja kuin sinä koet nyt tuon puolisosi kanssa, josta et halua erota.
Onko teillä lapsia? Jännittävät tunteet sisälläsi muuttuvat rumemmiksi ja raadollisemmiksi, jos visiot heidät mukaan kuvitelmiisi. Miltä tuntuisi esitellä tuo mies lapsillesi ja nähdä lastesi surullisten katseiden taakse, kun he pohtivat, millä kaikilla tavoilla tuo mies nyt on meidän isäämme parempi ihminen, että tämän takia kannatti rikkoa lapsuutemme hajalle.
Lapsia on molemmilla, nuorisoa kylläkin jo. Ap
On vain ensihumaa rakastuminen kun molemmat aviolitossa.Arki astuu hyvin pian kuviin,kun eroatte ja kimpaan muutatte.Myös te eroatte on fakta!Mutta itse en kokenut humaa naimisisa olevaan miehen koskaan.En anna tilaa.Itseäni ärsytää keski iän ylittäneenä.Naimisisa oleva työtön muun maalainen mies:Keitätkö kahvit? EN TODELLA.Miksi ei sano minulle: Tule kahville meille,samalla tutustut vaimoon?
Mikä se tuollainen liitto, että jatkuvasti ihastuu muihin? Miten nyt on käynyt nin, että olet rakastunut ja sinuunkin on rakastuttu? Miten ajaudut näihin tilanteisiin? Joku hakuhan sinulla on päällä.
Olet ilmeisesti periaatteessa tyytyväinen suhteeseesi, kun et haluaisi pettää tai erota. Pitkässä suhteessa tulee monenlaista ylä- ja alamäkeä, ja siinä sivussa inhimillinen romantiikannälkä voi nostaa päätään aina tilaisuuden tullen. Jos olisit nuorena mennyt yhteen tuon nykyisen ihastuksesi kanssa, tehnyt lapset hänen kanssaan jne., niin kenties olisitte ihan onnellisia. Arkihan se olisi teillekin kuitenkin ennen pitkää koittanut. Ja luultavasti nykyinen ukkosi saisi nyt sydämesi läpättämään ja tunteesi kuohumaan, jos ystävystyisit hänen kanssaan töissä, harrastusten tai vaikkapa yhdistystoiminnan parissa.
Tsemppiä. Vaikutat viisaalta, kun ymmärrät, ettei hyvää kannata lähteä vaihtamaan. Ei sitä oikein edes tiedä mitä vaihdossa lopulta saisi.
Jos lapsia on kuvioissa, olivat minkä ikäisiä tahansa, annat ihastuksen kuolla pois. Aika yleensä auttaa, lakkaat mielikuvitusasetelmien rakentelemisen. Tuollaiset ihastumiset ja rakastumiset on 90%sesti rakastumista omiin epärealistisiin mielikuviin.
Ja se mies nyt voi sanoa mitä tahansa ollessaan p*llun perässä.
Kauanko olet ollut ihastunut / rakastunut tähän tyyppiin ?
Kasva aikuiseksi. Myös henkisesti.
Ero ja hynttyyt yhteen.