Ikätovereita kuolee
Muutama päivä sitten oli kuollut entinen luokkkakaveri, lapsuudenleikkitoveri joka oli myös naapuri lapsuudessa. Alle 60-vuotias. Aiemmin keväällä kuoli pari vuotta vanhempi veljen kaveri. Serkku, 62-vuotias, kuoli huhtikuussa. Kävin lapsuudenkotipaikkakunnalla ja kävin yrityksessä, jota pitää luokkakaverin veli. Sain kuulla, että luokkakaveri on saattohoidossa, aggressiivinen syöpä vaivannut jo pitkään ja nyt mennyt niin huonoon kuntoon, ettei hoito enää tehoa.
Ei vauva-palsta ole oikea paikka, mutta en tiedä mihin purkaa. Multa on viime vuosina kuollut myös omia tuttavia alle 70-vuotiaana useitakin. Miten tätä käsitellä? Tuntuu, että nämä ihmiset on nuoria ja omakin elämä alkaa olla päätepisteessä pian, vaikka olenkin terve
Kommentit (25)
Tuo on normaalia. Elinikä vaihtelee.
Sama ahdistus mulla. Ja ärsyttää ku kaikki oman ikäiset on niin sairaita ja vaan vaivoista, sairauksista puhuvat. Tuntuu yksinäiselta. Olen terve 67 v, ikäni urheillut ja kasvis syöjä. Isän puolen suku, kaikki eläneet n. 96 vuotta ja olleet skarppeja päästäänkin loppuun asti.
Syöpä, syöpä ja syöpä on ollut kuolinsyy lähipiirin ihmisillä. Ikähaitaria 50- 80v.
Itse ihmetellyt samaa. Mistä 2021 alkanut ylikuolleisuus todellisuudessa johtuu?
Siis nämä aiemmin terveet ja nyt yhtäkkiä ja yllättäen kuolee todella suurissa määrin.
Eikä ole olleet todellakaan 40-50 luvuilla tai aiemmin syntyneitä vaan 60, 70 ja 80 luvuilla syntyneitä siis.
Kuolemaa ei mieti ihan niin vakavasti ennen kuin se kolahtaa tuttujen, läheisten kuolemien myötä. Suhde siihen muuttuu, kun kuolevalla on nimi ja sinullekin tuttu elämä.
Puolisoni menehtyi vähän päälle 50 vuotiaana. Jo ennen sitä hänen kotiseudultaan tuli vuosikausia kuolinuutisia sieltä sun täältä, koska pienellä paikkakunnalla kaikki tunsivat toisensa jotakin kautta. Kuolinuutiset kulkivat nopeasti .Oliko kyse myötätunnosta vai vaan tarpeesta hätkäyttää arjen keskellä? Ainakin se oli ahdistavaa, miten aina joku miehen koulukaveri tai naapuri tms oli kuollut. Joskus mietin onko sellaisen tiedon levittäminen fiksua kuolleen lähiomaisten mielestä, jos uutisen kuultuaan ei edes vaivaudu ilmaisemaan osanottoaan kuollen läheisille. Oletko sinä vai oletko keskittynyt omaan ahdistukseesi? Joskus osanotto voi helpottaa omaakin mieltä osoittaessaan toiselle olevansa myös itsekin järkyttynyt. Ei tarvitse olle edes hyvä tuttu, vaan ele on usein lohdullista sureville. Tiedän sen omasta surustani.
Kannattaa miettiä, mistä ahdistuksesi kumpuaa. Pelkoa vai mitä? Oletko sinut kuoleman kanssa? Yllättävän paljon ihmisiä kuolee pikku vauvoista alkaen, mutta me oletamme helposti että se kuuluisi vain vanhuuteen. Ei se niin ole.
Eteenkin miehiä alkaa menehtyä viidenkympin hujakoilla. On sydäntä, syöpää ja tietysti onnettomuuksiakin. En tiedä miksi huonot elintavat vie heidät aiemmin kuin vastaavalla tavalla elävät naiset. Ehkä myös eletään omaa ikää huomioimatta, eikä reagointikyky ole sitä mitä nuorena esimerkiksi moottoriajoneuvojen kanssa. Lenkkipolun varrellekin heitä jää eri tavoin kuin naisia.
Totta on että paljon kuolee 60-luvulla syntyneitä, yleensä ovat miehiä. Syynä yleisimmin syöpä, voi tulla myös vaikka ollut terveelliset elintavat. Lisäksi aivoinfarktit ovat lisääntyneet hälyyttävässä määrin, niistä jää usein pysyviä oireita. Ja työelämässä olevatkin tuntuvat tosiaan olevan sairaita, sairaslomat pitkiä ja toistuvia. Mielenterveysongelmat, tuki- ja liikuntaelinvaivat, 2 tyypin diabetes, uniapnea, ylipaino...onhan näitä. Etsipä sitten jostain liikunta- tai reissukaveria : (
Voi kuolee lapsiakin , ja ihan syntyy kuoleenna, jotkut lapsista elää vain päiviä ja kuolee pois semmoista tämä elämä on , !kuitenkin he saivat elää Kauemmin kun se lapsi, joka eli vain viikon sitten se lapsi kuoli pois.
Kannattaa ihan vaan asennoitua siihen, että kuolema kuuluu elämään. Aikaa ja järjestystä ei tiedä kukaan (paitsi itsarin tekijät). Tapaturmat ja sairaudet vievät hautaan myös pikkulapsia, joten sitä vastaan kuusikymppinen on elänyt jo pitkän elämän.
Kannattaa tehdä niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä eikä venyttää niitä hamaan tulevaisuuteen. Kun lähtöä ei tiedä, niin voi ainakin sitten olla tyytyväinen elettyyn elämään eikä tarvi surkutella kuolinvuoteella.
Uniapnea tuntuu olevan uusi joka toisen keski-ikäisen miehen vaiva. Ylipaino, liikkumattomuus ja kaljanjuonti vie.
Jos jollakulla on geeneistä tai elintavoista johtuvaa riskiä saada veritulppa tms. Niin nämä koronarokotteet saavat ne aktivoitumaan.
Tiedän omasta lähipiiristäni useita tapauksia, jotka ovat kuolleet johonkin sydänvaivaan ennen aikojaan rokotteen jälkeen.
Mrna-rokotteet aiheuttavat juuri sydänongelmia ja syöpää.
Omissa tuttavissa 18-25v lähtivät huumehörhöt ja päihdeongelmaiset, 25-45v terveellisesti eläneet ja nyt 45v+ on epäterveellisesti eläneiden vuoro. Tällä tahdilla juuri kukaan meistä ei saavuta eläkeikää.
Kauhistuin parikymppisenä, kun kävin kotipaikkani hautausmaalla ja huomasin luokkatovereitteni kuolleen. Kuulin, että mm. astmakohtaus oli syynä menehtymiseen. Ystäväni kuoli 30-vuotiaana keuhkoveritulppaan. Aiemmin superterve, hoikka ja liikunnallinen äitini menehtyi 70-vuotiaana aivosyöpään.
Toisaalta tätini on superterve 81-vuotias ja mummini eli täysjärkisenä 99-vuotiaaksi.
Kuolema kuuluu elämään
Jokaisella on omat geenit. Mitä tahansa voi tapahtua onnettomuuksia ym elintavat vaikuttaa. Hautausmaat on täynnä 0-yli 100 vuotiaiden välissä olevia ihmisiä jotka on jostain syytä kuolleet. 60 vuotias ei ole nuori. Keski ikäisyys sijoittuu välillä 45-60 vuotta. Ei ole kovin kauaa aikaa kun 50 vuotias oli vanhus ja oli ihan normaalia kuolla vanhuuteen 50 vuotiaana. Ihminen kun vanhenee se luulee olevansa nuori kokoajan todellisuus on ettei ole. Ajattele vaikka 60 vuotta toiminutta jotain mekaanista laitetta onko sen linjastot ym jutut kunnossa. Ei ole ne on kuluneet samoin on ihmisellä.
Ainakin kannattaa yrittää pitää omaa terveyttä yllä terveellisin elämäntavoin, niin mahdollisuudet elää pidepään moninkertaustuvat.