Auuuh, että osaa raivostuttaa... Äitini laittoi taas tänä aamuna

tekstiviestin: " Tänä viikonloppuna en aio tehdä ruokaa, vaan omia asioitani" .

Jotain tämän suuntaista jaksaa viestitellä lähes joka viikko, oikeastaan siitä asti kun lapsi syntyi, paitsi silloin kun itse KUTSUU meidät syömään. Tajuaisin asian, jos oltaisiin (siis minä, yh, ja tyttö 2,5v) jotenkin tuppautumassa sinne harva se viikonloppu, tai viikolla, tai jos tämä syömässä käyminen olisi muuten vakiintunut tapa, mutta kun ei ole! Käymme äidilläni kyllä syömässä silloin tällöin, mutta vain jos hän itse on kutsunut... silloinkin hän monesti lähtiessämme sanoo:" No nyt ei sitten varmaan pariin viikkoon ehditäkään tavata, mutta katsotaan taas joku kerta" . Kutsumatta en uskalla käydä edes piipahtamassa, koska rivien välistä on luettavissa että se ei ole suotavaa :) Lapsi ei ole mummollaan hoidossa kuin ehkä joka toinen kuukausi muutaman tunnin, että ei nyt luulis siitäkään olevan... (ja annan hoitoon vain jos äiti itse tarjoutuu).

Oonko nyt itenkin jotenkin ulalla, vai onko tämä jotensakkin outoa? Ihan kuin äiti yrittäisi jotenkin todistella itselleen, tai ehkä mulle, että hänellä ei ole velvollisuutta tehdä mitään... Eikä siis tietenkään olekaan, mutta kun kukaan ei ole mitään vaatimassakaan... Häh?! :)