Onko sulla tosi varakkaita lähisukulaisia tai oletko itse?

keskustelu meinas jo ajautua semosile urille että pohditaan tekeekö rikkaus onnelliseksi.



ja ei varmaan kannata provosoitua kun joku väittää ettei montakymment ämiljoonaa ole varakkuutta. ei niin varakkaiden tarvii mietteitään osoittaa noin tökerösti.



Mut teksi onnelliseksi mikä vaan työpaikka, jotta vois alkaa haveilla asuntovelan maksusta alle 10 vuoden.



Ja aatelkaapa miten noin 20v sitten ei ollut usein mahdollisuuttakaan asuntovelkaan ilman ennakkossästöjä, kyllä meidån pitäis kaiikkien olla onnellisia talousmielessä nykyään!"



Arska

..tosin epäilen että isälläni saattais olla aika kovat tulot, on toimitusjohtajana suuressa suomalaisessa firmassa. eikös semmoiset tienaa ihan kohtuullisesti?



isoäitini jäätyä leskeksi ja itsekin vanhetessa on häneltä alkanut paljastua monenmoisia rahastoja ja säästöjä. siis itse puhuu niistä ja suunnittelee jakavansa rahojaan meille jälkipolville. nyt kuulemma päättyy joku määräaikainen sijoitussäästö-homma ja hän aikoo lahjoittaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen 10 000¿ mieheen. luulen että hänellä on muutenkin jemmassa yhtä ja toista, joskaan ei ole huippurikas eikä erityisen varakaskaan. erityisen säästäväinen kylläkin.

isoäitisi ei kannata lahjoittaa 10000 euroa per henkilö, silloin joutuu maksamaan lahjaveron. Järkevämpi olisi, että hän lahjoittaisi 4000 euroa per henkilö, sen kun voi lahjoittaa joka kolmas vuosi verotta.

Perusti teinipoikana (tai oli yhtenä perustamassa) yrityksen, joka on nyt (tietyissä piireissä ainakin) kansainvälisesti tunnettu ja pitkätukkapojasta tuli aika pikaisesti miljonääri. Ei tosin siihen firmaan sitten jäänyt, vaan oiskohan jo kolmas firma menossa? Selvästi on sellainen riskinottaja ja yrittäjätyyppi, enemmänkin kun rahanahne. Kivaa silti päästä välillä Cadillacin kyytiin... :)



Muuten suvussa on muutama sellaista normaalin varakasta perhettä, kuten omat vanhempanikin. Eli omistetaan ihan hieno talo ja ehkä sijoitusasuntokin ja maata, ja on varaa matkustella ja elää hyvin, mutta eivät mitään epätavallisen rikkaita kuitenkaan. Saan aika paljon taloudellista etua vanhemmiltani. Ja on suvussa ja kaveripiirissä sitten huomattavasti köyhempiäkin ihmisiä. Ei meilläkään ole juuri mitään omaisuutta.

mutta mieheni suvussa on, nimittäin hänen vanhempansa. Eikä siis puhuta mistään kymmenien tuhansien omaisuudesta vaan miljoonien.



(Minulle nuo kymmenet tuhannetkin ovat kyllä iso raha.)

toimeentuleva. Ketään ökyrikasta ei suvussani ole. Itse olen tavis ihan hyvin toimeentuleva.

jos/kun perin ensin ukkini (yhden polven yli, olen ainoa lapsenlapsi) ja myöhemmin vanhempani. Ongelma on vaan se, että välini omiin vanhempiini huonontuvat jatkuvasti ja kohta varmaan katkeavat lopullisesti. Voin hyvinkin siis jäädä perinnöttömäksikin...



Eli pitäiskö nyt olla mielin kielin suvulle perinnön toivossa.



Miehen vanhemmat ovat myös kohtuullisen hyvin toimeentulevia, justiin kysyivät, haluammeko joululahjaksi remontin kotiimme, kylppäri- tai jonkun. Käskin miehen sanoa, että kiitos vain olemme tyytyväisiä kotiimme vaikkei se ihan priimakunnossa olekaan.

että monet sanovat miehensa olevan rikkaasta perheestä. Onko teillä silloin avioehto? Miehelläni on perinnöksi saatuja osakkeita ja rahoja sekä kaksi asuntoa (joissa vuokralaisia). Ja perii aikanaan vanhan rikkaan sukulaisensa. Meillä ei ole avioehtoa...joskus mietin, että huolettaako häntä ollenkaan, jos eroamme? Mistä sivuilta voin parhaiten ottaa noista perintölaista selvyyttä? (oli nyt aiheen vierestä, anteeksi!)