Annoin siskontytölle ylppärilahjaksi mariskoolin. Ei tainnut osata arvostaa

Meillä löytyy useammassa värissä ja osa on kyllä aika vanhojakin jo. Niihin laitetaan esim. synttäreillä keksejä, karkkeja jne. Minusta kivoja.

Sitä sitten luettiin vauvasta vinkkejä. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Mariskoolwja oppii arvostamaan iän myötä. Itse ajatteli pitkään myydä nuorena lahjaksi saamani mariskoolit mutta onneksi en myyntt koska nyt olen alkanut keräilemään niitä 😃

Mihin ikään mennessä? Minä olen 42 eikä se vielä ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes näin nelikymppisenä ymmärrä Mariskoolien viehätystä. Nehän vaan kerää pölyä hyllyssä eivätkä ole edes mitenkään erikoisen näköisiä. Voi kai niistä joskus tarjota vaikka karkkia, muuta käyttöä en niille kyllä keksi.

Niille pitää hankkia oma lasivitriini, niin eivät pölyynny. Samanlainen kuin Muumi-mukeille 🙄

Minä tykkään Mariskooleista. Joulupöydässä niissä on tarjolla erilaisia sillejä, katkarapuja, mätiä, sipulisilppua, smetanaa jne. Nousevat kivasti esille matalamman kattauksen joukosta.

Niitä turhanpäiväisiä ja mauttomia lasikippoja sitä ihminen  just kaipaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mariskoolwja oppii arvostamaan iän myötä. Itse ajatteli pitkään myydä nuorena lahjaksi saamani mariskoolit mutta onneksi en myyntt koska nyt olen alkanut keräilemään niitä 😃

Mihin ikään mennessä? Minä olen 42 eikä se vielä ole tapahtunut.

Mulla ei varmaan ole enää mitään toivoa, 60v enkä arvosta vieläkään.

En ole ikinä ymmärtänyt Mariskoolin arvostusta. Halpaa puristelasia, pikkusievää designia. En ilahtuisi, jos joku minulle sellaisen toisi.

Mariskooli on sama kun ostaisi jostain kiinakrääsäkaupasta euron kipon. Yhtä paljon arvoa. 

En antaisi toiselle lahjaksi, mutta olen saanut pari ja ne ovat usein tarjoilukulhoina. Mielestäni kivoja ja kauniita, mutta aika arkista läyttötavaraa. Hienot tarjoiluastiat meillä ovat perittyä hopeaa tai kristallia. 

Vierailija kirjoitti:

Mariskoolwja oppii arvostamaan iän myötä. Itse ajatteli pitkään myydä nuorena lahjaksi saamani mariskoolit mutta onneksi en myyntt koska nyt olen alkanut keräilemään niitä 😃

Miten vanhaksi pitää elää, että noin degeneroituu?

Olen 52, ja vielä ei ole merkkejä mariskoolihulluudesta. Pistin kylläkin eilen mansikoita sellaseen tajolle, kun hlö jolta sen joskus vuosikymmeniä sitten sain, kävi kylässä.

Mielestäni täydellisen ajattelematon ylioppilaslahja.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se kaikista kauhein lahja mitä voi olla, samalla viivalla kehitysmaavuohen kanssa.

Ei pitäisi olla ylivoimaista toimittaa sitä kirpputorille. Onko paikkakunnalla joku hyväntekeväisyysmyymälä? Sinne vaan, niin joku ilahtuu. Itse annoin kerran pois sellaisen esineen, kun en ymmärtänyt sen arvoa. Se oli ollut hintava. Vähän vanhempana asia harmitti todella.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se kaikista kauhein lahja mitä voi olla, samalla viivalla kehitysmaavuohen kanssa.

Vuohi ilahduttaa sellaista ihmistä, joka on ennestään kiinnostunut toisten auttamisesta. Joku vähävarainen voi murehtia sitä, ettei pysty auttamaan ketään,vaikka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mariskoolwja oppii arvostamaan iän myötä. Itse ajatteli pitkään myydä nuorena lahjaksi saamani mariskoolit mutta onneksi en myyntt koska nyt olen alkanut keräilemään niitä 😃

Miten vanhaksi pitää elää, että noin degeneroituu?

Olen 52, ja vielä ei ole merkkejä mariskoolihulluudesta. Pistin kylläkin eilen mansikoita sellaseen tajolle, kun hlö jolta sen joskus vuosikymmeniä sitten sain, kävi kylässä.

Hirveää, että pitää säästää jotain lahjaa hampaat irvessä ja sitten pitää tuollaista teatteria, kun lahjan antaja tulee käymään. Älkää antako lahjoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se kaikista kauhein lahja mitä voi olla, samalla viivalla kehitysmaavuohen kanssa.

 

Ei pitäisi olla ylivoimaista toimittaa sitä kirpputorille. Onko paikkakunnalla joku hyväntekeväisyysmyymälä? Sinne vaan, niin joku ilahtuu. Itse annoin kerran pois sellaisen esineen, kun en ymmärtänyt sen arvoa. Se oli ollut hintava. Vähän vanhempana asia harmitti todella.

 

Tottahan tuo mutta mitä jos sattuisikin käymään niin että kaikki lahjat olisivat mariskooleja, aaltovaaseja tai muumimukeja joista sankari itse ei lainkaan pidä? Voihan niistä saada rahaa jos myy mutta siitä on vaivaa ja saattaa tulla kuluja. Lahjanhan pitäisi ilahduttaa, ei aiheuttaa harmitusta ja stressiä Ja sitten ei mitään konkreettista jäisi yo-lahjoista jäljelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se kaikista kauhein lahja mitä voi olla, samalla viivalla kehitysmaavuohen kanssa.

 

Vuohi ilahduttaa sellaista ihmistä, joka on ennestään kiinnostunut toisten auttamisesta. Joku vähävarainen voi murehtia sitä, ettei pysty auttamaan ketään,vaikka haluaisi.

Mutta onko ne vuohilahjat totta? Vai huijausta?

Vanhemmatkin arvostaa, niidenhän nurkkiin ne jää pyöeimään kun ei asunnoissa ole enää tilaa millekään ylimääräiselle.

Olen aina pitänyt niitä rumina. Ne ovat sitä paitsi halvalla kokoonpykättyä puristelasia ja ne värilliset sopivat korkeintaan pikkulasten leikkipitoihin kun tykkäävät värikkäistä esineistä.

En koskaan ostaisi sellaista lahjaksi kenellekään ikään katsomatta. Onneksi kukaan ei myöskään ole minulle antanut sellaista.

Luultavasti kaikki tietävät ihan hyvin joka tapauksessa, että tykkään vähän paremmasta kristallilasista ja jos siinä nyt on jotain koristetta oltava, niin sitten mieluusti kaiverrettua tai hiottua.

Inhoan myös Anu Pentikin mukeja, niitä olen saanut joltain sukulaiselta joka kyllä hyvin tietää, etten tykkää niistä, ja antanut sitten kylmästi eteenpäin sellaiselle, joka niitä on ihaillut.

t. N60+

Mariskoolilla on monta käyttöä kun on monenlaisia juhlia Niin on kiva laittaa tarjolle monenmoista pientä  hyvää ja vilka tuikkukippona menee eri vuoden aikoina eri väreissä.