Huonoimmat kommentit jotka on tarkoitettu lohdukseksi

Hieman myöhemmin kuultua: vieläkö suret? (Tutuilta kysytty esim.vuoden kuluttua, jos multa kysyttäisiin, niin...)

Kaikella on tarkoituksensa (ei todellakaan ole!)

Hänen on nyt hyvä olla (kuka sen tietää? )

T. Leski

Ei ihmiset välttämättä tarkoita mitään pahaa, eivät vaan osaa valita sanojaan.

Joskus joku "otan osaa" kuulostaa todella tympeeltä: sitä kun joutuu N kertaa kuulemaan ja kuuntelemaan, niin väkisin alkaa miettimään, et tarkoittaako tuo todella tuota vai onko se vaan tapa.

Vastasin aina että "kiitos".

Up

Lapseni syntyi kuolleena (täysiaikaisena). Vasta hänen synnyttyään kävi ilmi, että hänellä oli Downin syndrooma. Yksi kaverini käytti syndroomaa lohdutteluna, että aijaa, no sitten, tyyliin. Ei tuntunut kivalta, olisin tosiaan halunnut lapsen elävänä, oli syndrooma tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni syntyi kuolleena (täysiaikaisena). Vasta hänen synnyttyään kävi ilmi, että hänellä oli Downin syndrooma. Yksi kaverini käytti syndroomaa lohdutteluna, että aijaa, no sitten, tyyliin. Ei tuntunut kivalta, olisin tosiaan halunnut lapsen elävänä, oli syndrooma tai ei.

Olen kuullut sanottavan, et ethänsä kerinnyt kiintymään lapseen, kun heti kuoli.

sivusta

Mahtaakohan oikeastaan mikään tapa olla sopiva kaikille sureville. Se mikä on toiselle lohduttavaa tai sureva ajattelee niin itsekin saattaa olla toiselle surevalle myrkkyä tai loukkaavaa.

Minä itse ajattelen, ja olen sanonutkin, että hänen on nyt hyvä olla jos kovin sairas ja tuskissaan ollut ihminen kuolee.

Eihän sitä kukaan varmaksi tiedä, mutta ei se elämäkään ainakaan ole hyvää, esimerkiksi monelle saattohoidossa olevalle syöpäpotilaalle.

Totuus nyt on ikävä kyllä se, että jos on iäkäs ja kovin sairas ihminen ei voi millään pitkittää elämää loputtomiin.

Joskus kuolema on armahdus, niin omaisille kuin hänelle itselleen. Monet vanhukset jopa toivovat pääsevänsä pois.

Itse yritän aina ajatella sen menehtyneen tilanteesta enkä omastani.

Tämä lause, että eikö hän ollutkin jo aika vanha ei ole minusta epäkohtelias. Sillä uskoakseni yritetään juuri lieventää omaisen tuskaa, että aika teki tehtävänsä ja saada miettimään asiaa myö sen vanhuksen kannalta.

Tuttu odotti ensimmäistä lastaan ja sai melko aikaisen keskenmenon. Minulta tuli kunnon aivopieru (jonka aidosti tarkoitin jonkinmoiseksi lohdutukseksi) "mutta ainakin nyt tiedät että pystyt tulemaan raskaaksi".

Ei luoja... Sai myöhemmin 2 tervettä lasta.

Minä en taivastelisi. Sanoisin, että olen tukena, kuuntelen jne., tai voidaan viettää aikaa vaikka hiljaa puuhastellen tms., ja että kaikki tunnereaktiot ovat ok. Voisin auttaa askareissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmiset välttämättä tarkoita mitään pahaa, eivät vaan osaa valita sanojaan.

Joskus joku "otan osaa" kuulostaa todella tympeeltä: sitä kun joutuu N kertaa kuulemaan ja kuuntelemaan, niin väkisin alkaa miettimään, et tarkoittaako tuo todella tuota vai onko se vaan tapa.

Vastasin aina että "kiitos".

Samaa mieltä. Itse ajattelen, että tuo : otan osaa on helppo hokea. Otan sen itsekin vain sanomisena ilman sen suurempaa tunnetta, parempi tietysti sekin kuin ei mitään.

Mutta nimenomaan ihmiset yrittävät sanoa jotain henkilökohtaisempaa ja usein sitten tahtomattaan saattavat sanoa jotenkin kömpelösti. Ei kukaan tahallaan sano jotain tökeröä.

Mutta minusta on aina kunnioitettavaa ja arvostan, että edes joku yrittää sanoa muutakin kuin tuon otan osaa.

Ymmärrän, että aloittaja on herkillä, mutta koeta ottaa nuo sanomiset niin, että yrittävät lohduttaa. Eivät ehkä onnistu, mutta eivät tarkoita pahaa.

Tiedän miltä sinusta tuntuu.

Se mikä ei tapa vahvistaa.

Parempi on olla sanomatta mitään kun se surun kokenut loukkaantuu kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmiset välttämättä tarkoita mitään pahaa, eivät vaan osaa valita sanojaan.

Joskus joku "otan osaa" kuulostaa todella tympeeltä: sitä kun joutuu N kertaa kuulemaan ja kuuntelemaan, niin väkisin alkaa miettimään, et tarkoittaako tuo todella tuota vai onko se vaan tapa.

Vastasin aina että "kiitos".

Juuri siksi käytän pelkästään otan osaa -fraasia kun ikinä ei tiedä mistä sureva vetää herneen nenään.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän miltä sinusta tuntuu.

Mikäs paha siinä on? Empatiakykyinen ihminen on ehkä kokenut saman tilanteen.

Ja mikä se sureva on päättämään mitä osaaottava ihminen saan sanoa????

Luin kerran naisesta joka kirjoitti vihkoon muistiin kaikki lohdutukset jotka häntä loukkasivat.

Sureva voi olla joskus hyvinkin vihainen ja katkera. Ja käyttää sitä suruaan oikeutuksena purkaa viha lohduttajiin, varmaan tiedostamattaan.

Vierailija kirjoitti:

Parempi on olla sanomatta mitään kun se surun kokenut loukkaantuu kuitenkin.

Tällainen ajatus itsellenikin tulee. Sureva loukkaantuu jos on loukkaantuakseen sanoi sitten jotain tai jättää sanomatta.

-Suhtaudut todella hyvin siihen, että käyn vieraissa.

-Elämä kantaa. (Ei kai se ilman rahaa kanna tai muuta sellaista.)

-Asioilla on tapana järjestyä. (Hlö ei perustele miten tarkemmin. Sanoo vaan.)

-Oli aika mennäkin. (Joku on kuollut.)

-Alkaa se aurinko paistaa risukasaankin. (Eri asia jos sen sanoo itselle.)

-Roikut siinä pelimiehessä, turhaan itket perään. Katsot kaupungilla varmasti samannäköisiä miehiä.

-Älä ole paranoidi. (Jos ei halua antaa omaa avaintaan sukulaiselle.)

-Reipastut nyt vaan ja otat niskasta itseäsi kiinni. (Nuorille sanottu usein.)

-Niin. (Jos kertoo huonosta kohtelusta eri paikoissa.)

-Kyllä sinä siihen pystyt. (Kantaa jotain painavaa tai muu hankala tehtävä.)

-Äkkiä se on ohi. (Esim. hammaslääkärikäynti. Matka sinne voi olla pitkä eestaas, ei niin äkkiä.)

-Käytä vuokra-aviomiestä. (Joku todella kevyt, helppo ja nopea asia mikä pitäisi tehdä kaksin.)

Voi ei. Mites Y noin äkkiä kuoli.

Kun kerroin isäni kuolleen syöpään ja saman vuoden aikana äitini melkein menehtyneen sydänkohtaukseen ja hän on nyt "jatkoajalla" ja voi kuolla koska vain:

"Älä mieti enää niitä asioita! Mieti kivoja asioita! Kaikkihan on nyt todella hyvin! Sun äitihän on nyt terve!"

Ei tainnut kuunnella mitä sanoin...

Kun 12 vuotta kestänyt parisuhteeni päättyi yllättäen ja oli minulle täysi shokki ja koko elämä ja tulevaisuus meni uusiksi, eräs kaverimies lohdutti minua "Mä tiedän kyllä miten hirveää tuo on. Mekin päätettiin lopulta puolen vuoden pohtimisen jälkeen erota mut eksän kans. Me kuitenkin oltiin kaksi vuotta yhdessä niin pahaltahan se tuntui mutta kyllä siitä selviää. (Olivat etäsuhteessa koko tuon ajan eivätkä siis asuneet yhdessä, näkivät vain joskus.) Ja nyt kun ollaan molemmat sinkkuja niin voinko mä tulla sun luo yöksi?"

Ja kun en antanut lupaa tulla yöksi niin hän suuttui minulle kun hän olisi naista vailla ja olen kamala ihminen kun en ymmärrä hänen naisenkaipuutaan...

Ja toinen kaverimies alkoi tuon yhtäkkisen eron jälkeen lohduttaa sanomalla "Älä mieti ikäviä asioita. Mieti kivoja asioita! Mieti vaikka sun lempiväriä tai lempiruokaa! :)"

Joo hei, tässä kun pakkaan kamoja että saan muutettua pois tästä kämpästä jossa en kykene hengittämään, niin mikään lempivärin miettiminen ei todellakaan auta kun jokaisesta tavarasta tulee mieleen vain eksä, eksän kanssa eletty elämä, jne. Ja on tässä aika paljon tehtäviä asioita niin pakkohan nämä asiat on tehdä ja tavarat käydä läpi, ei näitä voi jättää tekemättä sillä että "en halua miettiä ikäviä asioita vaan mietin ainoastaan lempiruokaani". Varsinkin kun se tavaroiden läpikäynti ja pakkaaminen oli yhtä itkua ja lähes hyperventilointia niin siinä ei paljon huvittanut edes syödä...