Miten rauhoittaa vauva yöllä unikoulun aikana?

Meillä unikoulussa oli apuna vaunt.Aina kun vauva kävi pyytää maitoa,laitoin vaunuihin ja keinutin niin kauan että nukahti.Ja toistin samaa aamuun asti ilman tippaakaan maitoa.Ekana yönä valvoin 7 tuntia keinuttaen lähes vähänväliä,seuraavana yönä keinutin 4 tuntia ja sit 3 tuntia viimeisenä yönä.Tästä lähtien meillä on nukuttu yöt suht hyvin aina tänne viiten ikävuoteen asti!Pikkusisko nyt 3,5kk ja aion toteuttaa saman unikoulun 6-7kk iässä...

kokeile,mutta älä anna periksi,huuto on valtava kun maitoa ei tulekkaan!!Rauhoittelet vaan,voi ottaa syliin jos ihan hysteeriseksi menee,mutta ei maitoa.muuten koko homma kaatuu siihen ja sinun valvominen on ollut ihan turhaa...



tsemppiä,toivottavasti saatte rauhalliset yöt pian!!

äh,siis tutista teillä kyse eikä maidosta...no kuitenkin,kokeile jos vaunut rauhoittaisi,eikä huutelisi niin usein....

ja viime yö poika nukkui 21-06, ilman huuteluita. Meidän pinnasängyssä on pyörät joten olen sitä heiluttanut. Meillä ei syödä tuttia, mutta tissiä olisi mennyt parin tunnin välein siksi kouluun. Silloin kun poika huusi kovasti, otin hänet syliini ja kun rauhoittui laitoin takaisin sänkyyn. Olen vähän jutellut, pyrkinyt välttämään katsekontaktia. Masusta olen myös silittänyt, alussa ei siitä tykännyt, mutta toissa yönä sekin auttoi, samoin muminani.. jooo nukutaan, mmm, nukutaa...mmmm...Mutta kovan huudon aikana poika oli kyllä sylissäni. Jostain luin että neljäntenä yönä helpottaa, ekana yönä sorruin tissiin, tokana katsoin kellon väärin eli annoin klo 4, kolmantena ja neljäntenä huudeltiin, mutta viidentenä meni koko yö nukkuessa. Katsotaan nyt miten ensi yö.

meidän 8kk ikäinen tyttö kävi unikoulun kuukausi sitten ja hyvin nukutaan. käytössä on nukkuessa ollut tutti 4-kuisesta asti.eikä sitäään tartte käydä laittamassa kesken unien. meillä ei ollu tassuttelusta mitään iloa,sitä viikon verran kokeilin ja luovutin.tyttö vaan suuttui entistä enemmän kun sitä koskettiin mutta tissiä ei saanut. otimme sitten " kovemmat" konstit käyttöön. minä alakertaan nukkumaan ja iskä jäi huolehtimaan yöstä. eka yönä heräsi normaaliin ruoka-aikaan ja huusi noin 1 tunnin ja 45 min kunnes nukahti.mies kävi aluksi huoneessa ettei tyttö luule olevansa yksin ja noin 25 min välein vähän silittämässä. heräsi toisen kerran sille yölle ja itki noin puoli tuntia ja muuten nukkui sitten. toisena yönä heräsi myös 2 kertaa,itki molemmilla kerroilla noin puoli tuntia.kolmantena yönä heräsi kerran ja itki vartin verran ja sen jälkeen mut oli pelasettu ikuisilta yösyötöiltä! eli meidän kokemuksen mukaan ei kannata hirveesti hyysätä ja tutitella.se itkee aikansa ja nukahtaa sitten.eikä kannata tuntee huonoo omatuntoo huudattamisesta.tsemppiä !

meille ainakin sanottiin että unikoulu onnistuu paremmin jos sen tekee isä eikä äiti.

Mitä jos koitat vaan rauhoitella, ensin äänellä, sit kosketuksella ja lopuksi sylissä. Tai jos noi kaksi ekaa ei auta, niin suoraan sylissä ja lasket takaisin sänkyyn ennen kuin lapsi nukahtaa. Älä siis nukuta syliin, vain rauhoitat.



Minusta vauvan (alle yksivuotiaan) pitkäaikainen huudattaminen yksin huoneessa on tosi julmaa. Varttikin on noin pienelle todella pitkä aika, saati puoli tuntia...Tuo on myös vastoin nykyisiä kehityspsykologisia näkemyksiä. Noin pieni tarvitsee vielä vanhemman apua rauhoittumiseen. Pientä kitinää voi kuulostella (reagoimatta), mutta jos on kyse hätähuudosta, niin se pitää rauhoittaa.

tuo erään vastanneen kertomus siitä, miten isä kävi itkevää vauvaa silittämässä 25 minuutin välein. Miten ihmeessä voitte jättää noin pienen vauvan yksinään hädissään itkemään tuollaiseksi ajaksi? Kuten joku jo totesikin, nykyään ei enää suositella missään tuollaista huudatusunikoulua, ei vauvaa saa jättää yksin huutamaan. Jos hän siinä jotain oppii, niin ainakin sen, ettei hänen avunpyyntöihinsä vastata.



Niin ja meillä on kaksi huonosti nukkuvaa lasta, joita en kyllä itse olisi koskaan raaskinut huudattaa. Eikä sitä kyllä koskaan esim. neuvolassa tai muuallakaan ehdotettukaan, mikä on mielestäni hieno juttu. Kyllä nuo ankarat 70-luvun " lapsenkasvatusmenetelmät" joutaa jo romukoppaan.



Alkuperäiselle kysyjälle tsemppiä, kyllä ne jossain vaiheessa alkaa nukkua. Se voi tapahtua nopeammin kuin uskotkaan.

Hei!

Meitä auttoi alkuun ja jaksamaan tiedot, jotka saimme lastenpsykiatri Jukka Mäkelän artikkelista. Se löytyy osoitteesta:

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649



Artikkelin taustalla on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin " Itkuisten ja unihäiriöisten imeväisten hoitoketju" -työryhmä.



Tsemppiä!

Alkup. kysyjälle kiertoon kullanarvoiseksi osoittautunut tuttivinkki: sänkyyn useampi tutti, niin vauva löytää itsekseen suuhun niistä yhden :) Tai sitten yötutista kokonaan luopuminenkin on joitakin auttanut - tilalle voi antaa esim. äidille tuoksuvan paidan unirievuksi. Myös himmeä yövalo saattaa auttaa yöllä heräävää vauvaa saamaan unenpäästä kiinni itsekseen, kun hän ei säikähdä pimeää.



Ansa-äitille kiitos hyvästä linkkivinkistä! Itsekin olen yrittänyt toimia sydämeni mukaan ja uskoa, ettei huudatus voi olla hyväksi vauvalle. Toki ymmärrän, että joskus tilanne on niin epätoivoinen ja kaikkea muuta jo kokeiltu, ettei muuta tietä enää keksitä... Yleensä kuitenkin ensiavuksi riittää kaksi vinkkiä: 1) päivärytmin tarkastelu (esim. että vauva ja imettävä äiti syövät molemmat riittävästi, ettei meno ole liian hektistä ja että vauva malttaa myös sylitellä touhujensa keskellä) ja 2) vanhempien oman nukkumisen järjestely (esim. että menee ajoissa illalla nukkumaan ja yrittää levätä/nukkua päivälläkin tarvittaessa). Meillä ainakin petrattavaa riittää yhä molemmissa...



Alanki itse olla yhä vakuuttuneempi siitä, ettei unikoulua kannattaisi toteuttaa ollenkaan, jos se ei ole vanhempien jaksamisen tms. takia aivan välttämätöntä. Tai että ainakaan vauvaa (yli puolivuotiastakaan) ei saisi jättää yksinään itkemään. Yritänkin siis keksiä jotain muuta, kun tämä pikkukakkosemme on huonompiuninen kuin isovelinsä aikanaan. Luovia vinkkejä otetaan vastaan =)



Poiminta siitä Jukka Mäkelän artikkelista vielä muillekin ehkä ajatuksia herättämään:



" Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6¿10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin ¿ ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.



Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä."

Meillä pahin levottomuus iskee pikkukakkosella päälle hampaiden puhjetessa, hoksasimme kokeilla Panadolia vasta yläetuhampaiden kohdalla. Se rauhoitti öitä huomattavasti silloin, kun hampaat selkeästi näkyivät, mutta eivät vielä tuntuneet läpi. Kylmästä purulelusta ei ollut mitään apua - nukahtaminen vain vaikeutui, kun touhu meni leikin puolelle ;)



Toinen levottomuutta lisäävä juttu on uudet taidot. Niitä harjoitellaan päivin-öin, ja siksi päivällä sylittelylle ei löydy niin paljon hyviä hetkiä kuin muulloin. Pikkukakkonen touhottaa itsekseen innoissaan, eikä oikein malta tankata läheisyyttä päiväsaikaan. Kantoliina auttaa vähän, samoin sopivan pituiset ja joka ilta samanlaisina toistuvat läheisyyttä vahvistavat iltarutiinit (esim. iltasatu sylissä, paijailulaulut).



Moni on myös saanut apua yöheräilyyn siitä, että vauva on osannut nukahtaa itsekseen ilman tissiä/tuttia sekä päivä- että yöunille. Mutta tuntuu kyllä, että tuossakin asiassa vauvat ovat yksilöitä alusta asti... Toisille se on helpompaa, toisille suorastaan mahdotonta. Ja tosiaan rauhoittelukeinot, ne ne vasta vaihtelevatkin: Toinen vaatii aina vain äidin tai hätääntyy tosissaan, toinen taas rauhoittuu helpommin isin silittelyjen/läsnäolon avulla. Joku voi haluta nukahtaa ihan kaikessa rauhassa itsekseen, kun taas toinen nukahtaa helpommin, jos äiti/isi reagoi hyvissäajoin. Tärkeintä kai on kuulostella, millainen persoona oma vauveli on :) Tsemppiä ja voimia kaikille yökukkujien äideille ja isille, sekä mahdolliselle sisaruksillekin! Toivottavasti jokainen löytää juuri omalle perheelleen parhaiten sopivat keinot arjesta (myös öistä) selviämiseen.

Vauva tuntui myös raivostuvan tassutteluista. Siispä avuksi otettiin pelkkä kämmen. Kämmen vakaasti kyljen tai pepun päälle ja sitä pidettiin paikallaan, korkeintaan ihan vähän hytkytettiin. Nykyään yöllä hierominen jo rauhoittaa, erityisesti massun.



Ääniä vauva ei tuntunut eikä tunnu sietävän yhtään, niinpä olen yöllä hipi hiljaa, ellei vauva kovasti karju. Silloin voi hyssytellä, mutta en puhu mitään.



Mies keksi vahingossa hyvän keinon: hän nimittäin nukahti hyssytellessään. Auttoi hyvin, ja nykyään se on toimiva käytäntö. Käsi vauvan kyljen tai masun päälle ja teeskentelee nukkuvaa hengittäen kovaäänisesti (ja mies kuorsaa, jos oikeasti nukkuu :)) Tätä keinmoa ei kannata käyttää iltanukuttamiseen, jos on itse väsynyt - itse juuri eilen nukahdin sänkyyn, johon piti laittaa lakanat, mutta heräsin yöllä ilman.



Olen kyllä minäkin sitä mieltä, että ei huudatusta, kaikista ao. syistä. Mutta lisäksi olen sitä mieltä, että vauvalta on kohtuutonta odotta koko yön nukkumista, vaan vanhémmat valitsevat, mitkä kahdeksan tuntia putkeen sopivat parhaiten vanhemmille.

Meillä herätään vielä kahdesti yössä tassukoulun jälkeenkin, ja annan olla niin, kunnes menen töihin. Sittenkin vielä aion imettää aamuyöllä kerran, ellei vauva halua siitä luopua.