Opiskelija-asunto

Meillä tyttärellä on pieni kaksio ja ratkaisuna aivan ihana. Mahtuu kavereita kylään ja yöpymäänkin. Ehdottomasti kaksion kannalla vaikka yksiöönkin toki mahtuu.

Asuntosäätiön yksiössä ei tule ekstrakuluja eli vuokra kattaa vesi-sähkö-pyykkitupa-netti maksut. Yksityisellä asuessa joutuu kustantamaan ne erikseen vuokran päälle. 

Fuksivuosi on niin täynnä menoja ettei kämpillä ehdi juurikaan oleskella pakollista enempää. Ottaisin tuon yksiön ja harkitsisin isompaa vasta todelliseen tarpeeseen, jos sellaista myöhemmin ilmenee. 

Onko siinä kaksiotalossa tulossa remontteja joko omistajan tai taloyhtiön tekemänä? Jos asunto/talo on huonokuntoinen niin aivan varmasti sellaisia on tiedossa lähiaikana. Tästä kannattaa ottaa selvää ennen sopimuksen allekirjoittamista niin ei tarvitse ryhtyä jälleen muuttohommiin nopeammin kuin haluaisikaan. 

Meillä poika valitsi jälkimmäisen eli yliopiston asunnon joka 37m2 kaksio ja vuokra sisältää sähkön, veden ja nettiyhteyden.

Tosin olisi ottanut yksiönkin heiltä, mutta niitä ei ollut tarjolla.

On tyytyväinen ratkaisuunsa, on kuulema kiva, että on 2h+keittokomero+WC, varsinkin nyt kun tosiaan ollut paljon etänä niin on toinen huone erikseen työ/ruokailuhuoneesta.

Ja vuokra on edullinen, ei ole tarvinnut opintolainaakaan nostaa.

Opiskelija-asunto. Kuten mainittu, sisältää (yleensä) kaiken eli ei tule lisäksi sähköjä/vesiä/nettejä.

Oman kokemuksen (n. 10 vuotta sitten) opiskelija-asunnot ovat myös rauhallisempia kuin yksityiset, saati sitten jotkut vuokratalofirman asunnot. Toki bileistä kuuluu kerran pari kuussa, mutta naapurin elämänkoululainen ei huuda kännissä/huudata telkkaria 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Fuksivuosi on niin täynnä menoja ettei kämpillä ehdi juurikaan oleskella pakollista enempää. Ottaisin tuon yksiön ja harkitsisin isompaa vasta todelliseen tarpeeseen, jos sellaista myöhemmin ilmenee. 

Eipä ole, tai siihen voi ainakin itse vaikuttaa.

Korona vaikuttanut menomääriin ja tapahtumien määrään paljon ja tietty sitten opiskelijan persoonakin, mutta ei ainakaan meillä ole pojalla paljoa menoja ollut.

Ja tuskin on paljoa muutosta siihen tulossa, kun jauhavat tuosta uudesta variantista ym.

Kaksiossa tulee olemaan hurjat sähkölaskut nykyisillä, yhä nousevilla siirto- ja sähköenergiahinnoilla. Samoin vesi saattaa olla yllättävän kallista jos asunnossa on oma mittari. Opiskelija-asunto on siinä mielessä kivempi ettei tule yllättäviä isoja laskuja, ja vuokranantaja on luotettava ja hoitaa asiansa hyvin. 

Mieluummin yksiö opiskelija-assuntosäätiöllä kuin kaksio yksityisellä. Opiskelija-asuntoihin yleensä kuuluu sähkö, vesi ja netti vuokraan sekä tietty määrä saunavuoroja. Näissä ei myöskään ole ollut vuokrankorotuksia. Yksityinen nostaa vuosittain vuokraa. Plussaa mikäli asunto on lähellä kampusta eikä jossain matkan päässä.

Onko noita molempia tarjottu vai onko vasta katselun tasolla? Sillä usein opiskelija-yksiöt on tarkoitettu vanhemmille opiskelijoille ja fuksit niitä harvemmin saa. Eli ottaisin kaksion, koska sen saisi varmemmin.

Ihanne ratkaisu on säätiöllä tupakeittiöllinen yksiö. Tämä vastaa paremmin kuin hyvin yksityisten tarjoamia kaksioita. Tyttärellä on 10 neliön makuuhuone ja lopussa 24 neliössä keittoseinämä, kylppäri ja olohuone. Toimiva pohjaratkaisu ja edullinen vuokra.

Riippuu, mihin lapsesi tarvitsee tilaa. Harrastaako hän jotain, mikä vaatisi oman työpisteen, tykkääkö treenata kotona? Lemmikkejä mietinnässä? Kaksio on parempi, jos muussa tapauksessa pitäisi olla koko ajan siirtelemässä kalusteita ja rojuja paikasta toiseen, että kotona pystyy toimimaan.

Mikäli harrastukset eivät vie niinkään tilaa, yksiökin varmasti riittää. Opiskelija-asuntolassa tapaisi varmasti helpommin toisia opiskelijoita, kun niitä löytyisi ihan naapuristakin.

Itse asuin jonkin aikaa 16-neliöisessä, onneksi sentään pienellä keittiöllä varustetussa kopissa Turun ylioppilaskylässä, ja se ahtaus kyllä jotenkin passivoi. Treenaamaan ei oikein mahtunut enkä voinut hankkia kissaa, kun oli liian ahdasta eläimelle. Muutin siitä 20-neliöiseen kämppään, jossa ei mielestäni ollut valittamista. Oli silloin varmaan niin iso parannus entiseen ja toteutunut haave kissasta ehkä kultaa muistot. Sitten muutin 35-neliöiseen kaksioon, jonka kokoisessa voisin sinkkuna viihtyä nytkin vallan hyvin.

Vanhoissa kerrostaloissa (oletan että rakennus sijoittuu 50-70 -luvulla valmistuneisiin) voi olla umpip*ska äänieristys. Ei ole kaksiosta mitään iloa jos ihan kaikki inahduksetkin kuuluvat seinien läpi asunnosta toiseen. Yritä siinä nukkua ja opiskella sitten. Ja jos naapuriin osuu himobilettäjä tai mölyävä alkkis tms. 

Opiskelijatalot ovat yleensä ihan rauhallisia asua ja naapurit samaa ikäluokkaa mitä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin yksiö opiskelija-assuntosäätiöllä kuin kaksio yksityisellä. Opiskelija-asuntoihin yleensä kuuluu sähkö, vesi ja netti vuokraan sekä tietty määrä saunavuoroja. Näissä ei myöskään ole ollut vuokrankorotuksia. Yksityinen nostaa vuosittain vuokraa. Plussaa mikäli asunto on lähellä kampusta eikä jossain matkan päässä.

Opiskelija-asuntosäätiön asunnoissa on vuokrankorotuksia. Jokainen yksityinen vuokraaja on erillainen osa nostaa vuosittain sen maksimin, osa ei yhtään ja osa on siltä väliltä.

En tiedä mikä kaupunki on kyseessä, mutta jos opiskelija-asuntosäätiön kämppä HOASilta, en ottaisi. Mikään vuokra-asunto firma ei tunnu pimittävän niin usein osaa takuuvuokrasta, kuin HOAS.

Itse ottaisin asunnon mikä on lähimpänä kampusta.

Kaksiossa mahtuu asumaan kaksikin, joten sen puolesta se on helpompi, jos kuvioihin ilmestyy seurustelukumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoissa kerrostaloissa (oletan että rakennus sijoittuu 50-70 -luvulla valmistuneisiin) voi olla umpip*ska äänieristys. Ei ole kaksiosta mitään iloa jos ihan kaikki inahduksetkin kuuluvat seinien läpi asunnosta toiseen. Yritä siinä nukkua ja opiskella sitten. Ja jos naapuriin osuu himobilettäjä tai mölyävä alkkis tms. 

Opiskelijatalot ovat yleensä ihan rauhallisia asua ja naapurit samaa ikäluokkaa mitä itse. 

Itse olen asunut 60-luvun kerrostalossa, jonka äänieritys oli todella hyvä. Asuntoon ei kuulunut inahdustakaan, vaikka ylemmässä kerroksessa asui riitaisa pariskunta, jonka mies räyhäsi aika ajoin kovaan ääneen (ääni siis kuului rappukäytävään, mutta ei asuntoon). Äänieristys oli parempi kuin missään niistä uudemmista, 1980-2000-luvuilla rakennetuista kerrostaloista, joissa olen myös asunut.

Äidin-kieltä opiskelemaan

Upouusi asunto on aina upouusi. Lisäksi talossa on toimiva pyykkitupasysteemi ja uudet tehokkaat koneet. Kunnolliset lukolliset (ja tilavat!) pyörävarastot myös. Vuokraan sisältyy oheiskulut eli juurikin mainitut sähköt ja vedet ja internet. Itse vuokraisin tämän opiskelijayksiön ja katselisin kaikessa rauhassa isompaa asuntoa, kun olen päässyt kotiutumaan uuteen kaupunkiin ja tiedän paremmin missäpäin sitä haluaisin oikeasti asua niin että viihtyy todella. 

Huonokuntoinen kaksio nuoren ensiasunnoksi? Kuulostaa ratkaisulta johon on pakko tyytyä jos mitään parempaa ei ole näköpiirissä. Nythän ei ole niin, koska opiskelijakaupungit ovat täynnä vapaita pienasuntoja etäopintojen takia. 

Mieli voi myös muuttua kun vierailee uusien kavereitten valoisissa ja viihtyisissä opiskelijayksiöissä. 

Paljonko näissä asunnoissa on neliöitä ja millainen pohjaratkaisu?

Entä sijainti? Tulisiko toisessa enemmän matkakuluja?

Millaiset muut edut taloyhtiöissä ovat? Esimerkiksi nettiyhteys, pyykkitupa, varastotilat?

Kannattaa huomioida myös se, että vajaan satasenkin ero vuokrassa on helposti opiskelijabudjetilla iso raha. Jos pienillä tuloilla elää, on koko ajan rahaa käytettävissä niin vähän, että se 100/kk voi merkitä tyyliin koko kuukauden ruokabudjettia, varsinkin silloin, kun pitää maksaa sähkölaskut tai tulee muita menoja.