Kuinka paljon olet tekemisissä vanhempiesi kanssa?

Viimeksi vappuna 2 vuotta sitten. Täysin persoonallisuushäiriöisiä. Olen ollut enemmän tai vähemmän heitteillä lähes koko elämäni.

Hyvät välit on mielestäni, mutta ei pidetä kauhean usein yhteyttä, koska ollaan kaikki melko omissa oloissaan viihtyviä. Ei koskaan esim. soitella muuten vaan, vaan silloin jos on asiaa, ehkä kerran kuussa keskimäärin. Olen tyytyväinen tähän.

Itse käyn kylässä noin kerran vuodessa. Nukutaan hotellissa ja vieraillaan päivällisellä tai kahveilla. Ei vietetä pitkiä aikoja koska puhuttava loppuu nopeasti kesken. Soitellaan ehkä kerran kuussa sellainen vartin puhelu.

Välit eivät ole kovin hääppöiset. Riitaannumme helposti, maailmankatsomukset risteää pahasti. Myös katkeruutta ikävistä lapsuuden kokemuksista. Muutaman tunnin pystyy pitämään pokkaa, sivuuttaa tikarit ja niellä sanojaan. Enempää ei.

Äitini on valitettavasti kuollut jo 50-vuotiaana. Mutta olimme todella paljon tekemissä ja hän oli ihana mummo lapselleni

Isäni kanssa olen myös paljon tekemisissä, jo työnkin vuoksi ( perheyritys) mutta meillä on lämpimät välit olleet aina. Hyvä lapsuus, tiesimme aina olevamme vanhemmille tärkeitä ja meidän kanssa tehtiin paljon yhteisiä juttuja . Vahemmilla myös säilyivät välit aina eron jälkeenkin 

Meidän välimme on tietenkin hyvät. Vanhempani asuvat puolen kilometrin päässä ja lapsillakin on mummola ollut aina ihana turvallinen paikka, josta ei lähdetä ikinä vatsa kurnien pois.

Soitin äidilleni viimeksi tunti sitten ja kävin siellä pari päivää sitten yhden lapsemme kanssa. Näemme silloin tällöin kun he menevät meidän ohi ja joskus me käymme siellä vaikka ihan pihalla vain ja soittelemme, kun asiaa on.

Lapsuuskin oli oikein hyvä, rauhallinen ja turvallinen. N48

Vierailen noin kerran viikossa, aika lyhykäisesti, enemmän jos jotain avuntarvetta toki. Soittelemme vain jos tärkeää asiaa, parit morotusviestit lähetämme viikossa. Sisarukseni käsittääkseni vierailee hieman harvemmin mutta puhuvat sitten enemmän puheluita ja viestittelevät. Perushyvät välit perheenjäsenten kesken, ei mitään välirikkoja mutta emme myöskään ole toistemme läheisimpiä ystäviä ihmisinä.

Nähdään noin neljä kertaa vuodessa, äidin kanssa soitellaan ehkä joka toinen kk ja isän kanssa ei koskaan.

Lapsuudesta on vaikea sanoa.. Ei se varmaan ihan normaali ollut. Ei tehty oikein mitään ikinä yhdessä eikä keskusteltu mistään vanhempien kanssa. Kaikki kivoimmat lapsuusmuistot liittyvät muihin sukulaisiin tai kavereihin ja heidän kanssaan vietettyihin hetkiin.

Välit vanhempiin on aina olleet etäiset ja osittain vaikeatkin.

Ei olla missään väleissä. Isä juoppo narsisti ja äiti uhrautuva epävakaa persoona. En jaksa hänen draamaa, enkä jaksa olla vanhempi omalle äidilleni, mutta siltä se on tuntunut viimeiset kymmenen vuotta. Keskityn siis omaan elämääni. Eipä ole ikävä ollut, eikä ole hyviä lapsuusmuistojakaan. Kuten joku totesi edellä, niin ne kivat muistot liittyvät muihin sukulaisiin tai kavereihin.

Isän kanssa ryyppäämään usein.

Asun ulkomailla, joten näemme vain pari kertaa vuodessa.. Isä kuoli 3v sitten, mutta aitini kanssa olen yhteydessä joka päivä. Jos emme soita, tekstailemme.

Suhtkoht normi lapsuus, äiti joi aika paljon. Juo vieläkin, mutta eihän minun sitä enää tarvitse katsella, eikä se enää vaikuta omaan elämääni. Pidän yhteyttä paljon, osaksi rakkaudesta, osaksi velvollisuudentunnosta.

Isän kanssa oli aina lämpimät välit ja hän meidän lasten kanssa touhusi, aikuisenakin oli mukava nähdä, nyt käyn hautuumaalla kun äitin luona käydään. Äitiin on aina ollut hankalat välit ja lapsuudessani hän oli aina töissä tai opiskeli tai...Koskaan ei muodostunut semmosia äiti-tytärvälejä. Nykyään hän on jo niin sairas ja pää huonona ettei jaksa ja muista olla piikikäs jne, voi tavallisesti tavata. Olen tietoisesti pitänyt etäisyyttä kotoa lähettyäni.