Sattuu.

Olenko erityisen herkkä vai satuttaisiko tällainen tilanne normaaleitakin ihmisiä:

Äitini ja siskoni näkevät toisiaan suunnilleen joka viikko ja äitini on tosi läheinen siskon lapsien kanssa myös. Sellainen niinkuin normaalit mummot ovat.
Toki tässä vaikuttaa se, että asuvat samassa kaupungissa kun minä taas asun 100 kilometrin päässä.
Kuitenkin, äitini vierailee luonani n. 2 kertaa vuodessa ja silloinkin tekee vain jonkun parin tunnin visiitin. Juodaan kahvit ja lähtee.
Minun lastani muistaa korteilla juhlapyhinä ja ostaa lahjoja, mutta sen erityisempää tunnesidettä ei juuri ole, tietenkään kun niin harvoin nähdään. Itsehän me käydään vierailemassa useammin heillä kun he meillä.

Ikuisesti jäi myös mieleeni se kun ilmoitin olevani raskaana: vastaus oli tympeän kuuloinen "aha" ja perään epäuskoinen "onneksi olkoon"
Sisko puolestaan samassa tilanteessa sai onnenkyyneleitä ja iloista onnittelua.

Tämä selkeä ero sisareen ja hänen lapsiinsa jyystää minua äärettömästi. Masentaa. En osaa olla muunlainenkaan. Siitähän se taitaa olla kiinni. Olen jollain perustavalla tavalla vääränlainen saadakseni sellaisia normaaleja reaktiota ja välittämistä ihmisiltä.

Ei pitäisi välittää ja miettiä näitä, mutta joka kerta kun kuulen siskosta ja äidistä tuntuu kuin saisi luodin rintaan.
Mitä tässä pitäisi tehdä itselleen ?