Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö meidän erota
30.05.2022 |
Olemme olleet aviomieheni kanssa yhdessä 15 vuotta. Meillä ei ole lapsia eikä lapsia ole suunnitelmissa. Aloimme seurustelemaan nuorina ja olemme toistemme ensimmäiset kumppanit.
Olin seurustelumme alussa hyvin epävarma, haluanko edes olla suhteessa, mutta muutaman kuukauden jälkeen epävarmuus hälveni ja aloin rakastua. Ensimmäiset vuodet yhdessä olivat ihania. Noin 7 vuotta sitten alkoi kuitenkin alamäki. Mieheni piti minua itsestäänselvyytenä. Kommunikaatiomme on ollut todella heikkoa hänen puoleltaan. Minä olen ollut se, joka yrittää pitää yhteyttä yllä, mies taas on sulkeutunut oman päänsä sisään. On tuntunut kuin välillämme olisi muuri. Minä yritin keskustella ja mies joko ei kuunnellut tai vastaili yksittäisillä sanoilla. Emme tehneet mitään yhdessä, ainoastaan arjen juttuja. Meillä ei ollut mitään muuta läheisyyttä kuin seksiä noin kerran kuussa.
Tuntuu että itse noiden vuosien aikana yritin kaikkeni saadakseni yhteyden takaisin. Puhuin rehellisesti siitä että en tahdo tällaista suhdetta, enkä jaksa tätä ikuisesti. Mitään vaikutusta tällä ei kuitenkaan ollut. Pikkuhiljaa aloin etääntyä ja ajatella, että en saa välittää niin paljon tästä suhteesta ja yksinäisyydestäni siinä, vaan minun pitää löytää onni harrastuksista. Eroaminen kävi mielessä monta kertaa, mutta ajattelin että en koskaan tule saamaan enää ketään ja meidän kuuluu pysyä yhdessä kun olemme "aina" olleetkin.
Vuosi sitten tuli kuitenkin mitta täyteen. Jotenkin tajusin sen, että vuosien ajan elämä on vain vierinyt eteenpäin kuin sumussa, enkä ole ollut aidosti iloinen tai onnellinen. Aloin käydä ulkona, tehdä asioita mitä haluan. Sain huomiota muilta miehiltä mikä vahvisti itsetuntoani. Sanoin miehelleni että olen miettinyt että meidän pitäisi erota. En tiedä mikä tällä kertaa sai hänet heräämään todellisuuteen, mutta hän säikähti kamalasti ja on sen jälkeen tehnyt kaikkensa ollakseen parempi puoliso minulle. Hän oikeasti puhuu, kuuntelee ja on tuntunut että olen tutustunut häneen uudelleen. Päätin siis antaa vielä pitkälle parisuhteellemme mahdollisuuden.
Jatkuu
Kommentit (47)
En luottaisi elämän tärkeimmän ratkaisun ollessa kyseessä tällaisiin mielipiteisiin kuin täällä. Eikö ammattilainen tietäisi, miten avioliitossa rakastetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin "ei pitäisi olla yhdessä"? Olette antaneet aviolupauksen koko elämän ajaksi, myötä-ja vastoinkäymisissä.
Mikään suhde ei ole täydellinen ja aina ne viat löytyvät siitä toisesta osapuolesta. "Eroan, koska mieheni ei ymmärrä yhtä mielipidettäni."
Mistä luulet löytäväsi täydellisen ihmisen ja oletko sellainen myös itse?
Aluksi kuvailet, että suhteesi on mielestäsi huono ja sinua itsestäänselvyytetään.
Sitten lopuksi kuvailet, että miehesi on oikea lottovoitto joka naiselle, koska hän on tunnollinen ja siivoaa yms.
Heitän röyhkeän mielipiteen: oket luultavasti kiltti kympin tyttö, joka ei ole tottunut vaatimaan itselleen parasta vaan pikemminkin tyytymään, tyytymään ja tyytymään.
Lopeta tyytyminen! Jos siivoaminen ei itseä nappaa, palkkaa siivooja
Vierailija kirjoitti:
Aluksi kuvailet, että suhteesi on mielestäsi huono ja sinua itsestäänselvyytetään.
Sitten lopuksi kuvailet, että miehesi on oikea lottovoitto joka naiselle, koska hän on tunnollinen ja siivoaa yms.
Heitän röyhkeän mielipiteen: oket luultavasti kiltti kympin tyttö, joka ei ole tottunut vaatimaan itselleen parasta vaan pikemminkin tyytymään, tyytymään ja tyytymään.
Lopeta tyytyminen! Jos siivoaminen ei itseä nappaa, palkkaa siivooja
Täytyy myöntää että tunnistan itseni tuosta kuvailusta... Tuntuu tosi pahalta mahdollisesti särkeä rakkaan ihmisen sydän siksi, että itse tahdon jotain muuta. Koska rakas hän on tietysti, ollaan kuitenkin kasvettu yhdessä.
Tämä muutos miehessä on siis tapahtunut vuosi sitten. Omien kuihtuneiden tunteideni takia parisuhde ei tunnu hyvältä ja oikealta, vaikka miehessä ja hänen käytöksessään ei mitään varsinaista vikaa enää olekaan. Me ollaan vaan nykyään tosi erilaisia ja meidän välillä on tapahtunut niin paljon kaikkea mitä ei voi pyyhkiä pois.
Haluaisin vaan sellaisen suhteen, missä yhteisen ajan viettäminen olisi mukavaa, olisi samanlainen huumorintaju, voitaisiin käydä aitoja keskusteluja. Sellaista "sielujen sympatiaa" tai kemiaa mitä tasan tarkkaan tiedän olevan olemassa. Sitä ei vaan varmaan pysty tekemällä tekemään kahden ihmisen välille? En usko että meillä on sellaista oikeasti edes ikinä ollut, niin surullista kuin se onkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Voisit väliaikaisesti muuttaa muualle ja katsoa miten viihdyt. Voisitko muuttaa esim työn tai opiskelun vuoksi eri paikkakunnalle?