Sektion jälkeen uusi raskaus?

Karkas toi edellinen... :)



Mulle kanssa tehtiin hätäsektio reilu 11 kuukautta sitten. Pojan sydänäänet laskivat, kun käynnistystippa oli laitettu (ehdin olla tipassa ainoastaan ehkä vartin). Syy ei missään vaiheessa selvinnyt ja aika paljon asia on pyörinyt mielessä. Viime viikolla viimeksi näin asiasta unta, kun olin katsellut äitiysneuvolakorttia siivotessani. Meillä uusi raskaus ei ole vielä suunnittelilla, mutta mikäli se vielä tulee eteen, tarvitsen varmaan synnytspelkovalmennusta. Juttuseura aiheesta ei olisi pahitteeksi. :)



pj78

Meille sanottiin myös, että noin vuosi olisi hyvä odotella ennen uutta " raskautumisyritystä" . Mutta kai se on paljon kiinni siitä miten itse kokee oman tilanteensa ja kuinka paikat ovat edellisestä kerrasta palautuneet. Onnea kaikille, jotka uutta raskautta yrittävät! Meillä asia ei vielä ole ajankohtainen, kun sängyssä tuhertaa kuukauden ikäinen vauveli ;)

Kuullut kanssa tuosta vuoden odottelusta ennen kuin yritystä seuraavaan raskauteen, mutta meillä ei lääkäri puhunut mitään... ei siis kieltänyt mitään. Noh, esikoisen syntymän (section) jälkeen ei käytetty mitään ehkäisyä ja raskauduin sitten aikas nopeesti. nyt rv28 ja esikoinen 9kk. kieltämättä hiukan jänskättää miten paikat kestää. synnytys tapa arvio on sitten rv37 ja neuvolassakin pitävät tarkempaa syyniä. kaikki hyvin tähän asti niin eiköhän tämä tästä. onnellinen!

Meillä tehtiin sektio 16 tunnin yrittämisen jälkeen, kun huomatiin että onkin väärä tarjonta. Sydänäänetkin laskivat muutaman keran kunnolla. Lääkärit ei missään vaiheessa ole meille sanoneet että kauanko pitää odottaa ennen seuraavaa raskautta. Jännä miten erilailla lääkäritkin toimii.. Nyt esikoinen reilu 11kk, ja raskausviikkoja tällä hetkellä 13+4. Toivotaan että tällä kertaa tuo synnytys olisi hieman vähemmän " dramaattinen" :)



Olisi kiva jutella näistä sektiojutuista muiden vastaavan kokeneien kanssa!

Minä ole kovasti miettinyt tuota miksi vauvan sydänäänet romahtivat (140 -> 60) synnytyksessä, se kun ei koskaan selvinnyt? Mitä syitä siihen yleensä on? Napanuora meillä ei ainakaan ollut kaulan ympärillä.



Meilläkin synnytys käynnistettiin. Kalvot ehdittiin puhkaista, olin jo 8cm auki kun sydänäänet romahti. Mietin vain että voiko minussa oli jokin rakenteellinen juttu, joka aiheutti sydänäänten romahduksen ja näin ollen tilanne uusiutua mahdollisella seuraavallakin kerralla? Joku lääkärikin kun sanoi, että yksi mahdollinen syy äänten laskuun voisi olla pään jääminen puristuksiin.



Koko hätäsektioon joutuminen oli raskas juttu sekä minulle että miehelleni. Pelkäsimme molemmat että vauvan lisäksi myös oma henkeni oli vaarassa... Uusi vauva olisi ihana, mutta ajatuskin että joutuisi samaan tilanteeseen uudestaan hirvittää.



Manna

Napanuoran ja istukan toiminta ovat pikkuiselle syntymättömälle elämänehtoja. Kun raskaus menee yliaikaiseksi, muuttuu napanuora tavallaan löysemmäksi, kun se raskausaikana on hyvin kimmoisa ja pitää muotonsa, vaikka vauva sitä puristelisi tms. Kun sitten synnytyksen edetessä löystynyt napanuora kiristyy tai litistyy johonkin väliin, vaikka ei kaulan ympäri olisikiaan, voi se aiheuttaa sydänäänteen laskemisen. Näin mulle selvitti asiaa oma äitiysneuvolan terkka, kun kotikäynnillä kertasimme tuota dramaattista kokemusta.



Mulla ainakin on helpottanut oloa, kun olen puhunut kiperästä tilanteestamme tyyliin jokaiselle, joka on viitsinyt kuunnella, mutta kyllä vertaistuki on kaikkein parasta tässäkin asiassa. Kun kaksi saman kokenutta keskustelee asiassa, voi olla varma, että toinen ymmärtää, miltä oikein tuntuu, kun mennään pyörät soikeana kohti leikkaussalia tai herää täristen nukutuksesta ja päässä pyörii ajatukset vauvan voinnista ja omasta toipumisesta.



Itse murehdin myös mieheni psyyken puolesta, kun hän jäi kuin nalli kalliolle, kun leikkaukseen lähdettiin. Onneksi henkilökunta oli palannut pikimmiten kertomaan myös hänelle, miten minun ja vauvan laita on.



Koen päässeeni yli traumaattisesta kokemuksesta ja tosiaankin olisin henkisesti valmis uuteen raskauteen. Jahka onnistumme, otan kyllä mielelläni vastaan kaikki " ylimääräiset" tutkimukset leikkaushaavan ja synnytystapa-arvioinnin suhteen. Elättelen kyllä toiveita, että saisin vielä kokea sen oikean synnytyksenkin.



Voimia kaikille saman kokeneille! Nautitaan lapsistamme, joiden henki oli minuuteista kiinni =D

ja hyvin ovat kaikki raskaudet ja sektiot menneet. Lääkäri suositteli 6kk ennen seuraava raskautta ja se odoteltiin 1 ja 2 välissä eli ikäeroa tuli 1v3kk. Seuraaviin on ikäero 2v2kk ja 3v10kk. Juniori tulee pian vuoden ja nyt mietitään josko vielä viides...



Minulla kohtu on vahva ja lääkäri sanoi viime sektiossa, että ei ole mitään heikkoutta, näyttää enemmän kuin olisi vain yksi raskaus takana ja voi ihan rauhassa vielä raskautua jos haluaa. Nämä jutut on aika yksilöllisiä joillakin raja tulee kai eteen jo parin lapsen jälkeen. Kaikki sektioni ovat suunniteltuja ja sillä tavalla positiivisia kokemuksia. Ekan jälkeen muistaakseni naistenklinikan ylilääkäri sanoi, että kohdun vetolujuus on 90% jo pari viikkoa sektion jälkeen, että se ei ole varsinainan ongelma uuteen raskauteen, taitavat lääkärit suositella normaalisynnytyksiinkin jotain taukoa, että kohtu saa levätä. Oma jaksaminen oli vähän tiukilla alussa, kun oli kaksi vauvaa ja sektion jälkeen pitää kuitenkin ottaa iisisti pari viikkoa.



Onnea yritykseen!

t. Triina

että kuinka pärjäsit pienten lasten kanssa nostelemisessa ja muussa...kun olen ollut aivan hermona, että jos nostan liian aikasin ja jos tulee jotaki, kun nytkin vein pyykkikorin, joka oli täynnä lakanoita ja sitte jo mietin, että olisiko saanut nostaa, mutta kun oli pakko..ja kuitenki sektiosta on jo aikaa 1, 5kk ..mulle sanottiin neuvolassa, että 2 kk pitää olla nostelematta ja sitte jolleki on sanottu, että 1 kk...sitte sairaalassa hoitaja sano, että pari viikkoa oot nostelematta mitään raskasta..ärsyttää, kun koko ajan paniikki päällä, että " jos nostan jotaki väärin" esikoinen on 2v enkä oo nostellu..nyt vasta laiton häntä auton istuimeen ja sinneki vain vähän autan, kun kiipeää ite..syliin tulee sitte kans omin tyylein...ensimmäinen sektio takana..yhdelle oli kuulemaa tullu pullistuma haavan kohtaan, joka ei oikene, kun korjausleikkauksella..liekö sitte heti nostellut jotaki raskasta...

En ole varma kysyitkö minulta, mutta meillä isäntä on aina pitänyt pari viikkoa isyyslomaa sektion jälkeen. Eli sen ajan olen hoitanut vain vauvaa (ja nostellut). Sitten olen varovasti alkanut muut hommat, meillä esikoinen onneksi oppi aikaisin kävelemään ja liikkumaan, joten hän kiipesi itse turvaistuimeen, rattaisiin, syöttötuoliin, itse lähinnä valvoin ettei putoa ja tietekin kiinnitin valjaat. Vaipat vaihdoin lattialla, ettei tullut nostelua, pyllyn pesut jätin iltaisin isännälle, itse vain käytin vaippapyyhkeitä päivisin kakkapyllyyn, eli nostelua ei hirveästi tullut. Minulle aina neuvottiin, että omien tuntemuksien mukaan voi alkaa 3vk jälkeen nostelemaan ja sen mukaan olen toiminut. Kuukausi sektion jälkeen ei ole enää tuntunut mitään ja olen ihan normaalisti toiminut. Se mikä voi aiheuttaa vihlontaa ym. on arpikudos, joka muodostuu leikkausarpiin, minulla sitä tulee aina jonkunverran rasvakudoskerroksiin. Vanha arpikudos on aina poitettu seuraavassa leikkauksessa, mutta sitä tosiaan tulee lisää ja se aiheuttaa vihlontaa, varsinkin seuraavassa raskaudessa.



Toivottavasti sinulla nostelu alkaa sujua!

t. Triina

Mulle tehtiin kanssa hätäsektio, vauvan sydänäänet romahtivat. Olin kovasti toivonut normaalia synnytystä, ja aluksi ekan tunnin ajan varsinkin oli tosi sekava olo, kun ei ollut tuntenut vauvan tuloa maailmaan. Jos haluat jutskailla lisää vauva-asioita s.postitse, niin osoitteeni on zestofhongkong@hotmail.com (on entisen purjeveneen nimi ja siksi noin omituinen tuo osoite!!)

Jorvissa naapuripedin " sektikolle" sanottiin suositukseksi 2 vuotta raskauksien välillä kätilön toimesta. Mun hoitsut eivät mitään sanoneet, mutten myöskään kysynyt (ihan oma ketjun aihe olisikin sitten tuo Jorvien kätilöiden " pälätys" ja hoitsujärjestelyt, kolmen tädin huoneessa jokaisella oma hoitsu päivävuorossa, jotka kertoilivat ihan eri juttuja samoista aiheista...). Jostain lehdestä luin kanssa, että ihan yleisesti naisen terveyden kannalta paras väli on raskauksille 2v. Kysyin lääkäriltä kiirellisen sektioni jälkeen, et mikä on sektion vaikutus seuraaviin raskauksiin, niin hän sanoi vaan, että kyllähän se riskejä lisää.

Jorvissa naapuripedin " sektikolle" sanottiin suositukseksi 2 vuotta raskauksien välillä kätilön toimesta. Mun hoitsut eivät mitään sanoneet, mutten myöskään kysynyt (ihan oma ketjun aihe olisikin sitten tuo Jorvien kätilöiden " pälätys" ja hoitsujärjestelyt, kolmen tädin huoneessa jokaisella oma hoitsu päivävuorossa, jotka kertoilivat ihan eri juttuja samoista aiheista...). Jostain lehdestä luin kanssa, että ihan yleisesti naisen terveyden kannalta paras väli on raskauksille 2v. Kysyin lääkäriltä kiirellisen sektioni jälkeen, et mikä on sektion vaikutus seuraaviin raskauksiin, niin hän sanoi vaan, että kyllähän se riskejä lisää.

Meilläkin oli reilu 8kk sitten hätäsektio, jonka syynä oli ilmeisesti lapsen koko vastaan minun lantion koko ja sen vuoksi synnytys oli mahdoton eikä lapsi tullut ulos ja lapsen sydänäänet heikkeni. :( Näin ainakin lueskelin Jorvin lähettämästä sairauskertomuksesta tms. synnytyksen jälkeen ja hämärästi muistelen lääkärinkin jotain vastaavaa puhuneen. Kummasti sitä vaan on ollut ihan tokkurassa koko tapahtuman jälkeen, ei muista mitään...heh.



Kyselin tuolloin mitä pitää huomioida jos/kun alkaa seuraavaa lasta hankkimaan ja lääkäri mielestäni sanoi että sektiohaavankin kannalta olisi parempi odottaa ainakin puoli vuotta ennen uutta raskautta.

Tiedä sitten... me ollaan miehen kanssa jo useaankin otteeseen puhuttu toisesta pikkuisesta, mutta itse ajattelin kuitenkin odotella vielä hetken. Jollain tavalla sitä kai pelkää synnytystä...ja sitä mennäänkö taas sektioon... Toivoin NIIN kovasti ensimmäisenkin kanssa että olisin saanut nähdä lapsen heti hänen synnyttyään!

Meillä yritettiin 9kk sektion jälkeen uudestaan samanlaisessa tilanteessa kuin teillä ja tärppäsi heti.

Hienoa! Missä vaiheessa uusi raskaus on nyt menossa? Onko neuvolassa mitään erityistä? Meillä tulis vuoden vaihteessa 8kk+2vk...

Raskaus ja synnytys menivät täysin ongelmitta, kuopus on nyt 7,5kk. Käytiin kyllä synnytystapa-arvioinnissa ennen synnytystä ja muutenkin synnytyksessä ja raskauden aikana valvonta oli tarkempaa kuin normaalisti.

Toivo elää ja uskaltanemme jättää kurjat kumit vuoden vaihteessa laatikkoon. Ei mulla toki ole vielä edes kuukautiset alkaneet, joten ei sinänsäkään tietoa, milloin sitä vois edes tärpätä. Anyway, kiva kuulla, että ongelmitta on teillä mennyt!

En muista että olisi ollut mitään erityisiä ' tutkimuksia' , muuta kuin ennen synnytystä käytiin tosiaan synnytyssairaalassa synnytystapa-arvioinnissa, missä lääkäri katsoi vauvan kunnon vielä, siinä oli muistaakseni ylimääräinen ultra. Ylipäätään taisi olla niin että oltiin vaan enemmän ' tuntosarvet ojossa' mahdollisten ongelmien varalta. Paljonhan kai riippuu siitä, mikä 1. synnytyksessä meni vikaan. Meillä se oli pysähtynyt synnytys, eikä varsinaista syytä tiedetty. Toka synnytys meni kyllä aivan oppikirjojen mukaan ja nopeasti (eka 30 tuntia, toka 6 tuntia :) ) Kyllähän ne varmaan katsovat tarkkaan sen istukan paikan, ettei se tule arpikohtaan. Maha mulla kasvoi tosi isoksi tokassa raskaudessa, en tiedä johtuko se siitä, että raskaus tuli niin pian ekan jälkeen, mutta sen takia kävin sokerirasitustesteissä, joissa ei kuitenkaan näkynyt mitään ja vauvakin syntyi täysiaikaisena keskikokoisena (3500g) ihan niinkuin isoveljensäkin. Onnea sinne teille vauvantekoon! :)

Meillä mentiin hätäsektioon, kun vauvan sydänäänet romahtivat, koska napanuora oli kiertyneenä kaulan ja olkien yli ja puristuksiin joutuessaan ei enää toimittanut virkaansa.



Vesi meni kahdelta ja sektiossa oltiin puoli kasilta, eli reilut viisi tuntia sairaalassa oltiin eikä edes salissa vielä. Pari viikkoa oltiin yliaikaisia, joten napanuora oli jo " löysempi"



Kiitos!

En ole asiantuntija, mutta luulisi, että tuo napanuoran kiertyminen on aika satunnaista, eikä näin vaikuttaisi siihen toiseen synnytykseen. Toinen juttu on varmasti se, että miten suuri haava sulla on ja miten se vaikuttaa istukan kiinnittymiseen.



Meillä on sama juttu, että ollaan jo 30+ ikäsiä ja haluttiin lapset pienellä ikäerolla. Rankkaa on ollut, mutta kyllähän sen jokainen tietää, kun perheessä on kaks vaippaikäistä, että puuhaa riittää. Edelleen ollaan kyllä tyytyväisiä tähän ikäeroon.



Onnea vaan matkaan!



Vilja