Lue keskustelun säännöt.
Työnarkomaanimies ja perhe-elämä
29.05.2022 |
Mies rakastaa työtään ja tekee omasta halustaan pitkiä päiviä 7 päivää viikossa. Vapaapäivät ovat satunnaisia. Rakastan ja arvostan toki miestäni, sillä hän on ahkera ja haluaa rakentaa perheellemme mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. Haluaa, että lapsilla on aina kaikki, mitä tarvitsevat. Ollaan pidetty yhtä jo todella kauan, joten tämä työriippuvuus ei ole mikään yllätys, näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Aina tässä kesän kynnyksellä suru kuitenkin valtaa mielen, sillä ns. normaalissa perheessä kesälomaa vietetään perheenä yhdessä. Jotkut viikon, jotkut 4 viikkoa kesässä, kaikki yhdessä. Isä, äiti sekä lapset. Meillä kaikki lomat menee niin, että isi tekee töitä, äiti ja lapset matkustelevat ja käyvät huvipuistoissa. Olenkin vuosien aikana kokenut mielettömästi hienoja asioita lasten kanssa ja olen siitä kiitollinen, mutta välillä tunnen itseni yksinhuoltajaäidiksi. Eipä tarvitse mitään perhepaketteja varailla kun aikuisia on aina yksi. Turhaan valitan, koska miestä en voi muuttaa, mutta valitanpa kuitenkin. Mies on valinnut käyttävänsä elämän näin. Minä olen valinnut käyttäväni kaiken mahdollisen ajan lapsiin. Ehkä mies joskus myöhemmin katuu, ehkä ei. Syksyn alkaessa taas helpottaa.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi on halunnut lapsia, jos ei edes halua olla niiden kanssa? Läsnäolo on tärkeämpää kuin raha ja vanhemman hommaa on hoitaa ja kasvattaa lapsiaan.
Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Mies tästä huolimatta halusi ehdottomasti lapsia, en kyllä ymmärrä, miksi. Ehkä halusi vain perillisiä tai yritykselleen jatkajia/perheyrityksen. Eiköhän ne syyt jotenkin työhön liity. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hirveältä. Eikö isä ole koskaan lastensa kanssa, onko sinulla koskaan lapsivapaata? Millainen suhde lapsilla on isäänsä?
Sääliksi käy ennen kaikkea lapsia, myös sinua. Rahalla ei rakkautta ja läsnäoloa korvata likimainkaan.
Meillä on sama. Olen kotiäitinä, ja mies tekee töitä. Hän on niin paljon poissa, ettei mun ole edes mahdollista käydä töissä (lapset tarvii jonkun kotiin koulun jälkeen jne.) Koita saada edes viikko vuodessa yhteistä perheen aikaa. Tai pari viikonloppua kesällä, jotain. Kyllä ne lapset isäänsä kaipaa. Ja onhan se rasittavaa kun toinen ei tajua, että lapset on vain kerran lapsia. Tämä aika, nämä vuodet, on jälkikäteen tosi nopeaan ohi. Tiedän kyllä että työnarkomaanille on vaikea saada järkeä päähän. Koita kysyä, millainen isä haluaa olla, millaisen muiston haluaa lapsilleen, mitä hän haluaa että he lapsuudesta muistaa, mitä he isästään muistaa.
Että siinä kasvaa uusia ihmisiä tähän yhteiskuntaan, se vanhemman vastuu on tosi iso, isän pitäisi jotenkin se käsittää. Mihin kaikkeen se hänen käytös vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hirveältä. Eikö isä ole koskaan lastensa kanssa, onko sinulla koskaan lapsivapaata? Millainen suhde lapsilla on isäänsä?
Sääliksi käy ennen kaikkea lapsia, myös sinua. Rahalla ei rakkautta ja läsnäoloa korvata likimainkaan.
Joskus vie lapsia harrastuksiin tai pelaa lautapeliä lasten kanssa. Jotain pientä, joskus. Lapset ihailevat isäänsä. Joskus se isän ihailu tuntuu kamalalta, kun viettää niin vähän aikaa lasten kanssa. Tekee juurikin tuota, että rahalla korvaa rakkauden ja läsnäolon. Ostaa lapsille ihan mitä vaan ja sitten painuu taas töihin. Minä sitten yritän korvata isän puutteellista läsnäoloa tarjoamalla paljon rakkautta, huolenpitoa ja yhteisiä kokemuksia, koska tiedän, että niitä lapset tuskin isältä tulevat saamaan. Nipistän omasta ajastani tai yöunista. Lapset ovat kaikkeni, enkä pysty käsittämään, miten jollekin työ voi olla tärkeämpi. Ap
Jotain se sinne työhön pakenee. T. Työnarkomaani. Tai sitten ei rahat riitä jos ei tee ylitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama. Olen kotiäitinä, ja mies tekee töitä. Hän on niin paljon poissa, ettei mun ole edes mahdollista käydä töissä (lapset tarvii jonkun kotiin koulun jälkeen jne.) Koita saada edes viikko vuodessa yhteistä perheen aikaa. Tai pari viikonloppua kesällä, jotain. Kyllä ne lapset isäänsä kaipaa. Ja onhan se rasittavaa kun toinen ei tajua, että lapset on vain kerran lapsia. Tämä aika, nämä vuodet, on jälkikäteen tosi nopeaan ohi. Tiedän kyllä että työnarkomaanille on vaikea saada järkeä päähän. Koita kysyä, millainen isä haluaa olla, millaisen muiston haluaa lapsilleen, mitä hän haluaa että he lapsuudesta muistaa, mitä he isästään muistaa.
Että siinä kasvaa uusia ihmisiä tähän yhteiskuntaan, se vanhemman vastuu on tosi iso, isän pitäisi jotenkin se käsittää. Mihin kaikkeen se hänen käytös vaikuttaa.
Jep. Työnarkomaani voi "kuunnella", mutta ei kuitenkaan oikeasti kuuntele. Hänestä hän on ihan hyvä isä. Minulla on sama tilanne, kunnolla töihin ei ole oikein voinut mennä, koska toisesta aikuisesta ei ole apua arjen pyörittämisestä. Työt ja opiskelut tapahtuu etänä ja pienillä tunneilla, muuhun ei pystyisi. Voimia sinullekin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jotain se sinne työhön pakenee. T. Työnarkomaani. Tai sitten ei rahat riitä jos ei tee ylitöitä.
Perhe-elämää? Ehkäpä. Vähempikin raha riittäisi. Talous on vakaalla pohjalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista ei ole perhe-elämään. Tulisin itse katkeraksi tuollaisessa parisuhteessa.
Miksi miehesi on halunnut lapsia, jos ei edes halua olla niiden kanssa? Läsnäolo on tärkeämpää kuin raha ja vanhemman hommaa on hoitaa ja kasvattaa lapsiaan.