Miten varmistan et miehen lapsi ei saa minulta mitään jos molemmat kuolemme

Vaikka se on ymmärrettävääkin, ja ihan ok, jos kaikki lapset sitten saavat suurinpiirtein samat eväät elämään.

[/quote]

Kaikki eivät saa samoja eväitä, jos on tekee lapsia erilaisten (ja erilaisella omaisuudella varustetun) ihmisten kanssa.

Minulla tilanne esim. tämä. Esikoiseni isä ja hänen sukunsa on huomattavan rikas. Hän tulee siis perimään todella merkittäviä summia sitten aikanaan.

On myös erittäin todennäköistä, että hän jää isänsä ainoaksi lapseksi, joten muita jakajiakaan tuskin tulee olemaan.

Nykyisellä aviomiehellä ja kahden muun lapseni isällä ei ole rahaa, eikä sitä ole hänen suvussaankaan. Nämä lapseni eivät tule siis perimään juurikaan mitään, paitsi sen mitä meiltä jää. Lapset elävät kuitenkin sisaruksina, joten joskus mietein miten asia tulee vaikuttamaan heihin aikuisena.

Eriarvoisuus näkyy hieman jo nyt. Esikoisen isä maksaa todella hyvää elatusapua, josta osa menee pojan elämiseen, osan laitan säästöön. Mielestäni olisi epäoikeudenmukaista kustantaa kahden muun lapseni elämää esikoisen isän rahoilla. Esikoinen saa isältään ja isänsä suvulta myös hienoja, kalliita lahjoja ja vaatteita, jollaisia kahdelle muulle ei ole varaa hankkia (esim. pyörä, tietokone, harrastusvälineet jne).

Minä tasapainoilen tässä välissä, mikä ei ole aina helppoa. Ja kun kaksi nuorempaa alkavat olla nyt jo sen ikäisiä että ymmärtävät tämän rahallisen eriarvoisuuden. Mieheni tuntee tästä ajoittain myös alemmuutta.

No, itsepähän olen tietyllä tapaa tilanteen aiheuttanut.......

Jos teillä on avioehto ja mies kuolee, eihän se miehen lapsi peri muuta kuin isänsä, ei siinä sinun omaisuuteesi kosketa.



Me ollaan järjestetty asia siten, että meillä on henkivakuutus, jossa me olemme toistemme edunsaajina. Jos toinen kuolee, toinen saa sen verran rahaa, että pystyy lunastamaan toisen lapset asunnosta ulos ja vielä jää jonkin verran rahaa esim. jäljelle jäävän asuntolainan lyhentämiseen. Meillä siis tilanne on se, että kummallakaan ei ollut kummemmin omaisuutta ennestään.

Ja kuten on todettu, lapset perivät aina vanhempansa, eivät he tarvitse äiti- tai isäpuolen suvun rahoja. Välittämistä ja sisarellisuutta voi sitten osoittaa jollain muulla tavalla.

sitten ole ihan sisaruksia, ja niistä toisen lapsista ei kuitenkaan välitetä ihan niinkuin omista.

Vaikka se on ymmärrettävääkin, ja ihan ok, jos kaikki lapset sitten saavat suurinpiirtein samat eväät elämään.

Hän sanoi, että leskelle jää asumisoikeus yhteiseen asuntoon. Eli ei voi heittää pihalle. Keskinäisellä testamentilla voi määritellä, jääkö leskelle hallintaoikeus vai omistusoikeus jääneeseen omaisuuteen. Hallintaoikeudella ei makseta tuplaveroja, sillä silloin perintövero maksetaan vain kerran ja se ei loukkaa lasten oikeuksia.



Miehen lapsihan ei peri sinua vaan miehesi omaisuudesta. Eli miehesi puolikas menee hänen lapsilleen tasan ja sinun puolikas sinun lapsillesi tasan.

Ja kuten on todettu, lapset perivät aina vanhempansa, eivät he tarvitse äiti- tai isäpuolen suvun rahoja.

Mutta ilman avioehtoja voi käydä niin, että jos äitipuoli kuolee, isä saa omaisuuden tasauksessa "äitipuolen rahoja" ja siten isän kuollessa lapsipuoli perii isänsä ja samalla äitipuolelta peräisin olleet varat.

Miehesi kaikilla lapsilla on oikeus n.s lakiosaan isänsä perinnöstä ihan riippumatta siitä, mitä te keskenänne sovitte. Voitte kyllä tehdä testamentin, jossa kaikki omaisuutenne menee yhteiselle lapsellenne ja lapset miehen aiemmasta avioliitosta jäävät ilman. Nämä lapset voivat kuitenkin moittia testamenttia ja vaatia lakiosaansa, jonka he tulevat ilman muuta saamaan. Koska niin on laki.



Lakiosa on puolet siitä, mitä lapsi olisi saanut, jos omaisuus olisi jaettu tasaosiin kaikkien vainajan lasten kesken.



Ja niille, joiden mielestä miehen lapsi ei pääse osille ap:n perinnöstä, tiedoksi: ellei ole avioehtoa, enemmän omistava puoliso joutuu maksamaan tasinkoa vähemmän omistavan puolison kuolinpesälle. Omaisuus jaetaan siis tasan ja toinen puoli jaetaan perinnöksi vainajan lapsille. Tällä tavalla enemmän omistavan ap:n omaisuutta menee perinnöksi hänen miehensä lapselle. Hauskinta tässä on, että jos lapsi on alaikäinen, tätä omaisuutta hallitsee käytännössä miehen ex-vaimo.

Kuolemille haetaan aina ajallinen ero, vaikka kuinka pienikin.

Jos siis miehesi kuolee silmänräpäyksenkin ennen sinua, ei hänen perillisensä peri sinulta jäävää omaisuutta.

että menee asia varmasti oikein. Esim. netistä tilattu avioehto maksaa 70 e.

Saa itse laittaa, mitkä asiat haluaa mukaan, mitä koskee (avioeroa/kuolemaa), notaari tms. vielä soittaa ja voit hänelle kertoa tilanteen. Suosittelen, että avioehdot tehdään silloin, kun ollaan väleissä, rahasta kun tuppaa tulemaan ikäviä riitoja.

Avioliitossa ainoa tapa pitää tavarat sinun lapsellasi on kai tehdä avioehto, jossa määrätään että miehelläsi ei jää mitään mikäki sinä kuolet ensin tai tulee ero. Kannattaa muuten tehdä keskinäinen testamentti jos haluaa että puoliso saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin.

Avoliitossa asian suhteen ei ole mitään ongelmaa, sinun nimissäsi olevat tavarat ovat yksin sinun ja lapsesi luonnollisesti perivät sinut. Mutta tällöin lapsesi voivat vaatia miestä eli isäänsä muuttamaan pois yhteisestä kodista koska miehellä ei ole mitään omistusoikeutta siihen.



Jos taas olet perimässä omaisuutta vanhemmiltasi, pyydä heitä tekemään testamentti että omaisuus periytyy vain lapsille tai lapsenlapsille.

Sitä varten pitää tehdä avioehdot ja testamentit. Mutta jonkun mielestä se on niin surullista kun näin tekemällä estetään lapsipuolia perimästä ei-biologisten vanhempien omaisuutta...

Ja kuten on todettu, lapset perivät aina vanhempansa, eivät he tarvitse äiti- tai isäpuolen suvun rahoja.

Mutta ilman avioehtoja voi käydä niin, että jos äitipuoli kuolee, isä saa omaisuuden tasauksessa "äitipuolen rahoja" ja siten isän kuollessa lapsipuoli perii isänsä ja samalla äitipuolelta peräisin olleet varat.

Minä olen ollut lapsipuolilleni vanhempana yli puolet heidän elämästään. He kuuluivat minun perheeseeni ennenkuin minulla edes oli omia lapsia. Rakastan heitä koko sydämestäni ja he ovat täysivaltaisia ja tasavertaisia perheeni jäseniä.



Silti, lapsipuoleni eivät ole minun vanhemmilleni mitään sukua. Kun menimme naimisiin, vanhempani pyysivät minua varmistamaan, että mahdollisessa perinnönjaossa ja myöhemmissä vaiheissa ei tule käymään niin, että mieheni lapset perisivät maita ja metsiä, jotka ovat vuosisatoja olleet minun sukuni nimissä.



Joku voi kutsua tätä eriarvoisuudeksi, jos välttämättä haluaa. Ei kuitenkaan muillakaan sukuuni kuulumattomilla ole oikeutta periä vanhempiani. Eiköhän se nyt ole itsestään selvää?

Mm. nro 9. Ette te voi estää miehesi aiempia lapsia perimästä miestäsi. Lapset perivät aina, ovat sitten mistä liitosta tahansa. Tietysti, jos kaikki nykyinen omaisuutenne on sinun nimissäsi ja teillä on avioehto, ettei mies ikinä mitään saakaan, eivät saa myöskään hänen lapsensa (aiemmat tai teidän yhteisenne). Yhteiset lapsenne saavat perinnön sitten sinun kauttasi.

Muuten en osaa tähän viestiin vastata, samassa tilanteessa ollaan... Ja ollaan kyllä miehen kanssa mietitty keskinäistä testamenttia (molemmilla alaikäisiä lapsia ed.liitoista, ei haluta ruveta kortteeraamaan toistemme exien kanssa, jos sattuis kuolo toisen meistä korjaamaan :o/)

toivottavasti kuolet kivuliaasti joku päivä...

Mutta asiaan: teette avioehdon, jossa luettelette joka kipon ja kupin, jota ko. lapsi ei voi perintönä omasta kodistaan mukaan saada, kun hänen isänsä kuolee, sillä tuosta selviää. Suuremmasta omaisuudesta (asunto, mökki jne) teette jakokirjat tai siirrätte omaisuuden selkeästi toisen nimiin.



Jos on noin jumalattomasti omaisuutta, että huoli siitä painaa jo nyt, niin luulisi että sulla on omaisuudenhoitaja/ lakimies, joka voisi auttaa sua näissä niin, ettei tarvii av:lla tällaisia kysellä?

Finlex -> perintökaari



7 LUKU

Lakiosasta

1 §



Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on «lakiosa» perittävän jälkeen.



«Lakiosa» on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta.