Mitä tapahtuisi, jos lakkaisit pitämästä yhteyttä ihmisiin? Ottaisivatko he sinuun yhteyttä?

Kokeiltu on. Eivät pidä yhteyttä. Ihan yksin olen.

Joo ei ota. Enkä ota enää minäkään. Ihanaa olla vapaa tyhmistä ihmissuhteista ja ihmisiistä.

On itse asiassa aika vapauttavaa jättää enää ottamatta yhteyttä. Yhdelle, joka vielä soitti, olin itse asiassa vähän tylykin. Hänkään ei sitten enää soittanut. Ei hän minulle mitään ollut tehnyt, meillä vain oli niin erilaiset arvot ja elämäntilanteet.

Olen kokeillut...meni aikoinaan hermo kun aina olin se joka otti yhteyttä .

Ei ole ottanut yhteyttä..enkä ota itsekään enää.

Vapauttaa kummasti aivoja kun ei ole yhteydessä ihmisiin joiden kanssa ei ole mitään keskusteltavaa.

Oikeasti en taida kaivata ihmiskontakteja, joten en ole jaksanut pitää yhteyksiä kohteliaisuuttani. Kyllä se muidenkin yhteydenpito on aika nopeasti hiipunut yksipuolisuuden vuoksi.

Kumma kyllä ne ottavat yhteyttä, ei tosin moni, mutta pari hyvää ystävää.

Usein ihmettelen miten ihmeessä olen heidät ansainnut.

Minulla oli lapsuudenystävä, joka oli vähän huono pitämään yhteyttä. Koin itse menetyksen elämässäni ja hän lupasi olla olkapäänä, jos tarvitsisin. Kysyin, voisimmeko tavata. Hän ei ole vastannut vuosiin.

Ja viime vuosi oli minulle äärimmäisen rankka mielenterveyden kannalta. Ei vaan ollut voimavaroja enää mihinkään. Yksikään ihminen ei ole jäänyt kaipaamaan. Yhdeltä hain empatiaa, sain sensijaan sellaisen raivon päälleni, että päätin etten enää koskaan ole taakkana kenellekään. Enkä olekaan, en kuulu enää kenenkään elämään. Pahaltahan se tuntui, mutta minkä sille voi.

Ottivat hätähuutona kun vaikenin, otin etäisyyttä, lakkasin uskoutumasta. Eivät "ihmiset" noin yleensä mutta ne kaksi rakkainta, jotka sitten auttoivat ja toivuin elämäni rankimmasta masennusjaksosta. Ihmettelen usein että mun täytyy olla lopulta aika helkkarin hyvä tyyppi, kun nuo naiset tykkää musta. Toisen olen tuntenut hieman yli 50 v ja toisenkin jo yli 20 v. Palkkioksi minä sitten autan ja tuen missä voin. Aina.

N59

7 lisää vielä sen verran, että suurimpaan osaan noista ihmisistä, jotka menetin, koen vieläkin kaipausta mutta tunne ei ole molemminpuolinen.

Ei.

Äiti ja miesystävä ottavat kyllä itsekin yhteyttä. Yksi sukulainen kanssa ehkä muutaman kerran vuodessa. Kavereita ei kauheasti tunnu kiinnostavan. Saattavat synttärionnittelut laittaa. 

Ei ota yhteyttä muut kuin omat vanhemmat. Ei ole ottanut yhteyttä myöskään terapeuttini tai psykiatrini sen jälkeen, kun aloitettiin mt-lääkityksen alasajo. Vajosinkin sitten niin huonoon kuntoon, etten itse jaksa pitää yhteyttä kehenkään. Menen itse kohta ns. narun jatkoksi, mutta sanonpahan vaan muille mt-ongelmien kanssa kamppaileville sekä mt-potilaita hoitaville, että sopikaa lääkityksen alasajoon jokin aikaväli, jonka jälkeen hoitava taho ottaa yhteyttä, jos potilaasta ei kuulu enää mitään. Järjestely saattaa pelastaa ihmishenkiä.

Jos ei ota yhteyttä, niin sitten saattaa olla parempi, ettei itsekään ota.

Parhaiten tulee oltua yhteyksissä, jos on samanlainen elämäntilanne ja jotain yhteistä tekemistä.

Itse olen jo niin vanha, että uskallan mennä itseksenikin yökerhoon.

Itse myös ihmetellyt tätä nykymenoa. Mikä meitä suomalaisia vaivaa?

Kyllä.  Emme kuitenkaan koko ajan  ole yhteyksissä mutta kyllä se kysymyksiä herättäisi jos yht´äkkiä vaikenisin.

Kummallisia ihmisiä tunnette  jos eivät alkaisi perään kysellä? Itselläni ainakin neljä joista tiedän varmasti että hiljaisuuteni huomattaisiin. Ja tietysti jos en ilmestyisi työpaikalleni enkä mitään ilmottaisi aivan takuulla soitettaisiin perään.

Olen tehnyt niin, eivätkä kysele perään.

Vierailija kirjoitti:

Kokeiltu on. Eivät pidä yhteyttä. Ihan yksin olen.

Niin minäkin itsestäni luulin, kunnes sinä ilmaannuit.

Jotkut sukulaiset eivät kysele perään, heillä on perheet ja menot. Tai yksi kysyi muttei vastannut takaisin. Olisi kiusallista kysyä tavatessa että oliko joku syy miksei ole pitänyt yhteyttä tai ei kiinnosta, toisen kasvoilla olisi varmaan kiva ilme jonka haluaisi nähdä melkein. Ei viitsi kysellä perään ja tiedän mitä ajattelevat, joskus ei ole vain match made in heaven. Osa tutuista tavallaan kysyi perään, mutta jotkut vääriä tuttuja, ei jatkoon.

Riippuu ihmisestä, suurin osa tuskin ottaa..

Olen aina ollut huono yhteydenpitäjä ja ystävät tietävät sen. Tavataan sitten livenä silloin tällöin ja jutellaan kaikki kerralla. Ei tämä kaikkien kanssa toimi, mutta ne jotka jaksavat, niitä se ei haittaa. Tämmöinen mä vaan oon. Poissa silmistä, poissa mielestä.