"Pitää opetella olemaan yksin"

Otsikon mukainen lause on maailman paskin argumentti. Miksi pitäisi? Noin sanotaan aina pitkän parisuhteen päättyessä. Että ihmisen pitää opetella olemaan yksin.

Minusta yksin oleminen on täysin yliarvostettua. Itselläni on ainakin niin hyvä mielikuvitus, että osaan hahmottaa millaista on olla yksin - ilman että sitä olisin väkisin kokeillut. Mun todella pitkä parisuhde päättyi joitain vuosia sitten, omista ponnisteluistani huolimatta. Käänsin ihan varmasti kaikki kivet, jotka oli mahdollista kääntää. Toisaalta koen, että olin parisuhteen aikana jo aika yksin, henkisesti ja välillä ihan fyysisestikin. Samana iltana kun muutin pois, eräs ystäväni tuli kylään ja täällä hän on edelleen. Olemme nyt parisuhteessa, olleet useamman vuoden. Olimme tutustuneet muutamia kuukausia ennen eroani.

Nyt olen kuullut jupinaa siitä, "ettei tuokaan opetellut olemaan yksin." Ei se minua satuta, olkoon muut mitä mieltä tahansa. Itse löysin todellisen sielunkumppanini sattumalta ja olen kovin onnellinen hänen kanssaan. Kauhistuttaa ajatus, että emme olisi yhdessä, koska "olisin halunnut opetella olemaan yksin."

Pointtini on ehkä se, että kannattaa aina miettiä niitä neuvoja mitä muille antaa. Että kuinka ehdoton kannattaa olla.