Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisin päästä eroon pinnallisuudesta itseeni liittyen?
25.05.2022 |
Minulla on suorastaan pakonomainen suhtautuminen omaan ulkonäkööni ja siihen liittyviin pinnallisiin asioihin ja niiden pohdintaan.
Kuten millainen tyyli sopisi juuri minulle ja värit ja kampaus jne.
En haluaisi olla niin ulkonäkökeskeinen ja osa minusta jopa halveksuu sitä puolta itsessäni ja yritän piilotella tätä puolta muilta, mutta en voi sille mitään että tyyliin ja ulkonäköön liittyvät asiat kiinnostavat minua tuossa määrin.
Asian olisi helpompi ymmärtää jos olisin vielä erityisen nuori iältäni, mutta olen jo 35 ja edelleen nämä asiat valtaavat mieleni.
En pidä itseäni hyvännäköisenä tai käytä ajallisesti arjessa mitenkään tavanomaista enempää aikaa meikkaamiseen tai pukeutumiseen tai edes käy missään kauneushoidoissa eli kukaan ulkopuolinen tuskin arvaisi pinnallisuuttani.
En tarkalleen osaa sanoa miksi olen tällainen...ehkä se johtuu siitä etten ole hyväksynyt todellista ulkoista olemustani mutten haluaisi käyttää niin paljoa aikaa sen miettimiseen.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niksipirkka -tyyppiset ohjeet tuskin sinua auttavat, esim. vain tietty määrä aikaa peilin edessä päivää kohti tai muuta hölmöä. Sinun täytyy vain haluta enemmän pinnallisuudesta vapautumista kuin pinnallisuuden jatkumista. Sen monimutkaisemmasta asiasta ei ole kysymys.
No voit vaikka hyväksyä, että tuo on säälittävää. Ehkä se auttaa pääsemään pinnallisuudesta.
Keräilykulttuuurissa ennen aikaa jo ihmiset kykenivät tunnistamaan syötävksi kelpaavan ruoan ulkoisiin seikkoihin perustuen.
Vierailija kirjoitti:
No voit vaikka hyväksyä, että tuo on säälittävää. Ehkä se auttaa pääsemään pinnallisuudesta.
Kerrotko miksi se on säälittävää? siitä voisi olla apua, nähdä asia ulkopuolisen näkökulmasta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voit vaikka hyväksyä, että tuo on säälittävää. Ehkä se auttaa pääsemään pinnallisuudesta.
Kerrotko miksi se on säälittävää? siitä voisi olla apua, nähdä asia ulkopuolisen näkökulmasta.
-ap
Mieti nyt, joku miettii vain ulkonäköään. Olisitko sellaisen kanssa kaveri? Onko sellaisella ihmisellä mitään annettavaa? Sellainen ihminen on itseään täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voit vaikka hyväksyä, että tuo on säälittävää. Ehkä se auttaa pääsemään pinnallisuudesta.
Kerrotko miksi se on säälittävää? siitä voisi olla apua, nähdä asia ulkopuolisen näkökulmasta.
-ap
Mieti nyt, joku miettii vain ulkonäköään. Olisitko sellaisen kanssa kaveri? Onko sellaisella ihmisellä mitään annettavaa? Sellainen ihminen on itseään täynnä.
En minä tietenkään pelkästään omaa ulkonäköäni pohdi! Mieti nyt vähän...tuskin muutoin haluaisin olla vähemmän pinnallinenkaan koska en olisi koskaan pohtinut asian turhuutta tai häpeäisi sitä puolta itsessäni.
Olen muutoinkin todella visuaalinen ja sekin on tavallaan pinnallista, vaikkei ne asiat liittyisikään itseeni ulkoisesti.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keräilykulttuuurissa ennen aikaa jo ihmiset kykenivät tunnistamaan syötävksi kelpaavan ruoan ulkoisiin seikkoihin perustuen.
Epämääräisyydestä, keshityksestä (eli mitkä karsiutuu pois lisääntymisessä), ennustettavuuudesta ja ennakkoluuloista varmaan puhutaan ihmisten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voit vaikka hyväksyä, että tuo on säälittävää. Ehkä se auttaa pääsemään pinnallisuudesta.
Kerrotko miksi se on säälittävää? siitä voisi olla apua, nähdä asia ulkopuolisen näkökulmasta.
-ap
Mieti nyt, joku miettii vain ulkonäköään. Olisitko sellaisen kanssa kaveri? Onko sellaisella ihmisellä mitään annettavaa? Sellainen ihminen on itseään täynnä.
Toisekseen määrittele ihminen jolla on jotain annettavaa sinun mielestäsi...siis ihan omien kriteeriesi kautta...(entä kuinka monta määrittelemääsi ominaisuutta tunnistaisit itsestäsi?)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräilykulttuuurissa ennen aikaa jo ihmiset kykenivät tunnistamaan syötävksi kelpaavan ruoan ulkoisiin seikkoihin perustuen.
Epämääräisyydestä, keshityksestä (eli mitkä karsiutuu pois lisääntymisessä), ennustettavuuudesta ja ennakkoluuloista varmaan puhutaan ihmisten kohdalla.
Mikä tuntuuu kotoisalta ja turvalliselta sekä tutulta. Eli sisäsiittoisuuus jossa samat taudit periytyy ja vastustuskyky kohdata ja tojua vieraasperäisiä sairauksia ja tauteja immuniteetin osalta vaikuttaa siiihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräilykulttuuurissa ennen aikaa jo ihmiset kykenivät tunnistamaan syötävksi kelpaavan ruoan ulkoisiin seikkoihin perustuen.
Epämääräisyydestä, keshityksestä (eli mitkä karsiutuu pois lisääntymisessä), ennustettavuuudesta ja ennakkoluuloista varmaan puhutaan ihmisten kohdalla.
Ymmärrän mitä tarkoitat, muutten täysin mitä haet tässä kohtaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tuosta osin itseni. Olen käynyt kaiken maailman tyylikonsultaatioissa, värianalyyseissä, meikkauskursseilla ja maksanut jopa joistain nettikurssesita ja aina hetkellisesti olen todella tyytyväinen kun kuvittelen viimeinkin löytäneeni sen oman jutun. Mutta sitten tulee aina joku uusi juttu löydettäväksi mikä kumoaa sen edellisen...ja taas mentiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa konmaritin enimmät vaatteenikin pois ja nyt kaduttaa
Miksi se häiritsee sinua? Mikä tekee sinusta pinnallisen? Se että olet kiinnostunut ulkonäöstäsi vai?
Ap:llä on muitakin ongelmia: hän ottaa helposti itseensä.
Mäkin olen 35 ja mulla ei ole pakonomaista suhtautumista ulkonäköasioihin, mutta en ole sinut ulkonäköni kanssa. Vihaan olla valokuvissa enkä halua nähdä miltä näytän niissä. Meikkaaminen tuntuu turhalta, kun tuntuu että se rumentaa minua. Mitä sitä hienoja kampauksiakaan tekemään, kun naama on ruma. Tai hienoja vaatteita. Tukka ponnarille ja huppari vaan päälle. Siskoni ja äitini ovat minua huomattavasti kauniimpia. Harmittaa olla se ruma ankanpoikanen, joka ei koskaan muutu kauniiksi joutseneksi.
Onko sinulle joskus huomautettu ulkoisesta olemuksestasi?
Esim. lapsuudessasi?
Itselleni on lapsesta asti hoettu miten kaunis olen,
ja nyt 40+ vuotiaana on valtavat paineet ikääntymisen vuoksi.
Itsetuntoni on siis tavallaan rakennettu ulkonäkööni, varsinkin äitini toimesta.
Olen edelleen hyvänäköinen, mutta en voi olla miettimättä ulkonäköäni tämän tästä.
Kyse on loppujen lopuksi siis itsetunnosta ei niinkään pinnallisuudesta.
Yritä löytää itsestäsi sisäinen kauneutesi, ehkä sitten ulkönäkö seikat jäävät taka-alalle.
Itsekin yritän opetella samaa.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään muulla vastaavia ajatuksia?