Puolisosi ehdottaa sinulle avointa suhdetta - reaktiosi?

Kerron, että minulla on ollut sivusuhteita jo viimeiset 8 vuotta ja käy minulle.

Avioero.

Kävisi minulle.

Jos tilanne olisi tuo niin olisin itse hakenut avioeroa jo aikaa sitten. Jos kyse olisi vain seksin puutteesta, niin voisin hyväksyäkin että hakee muualta tarvitsemansa. Mutta jos ei ole yhteisiä keskusteluja, parisuhdeaikaa eikä henkistä läheistyyttä niin mitä hemmettiä sellaisella suhteella tekee?

Eiköhän tuollaisessa tilanteessa ero olisi paras ratkaisu, vaikkei puoliso avointa suhdetta ehdottaisikaan. Itse en todennäköisesti jaksaisi olla parisuhteesta, joka ei ole enää parisuhde. Ja minusta parisuhteeseen kuuluu olennaisesti yhteinen aika ja sekä fyysinen että henkinen läheisyys.

Eihän tuo ole mikään suhdekaan enää. Ei tarvitse keskustella kuin erosta enää.

No tossa aloituksen tapauksessa ero on ilmiselvä ratkaisu. Miksi edes yrittää tekohengittää tuota? Kummallekin parempi mennä kokonaan erilleen ja vapaille vesille.

Myös omassa suhteessani (erilainen tilanne) ratkaisu olisi ero, koska olen ihan oikeasti arvoiltani monogaminen.

Riippuu syistä miksi avointa suhdetta haluaisi. Meillä minä voisin ehdottaa meille avointa suhdetta, koska olen halukkaampi kuin puolisoni ja haluaisin myös rajumpaa nautintoa kuin mitä puolisoltani saan.

Joku yksinäisyys suhteessa, keskustelutason heikkous kertoo minusta sellaiselta, että ne pitäisi ensin laittaa kuntoon ennen kuin alkaa edes avaamaan suhdetta. Jos noita ei saa kuntoon, niin parempi erota kokonaan.

Miksi pysyä suhteessa, jos ei tunteita toisia kohtaan eikä mikään toimi yrityksistä huolimatta?

Erohan tuossa on oikea ratkaisu, eikä mikään "avoin suhde".

Miksi olette yhdessä? Yksipuolinen avoin suhde on pettämistä. 

Joo, ihan ok. Minulla on ollut jo vuosia salaisia sivusuhteita, jotka pitää minut pirteänä ja liikkeessä. En ole sitä vastaan, kunhan mies pitää sivusuhteet omana tietonaan, eikä jää niistä kiinni. En halua tietää niistä, enkä mitään skandaalia miehen typeryyden takia. Mikäli mies huolimattomuudellaan aiheuttaa minulle ongelmia, hän saa vastata teoistaan ja ne tulevat sitten kalliiksi.

Olen ehdottanut miehelleni, mutta se ei käy hänelle.

Minusta olemme juuri silloin tulleet tilanteeseen jossa suhde kannattaa lopettaa ja molemmat lähtevät etsimään uusia kokemuksia vapaina kuin taivaan linnut. Mikä järki on roikottaa mukana ihmisiä joiden kanssa läheisyys ja se jokin on pysyvästi kadonnut?

Meillä on avoin suhde, mutta tuollaisessa tilanteessa ero voisi olla parempi vaihtoehto.

Yleisesti ottaen jo haastavaan tilanteeseen ajautunutta parisuhdetta käsittääkseni hyvin harva onnistuu parantamaan suhdetta avaamalla - avaamisen olisi hyvä tapahtua silloin kun suhde on hyvässä kunnossa. Jos avoimet suhteet ovat konseptina vieras, asiaan tulee helposti liittymään kaikenlaisia haasteita, ja jos parisuhde on jo nihkeässä paikassa, niiden haasteiden rakentava yhdessä ratkominen lienee epätodennäköinen skenaario.  Suosittelisin lukemaan Mirja Hämäläisen 'Avoimet suhteet' sekä kuuntelemaan Riikka Suomisen 'Vallattomia suhteita' -podcastin. Itselläni nämä ovat avartaneet näkökulmaa merkittävästi ja jossain määrin vapauttaneet normien kahleista.

Avoin suhde ei korjaa parisuhteen ongelmia. Päinvastoin se tarvitsee pohjakseen erittäin hyvän parisuhteen.

Lähettäisin hänet johonkin muistitesteihin, koska olemme eläneet jo varsin pitkään polyamorisessa järjestelyssä/avoimessa suhteessa.

Ehdotus ei sovi kummankaan moraaliin.

Suru, ja totean, että ei sovi. Eroonhan se todennäköisesti johtaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotus ei sovi kummankaan moraaliin.

Sama meilläkin. Aivan käsittämätön juttu joku "avoin" suhde. Avioliitto on pyhä ja siihen ei kolmatta pyörää mahdu.