Mikä tekee elämästä "omannäköisen"? Milloin taas ihminen ei elä omannäköistä elämää?

Kuten sanoit, sitä ettei kadu elämäänsä.

Että on tyytyväinen. Tekee sitä, mikä on itselle tärkeää eikä esimerkiksi uhraa koko elämäänsä toisten miellyttämiseksi.

Olisiko sitä, että ohjautuu omista toiveistaan, tarpeistaan ja arvoistaan käsin, ei ulkoa ohjautuen tai jonkun muun mielipiteitä noudattaen, tai peloista käsin.

Mut ei kai kukaan voi olla aina 100 prosenttisen tyytyväinen elämäänsä?

Tarkoittaa, että sim opiskelet sitä alaa, jota itse haluat, et sitä jota vanhempasi haluavat. Ym. Teet elämäsi valinnat itseäsi kuunnellen, etkä muiden ihmisten neuvojen tai odotusten mukaisesti.

Tarkoittaa, että ei ole työn orja.

Ihminen ti elä omannäköistään elämää, jos hän valitsee ammattinsa muiden ihmisten toiveiden tai arvostuksen mukaan. Jos hän hankkii kaksi lasta ja koiran sekä omakotitalon, koska niin kuuluu tehdä. Ei ole pysähtynyt miettimään, mitä hän itse oikeasti haluaisi. Ehkä hänen pohjimmainen haaveensa olisikin suurperhe tai ei lapsia ollenkaan. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Mut ei kai kukaan voi olla aina 100 prosenttisen tyytyväinen elämäänsä?

Ei, mutta voi se silti olla omannäköistä, jos hyväksyy vastoinkäymiset osana normaalia elämänkulkua.

No se tarkoittaa juuri sitä omannäköistä. Mikä sinulle tuntuu hyvältä? Älä seuraa valmista kavaa, vaan tutkiskele itseäsi.

Minun omannäköinen elämä on sitä, että olen 30v ja kahden teinin äiti. Minä halusin perustaa perheen nuorena.

Voi tarkoittaa montaakin asiaa eri tasoilla. Yllättävän moni ajattelee, että pitää elää tietynlaista elämää. Yhtä moni ei tunnu ajattelevan syvällisempiä kysymyksiä ollenkaan. Mennään oravanpyörässä miettimättä, tämäkö on se elämä jota haluaa elää. Usein tähän liittyy materialismi, annetaan rahan ratkaista pitkälti elämän valinnat.

Silloin elämä ei ole omannäköistä kun siitä puuttuu ne itselle tärkeät elementit ja nimenomaan niissä isoissa linjoissa.

Ammatinvalinta, puolisonvalinta, asumismuoto, asuinpaikkakunta ja elämäntapa nyt ekana tulee mieleen sellaisina joissa voi mennä pahasti metsään eikä näitä ole ihan helppoa alkaa muuttamaan/oikaisemaan enää jälkeenpäin.

Ja vaikka voikin vaikka erota niin silti sitä entistä parisuhdetta ei saa poistetuksi omasta historiasta vaan siihen hukattu aika on menetty iäksi eikä mikään suhde ikinä ole sellainen etteikö se jälkiä jättäisi niin hyvässä kuin pahassakin. Näitä sitten tietenkin kantaa mukanaan lopun ikää ja ne saattaa hyvinkin estää sen aidosti omannäköisen elämän elämisen myös jatkossa.