Ystävät katoavat kriisissä

Samoin jos menettää läheisen, sairastuu, ei jaksa työelämän pyörityksissä jne

Tällaista se on. Suurin osa ihmisistä ei käsitä, että olemme täällä elämässä _toisiamme_ varten - eikä yksistään itseä tai niitä kaikkein lähimpiä. Sitten tämä mene tällaiseksi yksilösuoritukseksi, ja jo nyt ihmiskunnan loppu häämöttää. Se ei ihmetytä minua.

Minä En Ole Mikään Hyväntekijä!

Mitä jos kummallakin on omat kriisinsä yhtäaikaa?

Joskus tuntuu, että on saanut olla se vakkarikuuntelija jollekin draamaqueenile, vaan kun itse tarvitsisi perusapua - radiotaajuus nolla. Eli ystävyyttä!einedes ollut. Pelkk hyväksikäyttösuhde.

Katsoin itse omassa kriisissäni kun kukaan ei ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin itse omassa kriisissäni kun kukaan ei ymmärtänyt.

*Katosin *

Joskus haluaa tosiaan kadota itse, jos kokee ystävyyden muuttuvan uteluksi taintunkeiuksi, röyhkeästi neuvojatvkuin jobin ns frendit

On koettua. Aika musertava ilmiö. Muiden kriiseissä olen ollut se jonka luokse tullaan yöksi vaikka keskellä yötä kun on ollut hätä.

Mielestäni Suomalaisilla ei ole oikeasti ystäviä. Ystäviä ollaan kun toisesta on jotain hyötyä mutta muuten käytetään aika mieluummin vaikka puhelinta nysväten kuin ihmisten kanssa.

Näin on. Multa kaikkosi yksi ystävä, jota olin pitänyt hyvin läheisenä. Sairastuin ja pari vuotta meni sairastaessa. Ystävästä kuului harvoin mitään. Tavattiin yhden kerran sen jälkeen kun olin parantunut. Ihan normaalisti juteltiin niitä näitä ja kerroin vähän siitä sairausajasta. Sovittiin, että nähdään uudestaan. Eipä enää nähty. Jätti tapaamatta jonkin syyn varjolla. Oltiin siis oltu tosi hyviä ystäviä. Kannustin häntä lähtemään vaihtoon yms. Kävin hänen luonaan kun asui hetken ulkomailla jne. En ole ollut neljään vuoteen hänen kanssaan tekemisissä muuta kuin sosiaalisen median välityksellä jotakin. Tosi paha maku jäi. Jotkut ihmiset eivät vaan ilmeisesti pysty käsittelemään toisten vaikeita elämäntilanteita. Tämänkin henkilön kohdalla kuuntelin hänen murheitaan paljon ja kannustin ja tuin silloin kun olimme ystäviä, mutta kun minulle tapahtui jotakin rankempaa niin hän ei pystynyt olemaan tukena. Onneksi monia hyviä ystäviä jäi vielä jäljelle, jotka tukivat minua.

On raskasta olla kriisissä olevan tukija. Itsekin väsynyt töistä ja puhelimennäytössä vilkkuu tuttu numero. Teinillä on burnout koulusta tai isoäiti on katkera koko elämästään.

Näin se menee, olen ollut olemassa vain syntymäpäivinä(lahjat) ja henkisenä tukena muille. Kun itsellä vaikea tilanne, yksikään ei jaksa välittää.