Halveksin hoivakodissa makaavaa isääni

Täälläpäin ennenku hoivakotiin joutuu, niin pitää olla siinä kunnossa, että tarvii kotihoitoa monta kertaa vuorokaudessa

Minusta tuntuu ettet edes tunne isääsi. Mutta tee niinkun teet.

Jotkut ovat huonoja osoittamaan tunteitaan. Onko hän aina ollut tuollainen jörrikkä? Koita silti jaksaa käydä katsomassa häntä. Se on edes jonkinlaista vaihtelua yksitoikkoiseen elämään.

Uskon, että on masennus. Ehkä hän ei testeissä uskalla kertoa todellista vointiaan. Käynnilläsi on varmasti vaikutusta, vaikka hän ei sitä osoitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olls hoivakodissa jos ei ole fyysisesti sairas tai muistisairas?

Niihinhön ei tahdo millään sopia kovin heikkokuntoisetkaan.

Jos maksaa n 5000 e/kk, niin sitten pääsee yksityiseen itsekustannettavaan paikkaan.

Ehkä ap: tä häiritsee se rahan meno.

Miksi hänet on laitettu hoivakotiin sitten, jos hänellä toimii muisti. Entä lääkkeiden vaikutus tai jokin pettymys tilanteeseen. Haluaisiko hän oman kodin. Iäkkäillä voi olla jotain rappeumaa jossain vaiheessa, muttei siksi ole pakko olla hoivakodissa.

Et ole paha ihminen.  Päinvastoin ajattelet aivan järkevästi, miten paljon kuormitat itseäsi isäsi vuoksi. Hänellä ei ole hätää hoivakodissa ja apuakin saa halutessaan. 

Ei ole ollut lammasmaista yrittää parhaasi isäsi suhteen, mutta jos kymmenen vuoden jälkeen mietit mitä jaksat isäsi suhteen tehdä on  hyvä kuulostella itseäsi. Voisiko käyntejä vähentää ja tapaamisaikaa lyhentää? 

On kuitenkin hyvä, että isäsi tilannetta tarkastetaan omaisten toimeista ja että isäsi hoito sujuu asianmukaisesti. 

On myös oikeamielistä ilmoittaa isällesi ja henkilökunnalle siitä, ettet halua enää käydä niin usein kuin aiemmin.

 

Isäni heittäytyi avuttomaksi ja "sairaaksi" äidin kuoleman jälkeen, ja kun huomasi ettei meille lapsille mennyt tuo ns. "avuton vanhus" näytelmä läpi, hommasi itsensä hoiva/palvelukotiin siskonsa avulla. Tiedä sitten miten saanut jallitettua lääkäreitä. Meistä lapsista kukaan ei ole vuosiin ollut isän kanssa tekemisissä eikä käyty katsomassa, ilmotettiin hoivakotiinkin ettei tarvi ottaa yhteyttä. Joten AP:lle, älä väsytä itseäsi, katkeroidut vaan, jos jatkat käymistä. Ihmetyttää nämä kommentit, että pitäisi käydä katsomassa, vaikka itselle tulee niistä käynneistä paha olo.

Onko sillä lopputuloksen kannalta edes väliä onko kyse sairaudesta vai laiskuudesta? Jos ja kun käynneistä ei ole mitään iloa kummallekaan osapuolelle ja päinvastoin ne aiheuttaa pahaa mieltä ainakin toiselle osapuolelle, miksi pitäisi käydä oli sitten kyse kummasta tahansa.

No ei kyllä ole velvollisuutta käydä tapaamassa ketään.

t. hoitsu

Kyllähän yksityiseen hoitokotiin pääsee. Ne on vain aika kalliita. Meidän tuttavamme - terve, hyvin liikkuva 77v.- meni sellaiseen ja on tyytyväinen. Kaikki kuulemma hoituu: siivous, pyykit, ruokailu. Se on vaan rahasta kiinni.

Ja ap:lle. Älä käy katsomassa, jos käynnit ahdistavat. Jos isäsi sitten oikeasti kaipaa seuraasi, ottaa varmaan sinuun itse yhteyttä. Vaikuttaa siltä, että pelaa jotain peliä nyt kanssasi.

Kymmenen vuotta sitten pääsi. Ei enää.  Nykyinen elinaika hoivakodeissa kunnallisella on pari vuotta keskimäärin.

Luultavasti isäsi reagoi vierailuusi noin. Ei halua ottaa sinuun mitään kontaktia.

Joten älä mene.

Mitäköhän hait tällä aloituksella? Sitä, että saisit itsestäsi annettua mahdollisimman epämiellyttävän kuvan? No, se kyllä onnistui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Sinun tehtäväsi on käydä katsomassa isääsi. Jos hän haluaa elää noin, se ei kuulu sinulle.

Onko se oikeasti tehtäväni ja velvollisuuteni, jos isä ei koskaan osoita mitään tunteita, reaktioita tai kiinnostusta käydessäni siellä? Kyllä vanhuksillakin pitää jotain yritystä elämässä olla.

Mainittakoon, että olen ainoa, joka isää käy katsomassa. Mistähän johtuu...

Ap.

Hoivakotiin ei päästä laiskuuden vuoksi, vaan joudutaan sairauden takia/ kun ei kykene elämään itsenäisesti Sinulle ei varmaankaan ole kerrottu diagnoosia. Puhu häntä hoitavien lääkärin ja hoitajien kanssa ja yritä selvittää tilanne. Masentunut ei parane eikä piristy vaikka kuinka käsketään, kehotetaan, vaaditaan tai velvoitetaan. Sitä hoidetaan muilla tavoilla, eikä hoito valitettavasti aina auta paranemaan. Eikä kenelläkään "pidä olla jotain yritystä elämässä" jos/kun sairaus vie kaikki voimat. Ethän vaatisi pyörätuolissa istuvaa jalatonta juoksemaan. Sama asia, toinen vain näkyy päällepäin. Voi olla, että käyntisi ovat hänelle tärkein asia elämässä, vaikka ei kykene sitä osoittamaan.  Jos isäsi ei ole tehnyt sinulle jotain loukkaavaa tai väärää, niin sairaus ei ole syy halveksia häntä. Vanhoiksi ja avuttomiksi tulemme kaikki, jotka eivät nuorina ja terveinä kuole. Ikävää, että olet ainoa, joka häntä käy katsomassa. 

Provo tämä on tai mt-ongelmaisen kirjoitus.

Minä lopetin isääni yhteydenpidon kun hän julmasti kännipäissään loukkasi lapsiani. Minua ei paina asia kyllä yhtään, yksin kuoli, onneksi jäi iso perintö minulle.

Jos hän ei puhu eikä osoita tuntemisen merkkejä niin turhaan käyt, sano lähtiessäsi, että pyydä, jos haluat minut taas tänne. Moi!

Tulee mieleen, että isäsi voi olla loukkaantunut siitä, että hän on joutunut hoivakotiin. Ehkä hän haluaisi, että joku lapsista olisi ratkaissut hänen asumisensa muulla tavalla. Toisaalta hän ymmärtää, että se ei ole ollut mahdollista, koska ......... jne. Kun ilmestyt paikalle, hän tietää jo kuvion. Tulet KATSOMAAN häntä, vähän niin kuin apinaa häkissä ja ehkä vielä kärttyisenä. Lähdet pois ja hän jää makaamaan sänkyynsä. Nämä tuntemukset voivat olla niin syvällä, että niitä ei kysymällä taida saada selville. Mitä jos veisit häntä ulos, jos siellä on piha-alue. Ota jotain naposteltavaa mukaan ja kuskaa vaikka pyörätuolilla aurinkoon istumaan ja pidä tunnelma kevyenä. Sanomalehti mukaan. Miksi ajattelen näin? Muistan oman isäni ilmeen aina kun lähdin pois sairaalasta. Hän selvästi odotti, että kun tulen niin sitten lähdemme yhdessä kotiin. Ymmärsin sen vasta myöhemmin. Sehän ei ollut mahdollista, sille tielleen hänkin jäi. Jotain virikettä pitää nyt keksiä ja vihainen ei saa olla. Onnea matkaan.

Aivan selvästi ap ei kerro koko totuutta. Hänelle on jo moni täällä palstalla esittänyt asiallisia kysymyksiä., jotta voisimme vastata hänen aloitukseensa.

Ei ole isällä eikä aikuisella lapsellaan kaikki muumit laaksossa.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta sitten pääsi. Ei enää.  Nykyinen elinaika hoivakodeissa kunnallisella on pari vuotta keskimäärin.

Missähän päin muka niin on ollut että hyväkuntoinen on päässyt hoitokotiin, siis kunnalliseen. Kyllä se on aina ollut odotuksen takana jos ei nyt ihan suoraan jostain vuodeosastolta ole siirretty.

tuota, viitsitkö vinkata missä on sellainen hoivakoti johon pääsee laiskuuttaan? menisin viivana sinne.