miten synnytysnäky vaikutti mieheenne?? uskallanko ottaa mukaan?

katseli sinne ja huuteli että tuli sentin eteenpäin.. ;-) juu, traumoja ei hänelle jäänyt. siis mies jolle tekee pahaa nähdä teho-osasto-sarjan juttuja.



ja aivan korvaamaton tuki hän on ollut kahdessa synnytyksessä. kolmattakin lähtee hakemaan.

Etukäteen olin vannottanu häntä, että sinne alapäähän et sitten kurki! Loppuraskaudessa kyselin, että uskallatkohan kurkata. Hän sanoi että ei taida uskaltaa. Ponnistusvaiheessa hän oli minun vieressäni yläpäässä, hieroili selkää yms. ja jossain vaiheessa otti kameran käteensä ja otti kuvia niin siitä, kun ponnistan ja juuri siitä hetkestä, kun vauva oli tullut ulos..! Kuvassa on napanuorat yms. Mutta se on tosiaan otettu yläsuunnasta eli jalkovälini ei siinä näy eikä mieskään sitä sieltä suorasta kulmasta nähnyt. Mutta näki toki kun vauva tuli ulos. Eipä hän tuosta mitenkään järkyttynyt ja seksielämäkin ihan ennallaan ;) ..itseasiassa luulen, että nyt kun tuo näky on hänelle jo tuttua, ties vaikka ensi kerralla hän katsoisi kun vauva tulee ulos :O :D

Ehdottomasti mukaan!



Minun mies oli alatiesynnytyksen ponnistusvaiheessa jo tosi innoissaan mukana. Tsemppasi ja hihkui vieressä, katsoi kun tukkaa näkyi jne. Sektio-kokemuksen olisi kuulemma ehkä halunnut jättää väliinkin.

" heitin" mieheni pihalle ponnistusvaiheessa. En missään nimessä olisi halunnut häntä sinne. Mielestäni jos ajatus ahdistaa, ei miehen ole mikään pakko antaa olla mukana loppuun asti, jos synnyttäjä itse ei niin halua. Hänet kyllä haetaan paikalle heti lapsen synnyttyä!

Mies mukana synnytyksessä, ei vaikuttanut mitenkään. Vaikka näki myös millaisen " räjäytyksen" alapää oli kokenut.

Hei!

Minusta on suorastaan kamala ajatus, että äiti kieltää isää tulemasta paikalle. Vaikka nainen joutuukin työn tekemään, niin lapsi on kuitenkin yhtä paljon isänsä kuin äitinsä lapsi ja miehestä on myös korvaamaton tuki synnyttäjälle.



Ketään ei tietenkään voi pakottaa tulemaan, mutta jos mies haluaa tulla, niin kumpi mahtaa olla parisuhteelle enemmän vahingollista: Se, että vaimo kieltää miestä olemasta läsnä lapsensa syntymässä vai se, että " saattaa nähä jotain, joka voi vähän hirvittää" . Eipä tuo varmaan yllätyksenä tule!

ONNANNAA

Mieheni ei aluksi ollut tulossa synnytykseen mukaan. Mulle asialla ei ollut niin väliä, mutta kysyin mieheltä, miten hän luulee jaksavansa odottaa yksin monta tuntia. Ainakin sairaalaan asti voisi tulla, jos ei sitten synnytyssaliin. No, loppuraskaudessa kysyin asiaa uudelleen ja yht' äkkiä mies pitikin itsestään selvänä, että hän tulee mukaan. Ja tulikin. Mä en välittänyt siitä, mitä mies näkee. Sanoin etukäteen, että jos tekee pahaa, voi mennä ulos. Ei ole pakko katsoa.



Ponnistusvaiheessa kiskoin miehen vierelleni, koska halusin puristaa miehen kättä. Kyllähän tuo aika lailla kuitenkin kerkesi itse syntymästä nähdä. Jälkeenpäin kun asiasta puhuttiin, mies sanoi, että olivat polvet valahtaneet veteliksi, kun vauva syntyi. Ei sen takia, miltä mun alapää oli näyttänyt, vaan siksi, että vauva oli niin pieni ja heikko. Tytön syntymän jälkeenkin miehestä oli konkreettista apua: hän lähti saattamaan tyttöä Lastenklinikalle ja toi mulle sitten saliin kuulumiset vauvan voinnista ja valokuvan. Lisäksi mies auttoi mua suihkussa käymisessä, kun en tahtonut pysyä tolpillani.



Mä ajattelen myös niin, että on tavallaan miehen oikeus halutessaan nähdä lapsensa syntymä. En siihen kuitenkaan pakottaisi. Mieheni oli aika liikuttunut nähdessään, millainen työ synnyttäminen on.

Yksi Lastenklinikan hoitajista kerran ihasteli, miten mieheni niin tottuneesti ja varmasti hoiti vastasyntynyttä esikoistamme. Mies vastasi, että kun hän on nähnyt, miten vauva syntyy, hän uskoo, ettei vauva mene kovin herkästi rikki :D

Tuo oli tosi nokkela hoksaus tuo miehesi viimeisin juttu :) :) Jos muistan oikein näistä palstajutuista niin teidän tyttö syntyi vielä paljon etuajassa ja varmasti oli pieni ja " hauras" , mutta ihan oikeassa miehesi on!



Coe

Laitanpa vielä tämän asian, kun kukaan muu ei ollut vielä maininnut. Minä ponnistin jakkaralla. Jakkaralla ponnistaessahan mies on synnyttäjän selän takana tukemassa asentoa. Sieltä on käytännössä mahdotonta nähdä mitään kriittistä, vaikka haluaisikin. Vastasyntyneen kätilö nostaa näytille ja ainakin minä itse näin vasta silloin ekaa kertaa.

oli kyllä molemmissa synnytyksissä mukana ja näki tietysti kaikenlaista syntymien aikana, mutta sanoi asiasta keskustellessamme että hän ei kyllä osaa yhdistää näitä asioita mitenkään eli hänestä alapääni on aivan eri silloin kun ollaan synnyttämässä ja silloin kun taas tehdään jotakin muuta=) eli hän ei ainakaan ole ollut moksiskaan vaikka onkin kaiken nähnyt! Kuvottavaa oli ainoastaan kuulemma istukan syntyminen, itse en edes istukkaan nähnyt mutta kuulemma kasa veristä jauhelihaa eikä kovin mielyttävä näky.

Eli hieman erilainen kokemus: mies vannoi koko raskauden ajan ettei tule mukaan synnytykseen, tuli sitten kuitenkin ja pysytteli tiukasti pääni vierellä. Oli varmaan yhtä hikinen kuin minäkin, mutta uskollisesti pyyhki minun otsaani. Oli mahtavaa kun oma mies oli tukena..! Siksi siis kannatan miehen mukaan ottamista.



Mutta sitten toinen puoli: erehtyi kävelemään jalkopään kautta kun kätilö tyhjensi kohtua jälkeisistä, ja minulla sattuikin olemaan sisäinen verenvuoto, eli sitä verta sitten tuli oikein huolella. Heikkoa kuulemma teki, kun ei tiennyt mitä tapahtuu ja itse ei voi mitenkään auttaa. Tämän jälkeen meillä ei sitten suostuttu seksiin ensimmäiseen kuuteen viikkoon, ja senkin jälkeen vain kovalla suostuttelulla. Ei kuulemma hävinnyt kuva synnytyksestä mielestä.



Yhteenveto: ota miehesi ehdottomasti mukaan, jos kerran haluaa tulla, mutta käske istua pääsi lähellä. Onnea synnytykseen..!

Meillä oli kans samoin kun monella muulla ketjussa että olin sanonut että ei kai sun tarvi sinne jalkoväliin kurkkia, tuskin on " hienot näkymät" . Mies oli itse samaa mieltä.



No kas kummaa sitten synnytyksessä yhtäkkiä halusikin nähdä :D Eli pää alkoi vauvasta näkyä niin mies kysyi minulta (!) lupaa että saako hän katsoa :D Mitäs siihen nyt vastata kun itse punnertaa hikipäin lasta ulos. Hetken oli katsellut ja sitten tuli ottamaan kädestä kiinni ja sanoi että nyt työnnät niin perskuleesti niin sitten se syntyy! Heh, ihan hyvä tyyli tsempata sinänsä, sillä seuraavalla työnnöllä lapsi sitten luiskahti ulos. Ukko vielä ihmeissään katteli istukat sun muut kun kätilö niitä näytti vaikka raskausaikana meinas tulla oksu jos näytin kuvia :) Sanoi vielä että se näytti ihan isolta pihviltä :D



Miehen mukaan siis ihan positiivinen kokemus, tuli kuulemma tunne että oli kunnolla touhussa mukana eikä vain kädestä pitämässä. Yksilöllistä kai mutta ota mies mukaan ja anna itse päättää mitä näkee/katsoo ja mitä ei. Meillä ainakin oltiin 2 kertaa ylpeämpiä kun sai nähdä.. ylpeitä minusta, vauvasta ja isäksi tulemisesta.

Mies oli mukana esikoisen synnytyksessä. Otti kuvia myös jalkopäästä, kun vauva oli jo syntynyt, siinä näkyy siis kaikki! Ne kuvat on kyllä nykyään tarkoin varjeltuna kaapin pohjalla, eipä niitä niin itsekään ole kovin mukavaa katsella. Ei tainnut oikein tajuta vauvan syntymän jälkeen mistä olisi kuvannut. Katkaisi napanuoran ja näki istukankin ym. jälkeiset.



Toisen synnytin yksin heinäkuussa. Mies ei halunnut tulla mukaan, tai olisi voinut tulla salin ulkopuolelle odottamaan. Tunnusti, että oli sen verran heikottavan näköistä touhua, että jättäisi mielellään väliin. En halunnut pakottaa ja sanoin, että saa tulla jos haluaa. No, eipä sitten loppuviimein tullut. Olin valmiiksi synnärillä, kun toivoin suppareita tai käynnistystä vauvan " ison" koon ja yliaikaisuuden vuoksi. Kesken yöunien meni vedet ja lähdin kätilön kanssa saliin. Salissa kerkesin olla 2 h 10 min, kun poika oli maailmassa. Ponnistusvaihe oli tasan minuutin, joten eipä siinä paljoa olisi kerennytkään mitään näkemään. Toisaalta oli paljon mukavampaa käydä yksin synnyttämässä, kun ei ollut miestä " hössöttämässä" vieressä ja sai jutella mukavia sen kätilön kanssa :)



Ota ihmeessä mukaan, jos vain haluaa :)

Vaikutti mieheen niin että hänelle tuli tippa linssiin, kun poika pääsi maailmaan.



Siinä vaiheessa mies oli aivan innoissaan kun pää näkyi.



Ehdottomasti vaan mies mukaan. Jos kerta et ' kehtaa' ottaa synnytykseen mukaan niin miten olet ylipäätään kehdannut olla miehen kanssa alasti? ;)

varsinkin esikoisen pitkän synnytyksen jälkeen mieheni katseli minua kuin suurta sankaria. Ainoastaan istukan näkeminen (roikkui puoliksi takapuolestani kun mies tuli vauvaa pesemästä) olisi kuulemma saanut jäädä näkemättä, mutta sitäkin hän lähinnä naureskeli myöhemmin... Kannattaa ottaa mies mukaan, kaikista näkökulmista ajateltuna. Toiseen synnytykseen hän lähti jo reippaana ja nyt kun kolmas ja viimeinen on tulossa, hän vaan ihmettelee, kuinka naiset kestävät järjissään kun tietävät mitä on edessä. Ja tulee tietysti mukaan, tarvitsen häntä siellä.