Mikä avuksi? (OM)

Kylmän pitkän avioliiton jälkeen oon suhteessa mieheen, joka on ylittänyt kaikki unelmani melkein joka tasolla. Hänen kanssaan ihan järisyttävä henkinen yhteys, arvostan ja ihailen häntä ihan valtavasti. En oikeasti ole pystynyt edes haaveilemaan tällaisesta yhteydestä.

Alusta alkaen olen halunnut häntä valtavasti. Ensimmäiset kolme viikkoa oli kiihkeää, vaikka varsinainen yhdyntä ei muutaman yritetyn kerran jälkeenkään onnistunut koska hän jäätyi eikä kyennyt. Itsellä seksuaalisia traumoja, hänellä todella turvaton lapsuus. Kaikesta on puhuttu ja se on tuntunut valtavan eheyttävältä. Hänestä myös.
Kumpikin sitä mieltä, että tällaista ei ole ikinä tullut kohdalle.

Valitettavasti hän ennen ensimmäistä tapaamista kertoi, miten hänellä on krooninen halipula ja miten hänellä on korkea libido. Nyt on tilanne että neljän kuukauden jälkeen seksiä on ollut (hyvin harvakseltaan) kaikella muulla tavalla mutta ei varsinaista yhdyntää. Tilanteet on kyllä olleet varsin intohimoisia. En itsekään ole yhdyntäkeskeinen, mutta koska halu häntä kohtaan on niin valtava, haaveilen siitä jatkuvasti. Muuta seksiäkin on vain minun aloitteestani, ja usein hän vaan kertoo että nyt tarvii etäisyyttä. Näemme vain viikonloppuisin. Jos en mene hänen lähelleen, hän ei tule.

Ollaan puhuttu asiasta kymmenet kerrat. En pysty välttämään tunnetta, että minusta vaan puuttuu se jokin. Kertonut oon senkin. Oon ottanut puheeksi senkin, että on ihan tavallista että paineet uuden kumppanin kanssa voi olla niin kovat, että erektiolääkettä voi tarvita alussa tueksi. Hänellä kyllä seisoo ihan kivikovana kaikessa muussa.

Muutakin fyysistä läheisyyttä hän kaipaa huomattavasti vähemmän kuin minä. Olen ilmeisesti parantanut hänen kroonisen halipulan kuin taikaiskusta.

Silti oon hänelle "koko maailma" (kuulemma)
ja on ostamassa meille ihanaa yhteistä kummankin unelmien kotia. Siis oikeasti, lainatarjous on jo saatu.

Hän ei ole antanut mitään selvää syytä, miksi tuo läheisyyspuoli tökkii. On olo, että hän tietää, mutta ei uskalla kertoa. Oon senkin hälle sanonut. Ei oo auttanut. Jonkinasteista edistymistä on ehkä tapahtunut läheisyyspuolessa, mutta aina säännöllisesti se ottaa takapakkia ja kovasti.

Oonko tässä nyt vaan hyväuskoinen hölmö. Hän uskoo että tämä pattitilanne kyllä menee ohi. Ite tunnen, että en ole haluttu, en riitä, ja jatkuvasti joudun kuolettamaan haluani ja kaipuutani. Tästä(kin) on puhuttu. Hän on todella ahdistunut ja pahoillaan että on saanut mut tuntemaan näin. Asiaa ei auta yhtään, että valitettavasti tiedän että eksän kanssa fyysisessä puolessa ei ollut mitään vaikeeta. Joo, hän on kertonut. Suhde päättyi kun se ei vaan koskaan edennyt ylemmille leveleille.

Satuttaa saatanasti tuo tieto, ja mitä tässä välissä on tapahtunut? Hän ei osaa kertoa.

Perjantaina kun nähdään viikon eron jälkeen, menee vaikka sunnuntaihin saakka että edes halauksia ei ole, ellen häntä lähesty.

Tuntu että johonki piti saada purkaa tää. Toivottavasti joku jaksoi lukea.