Lue keskustelun säännöt.
Miten näät elämäsi olevan 5-10 vuoden kuluttua?
Kommentit (48)
No toivoisin että olisi viiden vuoden päästä mies löytynyt ja kymmenen vuoden päästä meillä olisi jo ainakin yksi lapsi. Taloudellisesti suhteellisen riippumaton, ja tavoitteena on olla työssä jolla kustantaa arkielämän ja omaisuuksia ja säästöjä voi sitten käyttää isompiin hankintoihin apuna. Kivaa elämää, mökkeilyä, kiva koti, välillä reissuja. Näin kyllä tämän vision jo viisi vuotta sitten mutta paljon on mennyt välissä pieleen ja takaisin lähtöruudussa ollaan.
Kurjempi skenaario on että edelleen sinkkuna ja epävakauden ja/tai sodan takia on lähdetty ikääntyvien vanhempien kanssa Ruotsiin tai Amerikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti asun ulkomailla luomassa uraa. En koe kuuluvani puoliksi Suomeen, vaikka ihan suomalainen olenkin.
Tähän tämä on valitettavasti mennyt.
Jos on omaisuutta tänne varmaan kannattaa jäädä mutta se mikä on varmaa että palkan verotus nousee kun olemme menossa taas uuteen yhteisöön joka maksaa rahaa ja vyötä on kiristetty vain lasten, nuorten ja vanhusten rahoista. Ja bensasta.
Siihen kaikki ylen uhkaavat maailmankuvat kuten käytä sitä maskia että pelastut, pitää meidät kiltisti kyykyssä.
Lähde hyvä nuori ja luo vapaa ja hyvä elämä jossain muualla.
Ihan realistisesti ajatellen on hyvin epävarmaa olenko elossa enää viiden vuoden päästä. Toivon niin, mutta epävarmaa on. Kymmenen vuoden päästä tuskin, jos ei mitään ihan mullistavaa uutta hoiitoa keksitä sairauteeni. Mikä olisi todella hienoa. Mutta pysyn realistisena.
Siksipä elän joka päivän parhaalla mahdollisella tavalla. Täytän päiväni mahdollisuuksien mukaan vain mukavilla asioilla. Nyt kun kunto on ainakin toistaiseksi hyvä, liikun ulkona ja nautin luonnosta. Lenkitän ystävän koiraa, ostelen ja luen hyviä kirjoja.
En mieti negatiivisia asioita, en ryve hysteriassa maailmantilanteen takia. Hoidan itseäni liikunnalla ja terveellisellä ruoalla, levolla ja positiivisilla asioilla. Ehkä sitten hyvinkin olen vielä täällä viiden vuoden päästä!
Olen ehkä väsynyt ja elämästään luopunut lapsiperheen äiti, joka elää ruuhkavuosiaan. Tappelee raha-asioista ja rivarilaina syö ison kan tuloista. Samassa työpaikassa kun nyt.
Voin lähteä myös toteuttamaan unelmaani harrastukseni parissa. Reissaan paljon ja teen kovasti töitä unelmani eteen. Olen ehkä eronnut ja etsin uutta kumppania rinnalleni.
Kyllä haluaisin olla tässä nykyisessä työpaikassa ja maksaa asuntolainaa. Viettää aikaa perheen kanssa.
Peruselämä on ollut aina kaiken tekemisen fokus.
Näyttää siltä että se ei ole mahdollista.
Meillä lapataan rahaa siihen malliin ulkomaille että palkalla ei yksinkertaisesti tule toimeen kun on ihan tavallinen ihminen eikä vanhemmat tule jättämään mitään koska asuvat vuokralla eikä mökkejä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olettaen että sota ei leviä tänne tai ylly WW3, uskallan miettiä enintään 5 vuoden päähän.
Olen valmistunut tai juuri valmistumassa ammattikorkeasta. Olen kuitenkin töissä vielä nykyisessä paikassa, sillä työskentelen samalla opintojen ohessa. Asutaan edelleen puolisoni kanssa samassa asunnossa, oman asunnon ostoon on vielä vähän matkaa. Meillä on jo esikoinen.
Tai vastaavasti kaikki tuo, mutta ollaan muutettu toiselle paikkakunnalle ja työpaikka on eri.
En osaa kuvitella, minkälainen elämä olisi 10 vuoden päästä, muuta kuin että olen 40 täyttämässä ja asuntolaina kuvioissa.
Haaveissa ja tavoitteissa on aina hyvä pysyä. Pitää kiinni niistä ja elää positiivisella mielellä. Mutta ei elämää voi suunnitella. Tulee yhtäkkiä yllätyksiä, muistakaa se. Mä itse ajattelen niin, että joka päivästä täytyy löytyä jotain hyvää. Iltaisin luettelen itselleni mitä hyvää mulla on: olen terve, katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa, vesi ja sähkö.
Mun puoliso kuoli yllättäen autokolarissa.