Erottaako dementoituneesta vanhuksesta, oliko hän korkeasti koulutettu ja töissä arvostessa asemassa?

Ei hoitajia kiinnosta jutella vanhuksille .

Kyllä sen huomaa kenellä ollut hyvä elämä ja päinvastoin.

Keskustelu, se vähä paljastaa miten on ollut elämä ennen. 

Kyllä erottaa melko pitkälle. Lääkärimummoni osasi "keskustella" todella hyvin, vaikka toimintakyky oli jo ihan nollassa. Oli sosiaalisesti taitava ja osasi kiertokeskustelun. Katsoi siis lempeästi silmiin ja toisteli puhujan viimeistä sanaa, tokaisi väliin "kerro lisää" jne. Ei se mitään siitä puheesta tajunnut/ muistanut kuitenkaan. Korut halusi viimeiseen asti, vaikka oli jo vaipoissa ja syötettävänä. 

Oman vanhemman hoivakodissa oli iäkäs nainen, joka välillä puhui jotain oikein kauniisti lausutulla englannilla, siis tyyliin englantilainen yläluokka. Hän oli ihan kantasuomalainen.

MMSE-testi saattaa näyttää korkeasti koulutetulla valheellisen hyvältä, kun aivot ovat harjaantuneet tiedonkäsittelyyn eri tavalla kuin jollakin ojankaivajalla. 

Ikävä kyllä! Ei erota!

Aluksi erottaa. Korkeasti koulutetuilla muistin katoaminen keetää pitempään ja yleensä huomataan aikaisemmin. Siksi he myös häpeävät ja pelkäävät muistinsa ja älynsä katoamista pitempään. Ja ehkä enemmän.

Loppuvaihessa ei erota.

Jos talossa on toimintaterapeutti, niin elämänhistoria on kyllä selvitetty. Jos talossa on pelkkiä lähihoitajia, niin resurssit riittää syöttämiseen ja kuivittamiseen. 

Kai sitä juttua vanhoista asioista riittää aika pitkään. Riippuu tietysti, mikä on aiheuttanut dementiaa.

Ehkä ne mahdolliset harhat, tai siis se mitä luulee tekevänsä tai missä olevansa, liittyy elettyyn elämään. Vielä vähän aikaa sitten monet vanhukset varmaan vielä hakivat mielessään lehmiä laitumelta.

Nyt yhä useampi opiskelee pidempään ja asuu ainakin osan elämästään kaupungissa. Itsekin kulutin yliopiston penkkejä ihan mielelläni, ja jos olisin miljonääri, opiskelisin varmaan vain kaikenlaista kiinnostavaa. 😅 Dementoitumisessa ei tietenkään ole mitään hauskaa, mutta olen joskus itse miettinyt, mitähän mahtaisin luulla puuhaavani. Ehkä pelkäisin myöhästyväni tentistä, ja rauhoittuisin kummasti, kunhan saisin tyhjän ruutupaperin eteeni.

Nämä olivat omia mietteitäni ja mutuilujani, hoitoalalla työskentelevät varmasti tietävät paremmin. Hyvää viikonloppua kaikille!

Kyllä, kyllä ja kyllä. Kyllä se loppua kohti katoaakin, mutta säilyy aika pitkään ja kiinnostaa kyllä, ja kyllä sen aika nopeasti huomaa.

Ylemmästä keskiluokasta tulevat vanhukset esimerkiksi tekevät usein uuden hoitajan kanssa ensin sinunkaupat ennen kuin alkavat puhutella etunimeltä. Joskus vanhukset myös kertovat millaista elämä heidän nuoruudessaan oli. Kieli ja käyttäytyminen on erilaista eri taustoista tulevilla vielä keskivaiheen dementiassa. Mukava niitä juttuja on kuunnella, jos vain ehtii. Hoitajalla on usein niin kova kiire tehdä ihan vain välttämättömät hoitotoimet, että usein ei ehdi jäädä seurustelemaan, vaikka haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä erottaa melko pitkälle. Lääkärimummoni osasi "keskustella" todella hyvin, vaikka toimintakyky oli jo ihan nollassa. Oli sosiaalisesti taitava ja osasi kiertokeskustelun. Katsoi siis lempeästi silmiin ja toisteli puhujan viimeistä sanaa, tokaisi väliin "kerro lisää" jne. Ei se mitään siitä puheesta tajunnut/ muistanut kuitenkaan. Korut halusi viimeiseen asti, vaikka oli jo vaipoissa ja syötettävänä. 

Appiukkoni ei ollut korkeasti koulutettu, vaan teki työuransa energia-alalla työntekijänä. Hän oli kuitenkin sivistynyt, suvaitsevainen ihminen, joka seurasi politiikkaa, yhteiskunnallisia asioita ja oli hyvää seuraa, kuunteli mielellään toisen ihmisen ajatuksia ja kunnioitti niitä, vaikka olisi ollut itse eri mieltä.

Vielä aika muistisairaana hänellä oli silti tallella arvonsa ja periaatteensa ja hän puhui mielellään työstään ja kannusti poikaani, joka opiskeli samaan ammattiin ja jota jännitti tulevat työtehtävät.

Sitten olen ymmärtänyt niin (läheiseni on alalla), että vanhukset puhuvat mielellään työelämästään, niin hoitajat keskustelevat heidän kanssaan juuri niistä asioista, joista vanhukset itse haluavat puhua. Ei hoitajan tarvitse tietää siitä vanhuksen työstä, vaan riittää, että kuuntelee ja on kiinnostunut.

Dememtoitunut mummoni irtisanoi kaikki hoitajat ja lääkärin hoitopaikassaan eräänä iltana.

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitajia kiinnosta jutella vanhuksille .

Kyllä sen huomaa kenellä ollut hyvä elämä ja päinvastoin.

Keskustelu, se vähä paljastaa miten on ollut elämä ennen. 

Dementian loppuvaiheessa ihminen voi olla täysin puhumaton, puhua täysin epärelevanttaja asioita tai hokea yhtä lausetta.

Jätetäänkö vanhuksen vaipat vaihtamatta ja hänet syöttämättä vai jäädäänkö puoleksi tunniksi juttelemaan? Saat valita, t. hoitajamitoitus

Jos hoidettava ei itse kerro mitä hän on tehnyt työkseen tai muuten osaa kertoa taustoistaan, onko asiat hänelle ns. tuttuja ja sellaisia joista ko. ihminen haluaa ylipäätään jutella?

Vierailija kirjoitti:

Dememtoitunut mummoni irtisanoi kaikki hoitajat ja lääkärin hoitopaikassaan eräänä iltana.

Se on ihan arkipäivää dementia yksiköissä että asukaat lupailee hoitajille sitä tai tätä tai tuota, jos he vain päästää demntoituneen vaikka ulos ovesta tai tekee tuota tai tätä. Yksikään lupaus tai uhkaus jonka itse olen kuullut ei vain vielä toistaiseksi ole toteutunut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kyllä ja kyllä. Kyllä se loppua kohti katoaakin, mutta säilyy aika pitkään ja kiinnostaa kyllä, ja kyllä sen aika nopeasti huomaa.

Ylemmästä keskiluokasta tulevat vanhukset esimerkiksi tekevät usein uuden hoitajan kanssa ensin sinunkaupat ennen kuin alkavat puhutella etunimeltä. Joskus vanhukset myös kertovat millaista elämä heidän nuoruudessaan oli. Kieli ja käyttäytyminen on erilaista eri taustoista tulevilla vielä keskivaiheen dementiassa. Mukava niitä juttuja on kuunnella, jos vain ehtii. Hoitajalla on usein niin kova kiire tehdä ihan vain välttämättömät hoitotoimet, että usein ei ehdi jäädä seurustelemaan, vaikka haluaisi. 

Törmäsin eräässä palvelutalossa arvostettuun asiantuntijaan jonka muistan usein asioineen äitini kanssa työasioissa. Hän oli täysin dementoitunut, ei varmaan pistettäkään olisi saanut muistitestistä. Samoin eräs professorisukulainen dementoitui ja oli aivan tiutau tietyn rajan ylitettyään. Tiettyjen muistisairaustyyppien pidäkkettömyys ei koulutusta katso. Eli lopulta ei väliä.

Riippuu miten paha dementia kyseessä. Mieleen tulee eräs matematiikan professori joka oli entinen yliopiston opettaja. Dementia oli pitkälle edennyt, ruoka hänelle tuli säännöllisesti ovelle palvelun myötä, laskut meni maksuun automaattisesti. Eräs ruokalähetti ilmoitti pahasta hajusta, ja oli tarkastamaan menneet hoitajat olleet ihmeissään. Hän oli saanut elää talossaan yli 3 vuotta ilman että kukaan oli käynyt sisällä.

Niiden vuosien aikana tämä nainen oli kehittänyt tavan levittää omat ulosteet pitkin seiniä. Nainen joutui hoitokotiin, ja talo meni purkuun. Ei se koulutusta katso jos päässä vikaa. MT ongelmat ovat melko yleisiä älykkäillä ihmisillä. Hyvästä syystä on tullut sanonta "älykkyyden ja hulluuden raja on häilyvä".

Aluksi erottaa, myöhemmin ei. Monesti korkeasti koulutetut ja lukeneet kyllä sanavarastoltaan ja käytökseltään ovat erilaisia, vaikka muisti olisikin jo mennyt. Toimintakyky voi näyttää pidemmän aikaa kohtalaisen hyvältä, vaikka ei sitä todellisuudessa ole. Myöhemmin ovat sairauden edetessä ihan yhtä muistamattomia kuin muutkin. Yhtä opettajatarta joskus hoidin pitkään. Hän sylki ja viskoi ruokalautaset lattialle, mutta jaksoi silti aina uskoa että olin hänen oppilaansa ja hän edelleen koulussaan opettamassa :D

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miten paha dementia kyseessä. Mieleen tulee eräs matematiikan professori joka oli entinen yliopiston opettaja. Dementia oli pitkälle edennyt, ruoka hänelle tuli säännöllisesti ovelle palvelun myötä, laskut meni maksuun automaattisesti. Eräs ruokalähetti ilmoitti pahasta hajusta, ja oli tarkastamaan menneet hoitajat olleet ihmeissään. Hän oli saanut elää talossaan yli 3 vuotta ilman että kukaan oli käynyt sisällä.

Niiden vuosien aikana tämä nainen oli kehittänyt tavan levittää omat ulosteet pitkin seiniä. Nainen joutui hoitokotiin, ja talo meni purkuun. Ei se koulutusta katso jos päässä vikaa. MT ongelmat ovat melko yleisiä älykkäillä ihmisillä. Hyvästä syystä on tullut sanonta "älykkyyden ja hulluuden raja on häilyvä".

Toi ei kyl liity mt-ongelmaan, vaan dementiaan. Ulosteella sotkeminen on tavallinen "oire".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miten paha dementia kyseessä. Mieleen tulee eräs matematiikan professori joka oli entinen yliopiston opettaja. Dementia oli pitkälle edennyt, ruoka hänelle tuli säännöllisesti ovelle palvelun myötä, laskut meni maksuun automaattisesti. Eräs ruokalähetti ilmoitti pahasta hajusta, ja oli tarkastamaan menneet hoitajat olleet ihmeissään. Hän oli saanut elää talossaan yli 3 vuotta ilman että kukaan oli käynyt sisällä.

Niiden vuosien aikana tämä nainen oli kehittänyt tavan levittää omat ulosteet pitkin seiniä. Nainen joutui hoitokotiin, ja talo meni purkuun. Ei se koulutusta katso jos päässä vikaa. MT ongelmat ovat melko yleisiä älykkäillä ihmisillä. Hyvästä syystä on tullut sanonta "älykkyyden ja hulluuden raja on häilyvä".

Toi ei kyl liity mt-ongelmaan, vaan dementiaan. Ulosteella sotkeminen on tavallinen "oire".

Kyllä se on MT ongelma jos mieli ei toimi normaalisti, sama se millä nimikkeellä sitä kutsutaan, jos muisti ei toimi oikein ja saa aikaan erilaisia oireita mielessä, se on nimenomaan MT eli MielenTerveys ongelma.