poikamme heräilee useasti iltaunille laiton jälkeen, apua!!

Mä elän vaan toivossa, että on ohimenevä vaihe... Meillä kyllä vielä vähän reteempää heräily, toisinaan heräilee jopa 15min välein läpi yön! Mutta päivällä loistaa ihan naurunappina, eli ei kauheen pahoja kipuja ainakaan luulis olevan..?



Tsemppiä ja jaksamista, kyllä nämä tästä! :)

Meidän poika kohta 8kk ja oli hieman sama ongelma. tämä nuorin poikamme on viides lapsi perheessämme ja olin aivan rytmeihin kangistunut yritin vetää pientä vauvaa isompien poikien aikatauluun ruokailussa ym. No tämän takia kysyisin teidän poikanne rytmiä nukkuuko paljon päivällä?? Tuntuu hassulta kysyä tuota kun poika on niin pieni mutta sillä on merkitystä (ainakin meillä oli). Nukutin kahdet päikkärit ja olin tyytyväinen kun poitsu nukkui. Sitä ennen ei juurikaan nukkunut. Meillä oli rytmit hukassa ulkoilimme isompien mukaan ym.



Meillä auttoi tämä. Tiukka rytmi. Aamupala seitsemän puoli kahdeksan. Ruoka klo 11. jonka jälkeen unille ulos. Nukkuu noin 2-3h. Sitten hedelmäsose. Ja klo 16 toinen ruoka. Ei enää unia. Iltapuuro klo 19 ja sitten kahdeksalta sänkyyn. Ihan hyväntuulisena sinne viedään joskin jo hieman väsyneenä sinne jää. Nukahtaa hyvin ja joskus sattuu itkeskelee puolisen tuntia viemisen jälkeen odotan hetken joskus saattaa lopettaa itekseen tai sitten tyynnytän tutilla ja vain lähden pois. Yöllä ottaa noin neljältä vielä rintaa hyvin vähän, siirrän takas omaan sänkyyn, herää noin 6-7 aamulla.



Isommalle nelivuotiaalle oletteko ajatelleet lukea satua jo alkuillasta?? me teemme niin kaikille isommille vauvakin on siinä mukana?? Sitten kun on peittelyn aika niin nopeat pusut vain poskille ja peitto korville. Sinne jäävät. Ja jos heräävät yöllä niin pelkkä käsky takasin sänkyyn tehoaa. Meillä siis muut ovat, 7v, 5v, 5v, 2v, ja sitten tämä junior 8kk.



Toivottavasti tästä oli edes jotakin apua.



t. Hellu

Tutulta kuulostaa ja jos ensimmäisenä sanoisin lohdutuksen sanat: se on ohimenevä vaihe. Loputtomaltahan se vanhemmasta tuntuu sillä hetkellä, mutta jos sillä tiedolla saisi edes sinniteltyä. No, mut asiaan:



Meillä oli ja oikastaan on vieläkin välillä samanlaista nukutusrumbaa. Sherlock Holmesina olen sitten tutkinut vauvaa ja yrittänyt erilaisia keinoja saadakseni selville ja ymmärtääkseni vauvaa.



Ainut tulos mihin minä tulin oli: vauvalla on läheisyyden tarve. Kaikki vauvat ovat tässä suhteessa erilaisia. Jotkut herkempiä ja jotkut itsenäisempiä..mikäli muistat esikoisestasi jotakin.



Läheisyyden tarve selittyi meillä niin, että vauva tosiaankin itki nukkumaan laittaessa ja ainut paikka missä hän rauhoittui oli syli. En tiedä voisiko juuri tämän ikäisillä tämä temppuilu johtua siitä, että vauva alkaa hahmottamaan ympäristöään entistä enemmän ja tuntee vaistollaan pelkoa tai läheisyyden tarvetta hoitajaansa.



Minä helpotin vauvan nukkumaanmenoa välillä omin rituaalein. Ennen iltapesuja tai päiväunia pidin vauvaa pitkään sylin lämmössä ja silittelin rauhallisesti. Tämän tein kiireettömästi kelloa katsomatta ja useinkin tämän sylittelyn jälkeen vauva jäi kuin jäikin nukkumaan. Tätä olen toistanut usein ja meillä se on toiminut.



Unikoulua ja huudatus sellaista en suosittele. Juuri viimeksi kysyin neuvolassa....tämä ei liity aiheeseen, mutta vastaus kyllö. (kysin neuvolassa sitä, että mikä voisi olla tällä hetkellä pahinta tai traumaa aiheuttavaa 6kk ikäiselle vauvalle. Kysyin siksi, koska en uskalla jättää vauvaani hoitoon isovanhemmille, joilla on hieman vanhettunut kasvatustyyli) Neuvola sanoi, että itkuun vastaamattomuus, koska noin 6kk paikkeilla vauva on herkimmillään. Hän alkaa havainnoimaan ympäristöään todella tehokkaasti, muttei vielä osaa käsitellä tietoa. Tästä syystä meilläkään ei haluta unikouluilla vielä. Ja onhan edessä vielä kaikenmaaiman taitojen opettelut sekä hampaiden tulot, jotka viimeistään sotkevat koko unikouluidean kaikessa hankaluudessaan.



Uskon, että on vaikeaa. Toivottavasti teillä menee ohi tuo vaihe pian. Ja toivottavasti esikoiseltasi ehdit ainakin kokeilla tuota ehdottamaani, meillä se on tepsinyt ihan rehellisesti sanoen.

Hellu, viestisi oli todella hyvin kirjoitettu :).



Meillä mennään myös kellon mukaan. Ruoka tarjoillaan lähes poikkeuksetta aina tiettynä kellonaikana. Varsinkin iltarutiinit ovat tärkeitä, pisut-pesut-pukemiset-puuro aikataulun mukaan. Ja kun sänkyyn on laitettu, sieltä ei enää nosteta pois. Joskus urputtaa hetken ja nukahtaa, joskus esittää vastalausettaan pidempään, jolloin menen viereen ja laitan unirättiä poskelle. Olen lähellä, mutten mitenkään stimuloi vauvaa. Siihen nukahtaa rätti poskelle.



KL.

Moikka,



Meidän 5,5kk tytsyn nukahtamiset ovat olleet aina hankalia. Tuo Hellun edellä kuvaama päivärytmi on musta kanssa tärkeää. Päiväunet, yleensä kaksi kpl (joskus kolme, jos jostain syystä unet jäävät liian lyhyiksi) hän nukkuu ulkona vaunuissa, nukahtaa pienellä lenkillä hiekkatiellä. Yöunille omaan sänkyyn laittaminen ei sitten sujukkaan niin yksinkertaisesti. Kaiken maailman systeemien jälkeen oon vaan nyt yksinkertaisesti lopettanut nukuttamisen. Eikkä tytsy hängii mukana niin kauan, kunnes on valmis nukahtamaan. Katsotaan telkkaria tms. ja hän kikkailee sylissä, lattialla tms. Välillä syö tissistä. Yleensä, kun alkaa olemaan valmis tapaus, alkaa nukahdella tisulle, vien omaan sänkyyn, usein nukahtaa peittoaan rytistaen, usein myös virkoaa ja " ilmoittelee" hyvin pian. Otan sitten taas hetkeksi tisulle, sitten hän onkin sänkyyn siirrettäessä täysin nukkumavalmis. Viime aikoina joskus on ollut yöheräilyä, aika pahaakin, tunnin välein tms. Ovat onneksi olleet vain yö tai muutama putkeen, sitten siirrytty taas yhteen - kahteen heräilyyn per yö, nukahtanut kuitenkin tisulle. Olen laittanut hampaiden tms. piikkiin, saas nähdä miten jatkossa.



Unikoulusta: En maalaisi sitä noin pahaksi möröksi kuin aiempi kirjoittaja, eihän unikoulussa / tassuttelussa ole kyse siitä, että itkuun ei vastattaisi, vaan kyse on siitä MITEN siihen vastataan...

mutta ap, vauvasi on vasta 5 kk vanha! Meillä vauva on 4 kk ja nukkuu vieläkin minun vieressäni sängyssä. Muutamana viime yönä olen yrittänyt nukuttaa omaan sänkyyn mutta siitä ei tule mitään. Ainut mikä on toiminut on se, että nukahtaa tissille ja siitä sitten laitetaan sänkyyn. Mutta: öisin nukkuu levottomasti ja olenkin aina päätynyt ottamaan hänet viereeni nukkumaan. Poinnttini on se, että vauvasi on vielä tosi pieni ja saattaa itkeä silkkaa läheisyydenkipeyttään. Se on pääteltävissä siitä että rauhoittuu kun pääsee syliin.



Eihän teillä edes heräillä mielestäni mitenkään hirvittävän paljon. Meillä vauva nukkuu kahden, kolmen tunnin pätkissä (joskus heräilee tunnin-puolentoistakin välein) (tosin on kyllä 1 kk nuorempi kun teidän vauva). Toki on raskasta, kun on muitakin lapsia hoidettavana, mutta vauvaa ei valitettavasti voi ohjelmoida tiettyyn aikatauluun noin pienenä. Tietysti rutiineilla voi ohjata oikeaan suuntaan, mutta ei välttämättä. Mellä päivärytmi on aika satunnainen, joka päivään pätee kyllä että poika heräilee kuuden maissa, mutta saattaa joskus nukahta takaisin, sitten kun herätään, nukkuu päikkärit tunnin päästä, ja yleensä vielä kahdet-kolmet unet päivän aikana, mutta niiden kesto ja ajnkohta vaihtelee tosi paljon. Nukkumaan mennään aina kahdeksan aikoihin.



Pointtini on se, että sinuna en rupeasi unikouluun, vauvasi on vielä tosi pieni. Hän tarvitsee läheisyyttä, ja voihan hänellä olla nälkäkin, mistäs sen tietää? Sinun tehtäväsi on vastata vauvasi tarpeisiin, toki voit yrittää pehmeästi ohjailla häntä löytämään rytmiä, mutta huudattaminen ei kyllä kannata, siitä tulee vaan kaikille paha mieli...

nelikuiseksi asti syötin päivällä vähintään kerran tunnissa ja yöllä kerran kahdessa tunnissa. nelikuisena aloitettiin kiinteät ja ruokailukerrat vähenivät: syötin enää yöllä n. joka kolmas tunti.. Muksu tosin kasvoi ekana vuonna 31 cm, joten hänellä todella oli nälkä.



Tiedän, väsyneenä ei muiden tarinat lohduta, mutta koita jaksaa!! Vauva-aika tuntuu susta nyt pitkältä, mutta lyhythän se on.



Myöhemmin valvottaa kummitukset, möröt ja karhut (=painajaiset), kasvukivut ja miljoona muuta asiaa. Kunhan tuo " vauvani" muutaman vuoden kuluttua kouluun kävelee, enköhän saa taas nukkua yöni.